Valkoinen ruusu

Alkuteos ilmestynyt 1985. Suomentanut Markus Harju. Kannen kuva: Petri Hiltunen. Nidottu.

Miksi olemme niin viehättyneitä pahuudesta? Valkoinen ruusu oli sankarillisempi kuin Alistaja tai Kaapatut. Kaikki muut paitsi Valvojan miehet ovat unohtaneet hänet. Kuka tahansa maamoukka osaa nimetä puolet Kaapatuista. Hautakunnaita, joilla pahuus makaa rauhattomana, vartioidaan, mutta Valkoisen ruusun hauta on kadonnut.

Musta komppania on vaihtanut puolta. Palkkasoturiarmeijan rippeet palvelevat nyt Kullanmurua, uudelleensyntynyttä Valkoista ruusua, joka on maailman viimeinen toivo imperiumia rautaisella otteella hallitsevaa Ladya vastaan. Tilanne näyttää kuitenkin mahdottomalta Ladyn valtavan ylivoiman edessä. Pelon autiomaan outouksien keskelle suojautuneet kapinalliset tekevät suunnitelmiaan tietämättä, että aika on loppumassa sodan molemmilta osapuolilta…

Glen Cookin harmaansävyinen fantasiasarja saavuttaa tärkeän etapin, kun Mustan komppanian pesti pohjoisessa huipentuu ja päättyy. Onko pahuus voitettavissa vain toisella pahalla? Palkkasoturien elämä on korutonta ja väkivaltaista, mutta toisinaan siihen voi sisältyä myös ripaus inhimillisyyttä.

"Parhaimmillaan kirjailija saa tarinansa hengästyttävän täyteen aitoa elämää. Harvoin fantasioista löytyy yhtä paljon aitoja ihmisiä ja tunteita, pelkoja, kaunaa ja vihaa kuin tästä teossarjasta. Fantasiaan oleellisesti liitetyt outoudetkin tuntuvat täysin aidoilta ja uskottavilta, juuri näin tämän täytyykin olla, tämä kaikki on totta." – Harri Erkki, Portti 2/2017