Ruususen uni

Stephen Kingin ja Owen Kingin Ruususen uni on 752 sivua pitkä. Tarinassa Auroraksi kutsuttu epidemia saa naiset nukahtamaan ja koteloitumaan. Myös naistenvankilassa, joka on yksi merkittävä tapahtumaympäristö. Miehet sekoavat. Ja käyttäytyvät idioottimaisesti. Tai ainakin väkivalta jää päällimmäisenä mieleen. Ei hahmot ole mustavalkoisia, mutta epätasapainoisia. Kauhuksi luokiteltava kirja on enemmän epämiellyttävä kuin pelottava. Tarinassa on myös yliluonnollisuutta ja fantasia-elementtejä.

Kirja on ilmestynyt alunperin 2017, ja aluksi ihmettelin 80-luvun fiiliksiä joita sain. Sitten aloin miettiä, että onko tarina jotenkin allegorinen. En ottanut selvää. Pitkitetyltä se kuitenkin tuntui. Hyvin editoitu kuitenkin, en erottanut kumpi King oli mitäkin kirjoittanut.

Kirjassa häiritsi eniten se, että naiset esitettiin liian hyvinä ja miehet pahoina ja väkivaltaisina. Ehkä miehet käyttävätkin enemmän fyysistä väkivaltaa mutta naiset taas käyttävät henkistä väkivaltaa varsinkin naisporukoissa, mutta sellaista ei kirjassa oltu otettu lainkaan huomioon varmaankin, koska kirjoittajina oli kaksi miestä. Hahmot kyllä ovat yhtä moniuloitteisia kuin Stephen Kingin kirjoissa yleensäkin, eikä kirjaa arvaisi kahden ihmisen kirjoittamaksi vaan hyvin voisi uskoa vain Stephen Kingin kädenjäljeksi.

Tämä oli todella huono. Alku oli ihan ok, mutta sitten juoni alkoi junnata paikoillaan. Henkilöhahmot oli todella epämiellyttäviä ja ärsyttäviä. Tunnustan pikalukeneeni puolen välin jälkeen lopun, ei oikein jaksanut enää kiinnostaa.

Alku oli todella hyvä, mutta noin 200 sivun jälkeen minua alkoi tympiä. Miehistä oli tehty jotenkin tosi vastenmielisiä, ja naisista puolestaan hyviä. Ei ollut mukava lukea tuollaista, vaikka olenkin itse nainen. Kirja jankkasi myös hyvin paljon paikoillaan. Jäi aika paha maku suuhun.

Ei jännittänyt, ei pelottanut.

Lopputapahtumat tuntuvat järjenvastaisilta. Lopetus muutenkin tökerö.

Tarinan idea on ihan hyvä ja hahmoista Eve Black on mielenkiintoinen. Myös eläinlähettiläät toivat tarinaan kivasti fantasiamaisuutta. Kirjassa on paljon ongelmallisia ihmisiä, mutta onneksi päähahmot eivät ole yksiulotteisia – läpeensä hyviä tai pahoja.

Tiivistämistä ja parempaa jäsentelyä olisi saanut olla. Samankaltaisista tapahtumista kerrotaan toistuvasti ja muutenkin asioita toistetaan liikaa. Tarina junnaa monesti paikoillaan. Eteneminen olisi saanut olla rivakampaa, tarpeettomien toistojen poistaminen olisi tehnyt kirjasta lyhyemmän. 750 sivua tälle tarinalle on liikaa.