Karhun morsian

Kirja pursuaa mielenkiintoisia ihmiskohtaloita viikinkiajan pohjolassa. Se on kirjoitettu niin, että tarina voisi periaatteessa olla tottakin. Jumaluudet ovat lähellä arkea ja ohjaavat sen kulkua. Pidin kirjassa erityisesti luonnonkasvien hyödyntämisestä. Kerronta taas ei ollut lemppariani, koska se oli usein epäselvää. Välillä oli vaikea erottaa mistä kylästä nyt kerrotaan. 

Takakansi kehuu kirjaa tiivistunnelmaiseksi, mutta koin sen enemmän eteeriseksi. Teksti oli kaunista ja soljuvaa, mutta juonta oli aluksi hankala seurata, koska en erottanut kahta näkökulmatyttöä toisistaan. Nimet olivat ehkä liian samantyyliset, samoin kuin heidän tapansa katsoa maailmaa. Lopussa samankaltaisuus sai toki selityksensä. Odotin spefikirjalta myös enemmän fantasiaelementtejä. Minulle tämä meni melkein realistisesta historiallisesta romaanista.