Kirja ei tuntunut suomalaiselta luultavaksi siksi, että henkilöiden nimet eivät ole perinteisen suomalaisia ja miljöössä ei ole Suomeen sijoittuvia piirteitä. Kirjan tapahtumat ja ylipäätään sen maailma on outo. Jokin aiheuttaa ihmisten versottumista eli kasveja, jäkälää, sammalta, kaarnaa ym. luonnon kasvustoa puskee ihmisen ihosta pintaan. Mikä aiheuttaa versottumista ja mitä versottuneille lopulta tapahtuu, on mysteeri. Sitten on vielä uppo-outo Gowiwa niminen ilmiö, joka tuhoaa altaan kaiken. Sitä mikä se oikein on, saa ihmetellä läpi kirjan.
Kirjan keskeinen elementti on salamyhkäisyys. Minä kertoja, hallituksen tutkija Alis lähetetään selvittämään versottuneita hoitavan, Kolkamo nimisen laitoksen toimintaa. Samalla Alisille ei ole kerrottu totuutta hänen tehtävästään ja Kolkamon nykyiset työntekijät käyttäytyvät oudosti pimittäen myös tietoa.
Tavallaan kirjan outous on kiehtovaa, paikoitellen pelottavaakin, mutta ehkä sitä oli nyt tällä kertaa itselleni himpun verran liikaa ja siihen alkoi välillä väsyä. Lopetus oli kuitenkin onnistunut avaten hyvin koko tarinan merkitystä.