Osat 1–2. Alkuteos ilmestynyt 1988. Suomentanut Leena Nivala. Sidottu, kansipaperi.

Häkkilintu on upea, riipaiseva kertomus kahdesta naisesta, 1200-luvulla eläneestä Isobelista ja 1980-luvun Claresta, joita yhdistävät kohtalo ja elämä skotlantilaisessa linnassa.

Clare Roylandia, kaunista mutta onnetonta pankkiirin vaimoa, on seurannut lapsuudesta saakka outo painajainen, hänen vahvan ja intohimoisen esiäitinsä kreivitär Isobelin kohtalo. Claren pakkomielteeksi tulee mietiskely, joka loihtii hänen eteensä Isobelin kiihkeät ja koskettavat vaiheet elävinä ja todellisina.

Barbara Erskine on Robert de Brucen, Häkkilinnun keskeisen hahmon jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.

Julkaistu
1989 (Gummerus)
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella.
Risingshadow

Arvosanajakauma

Näin lukijoiden antamat arvosanat jakautuvat asteikolla 1–10.

100
91
81
70
63
50
40
30
20
10
Risingshadow

Mitä sinä ajattelit kirjasta?

Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.

Risingshadow

Lukijoiden arviot

1 arvio

Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta

9/10
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)

Häkkilintu on todella hieno teos. Juoni on erilainen ja hyvä, toteutus on ensiluokkaista ja hahmot ovat ihan hyviä. Luin aikaisemmin keväällä Barbara Erskinen Nainen menneisyydestä kirjan ja kritisoin vahvasti kirjan pitkittymistä ja päähenkilöitä. Häkkilintu kirjassa ei ole noita ongelmia. Nainen menneisyydestä kirjan paikoitellen tönkkö kirjoitustyyli on hävinnyt kokonaan Häkkilinnussa. Mielestäni kirja on kirjoitettu täydellisesti ja tunteetkin on kirjoitettu onnistuneemmin mitä Erskinen esikoisromaanissa. Ja vaikka Häkkilintu on Nainen menneisyydestä tapaan kaksiosainen, niin Häkkilintu ei ole pitkitetty, vaan se on juuri täydellisen mittainen. Kirjassa tapahtuu koko ajan, mutta ei kuitenkaan liikaa. Molempien aikojen päähenkilö on hyvä, eikä missään vaiheessa tullut tunnetta, ettei olisi kiinnostanut lukea jommankumman näkökulmasta. Myös rakkaustarinat ovat paljon onnistuneempia tässä kirjassa. Clare ja Neil olivat hyvä pari, vaikka olisinkin toivonut Henryä Claren rakkaaksi. Menneessä ajassa Isobel ja Robert olivat ihana pari, ja heidän romanssiinsa oli nähty vaivaa. 

Näin tiivistettynä Häkkilintu on todella hyvä ja hienosti kirjoitettu kirja. Tämän kirjan myötä Erskine nousi yhdeksi suosikkikirjailijoistani ja toivoisin, että häneltä suomennettaisiin enemmänkin kirjoja.

Risingshadow

Lukijoiden suosikkeja