Varjojen kuningatar

Kopioin nyt pääosin ensimmäiseen osaan kirjoittamani arvion muihinkin osiin, koska luin koko sarjan peräjälkeen, enkä oikein muista mitä kuului mihinkin kirjaan.

Ehdottomasti sarja jonka aion lukea uudestaankin, ja kirja tempaisi heti mukaansa. Harmittelen nyt, että luin Thone of Glassin ennen Valtakunta-sarjaa (siitä ensimmäinen osa nyt luettu juuri) koska mielestäni tässä kirjoitustyyli, tai ehkä kerronnan eteneminen enemmänkin, on sujuvampaa eikä jätä aukkoja juurikaan. Ei toki myöskään selitä liikaa asioita. Eka osa luettu nyt kahteen kertaan, koska ensimmäisen osan luin joskus vuosia sitten kun olin kirjan löytänyt kirpputorilta, enkä löytänyt silloin paria seuraavaa osaa käytettyinä (harvoin ostan kirjoja uutena), joten sarjan luku jäi kesken kunnes muutama viikko sitten sain kahta lukuun ottamatta lopun sarjan ostettua, ja kun en ole näitä kahta mistään löytänyt (Taistelun myrskyt ja Aamunkoiton torni), jouduin antamaan periksi ja ostin ne e-kirjoina. Luin siis lasipalatsin uudestaan ja lopun sarjasta vajaassa kahdessa viikossa kunnes pari päivää sitten sain viimeisen luettua loppuu. Joten todella hyvä ja mukaansa tempaava sarja. Oli useita yllätyksiä jopa minulle, vaikka olen kirjoja ja eniten fantasiaa, lukenutkin yli 40 vuoden ajan. Hahmot hyvin kuvattuja, ja monessa kohtaa suorastaan vihasin miten idiootti joku osasi olla. Ja sai myöskin itkeä useammassakin kohtaa. Joten todella hyvä sarja. 

Varjojen kuningatar nousi tämän sarjan suosikkikirjakseni. Kun viimein pääsin yli siitä, ettei Aedionista ja Aelinista tulisi paria, kykenin nauttimaan kirjasta ja sen tarinasta. Tämä viekas ja hieman kavala teos oli täynnä tapahtumia ja käänteitä. Luulen, että tämän kirjan juoni sisälsi tähän mennessä eniten käänteitä, odotuksen tunnetta ja yllätyksiä.

Toimintaa ei siis puuttunut, mutta ainoa asia, jota olisin kaivannut hieman lisää oli ihmissuhteet. Tai pikemminkin niiden epäselvyys. Tuntui, ettei henkilöiden välisiä suhteita oikein tuotu esille ja joutui välillä arvailemaan, että onkohan näiden kahden hahmon välillä jotain vaiko ei. Varsinkin, kun mukaan tulee uusia henkilöitä vanhojen pysyessä mukana. Tällöin mietin pysyivätkö vanhat suhteet samoina vai muuttuiko niiden suunta. Tätä lukuun ottamatta teos oli lähellä täydellistä.

Kokonaisuudessaan Varjojen kuningatar oli jännittävää ja mielekästä luettavaa, jossa todellakin riitti poltetta. Rohkeat hahmot ja heidän näkemyksensä vangitsivat jälleen. Odotan jo kiihkeästi seuraavan osan lukemista!

Ehdottomasti sarjan tähän mennessä upein osa! Pidin sarjasta jo alun alkaenkin, mutta Varjojen Kuningatar nostaa sen aivan uusiin sfääreihin. Henkilöhahmot, ympäristö - Maas kuvailee koko luomansa maailman niin todentuntuisesti ja siloittelematta, että tunnen seisovani Adarlanin kaduilla valgien löyhkässä, miekkojen ja tikarien välkkeen ja kalskeen keskellä yhdessä valtakuntien taidokkaimpien ja häikäilemättömimpien soturien kanssa. 

Tämä kirja on puhdasta, hyökyvää adrenaliinia, jonka huuhtoutuminen suonista kestää päiväkausien ajan vielä loppuratkaisun jälkeenkin. Harvoin löydän fantasiakirjaa, joka saa sieluni karjumaan epätoivosta, kyyneleeni virtaamaan surusta ja onnesta sekä sydämeni hehkumaan rakkaudesta. 

Voi olla, että joudun jatkamaan sarjan lukua englanninkielisenä - niin malttamattomana janoan lisää!

Mahtava kirja! Tämä sarja tuntuu vain paranevan mitä pidemmälle se kulkee. Sarja alkoi nälkäpelimäisellä selvitymiskamppailulla ja nyt on kasvanut eeppiseksi kuin Game of thrones. Päähenkilön nimen vaihtuminen edellisestä kirjasta oli erikoista, mutta Celaena vaikuttikin jo ensimmäisessä kirjassa tekaistulta nimeltä. Aelin on kehittynyt hahmona paljon, mistä saa kiittää kolmannen osan matkaa Wendlyniin ja Rowania. Aelin tuntuu paljon inhimillisemmältä kuin ensimmäisessä osassa.

Manon ja Elide ovat ihania hahmoja! Manon on niin vahva ja on hienoa seurata miten hän muuttuu hivenen lempeämmäksi. Elideä tekisi mieli halata ja hän on ihanan viisas.

Yksinkertaisesti täydellinen. Sarah Maasin teokset ovat kaikki ihania ja etenkin Aelin on aivan mahtava päähenkilö.

Maas osaa luoda koko kirjojen maailman todella yksityiskohtaisesti ja tarkasti, johon vain uppoutuu tyystin mukaan. Kirja etenee luontevasti ja on täynnä yllättäviä juonenkäänteitä ja tapahtumia. Tarina itsessään on täynnä taistelua, romantiikkaa ja kaikenlaisia vahvoja tunteita. Teksti on kirjoitettu aivan uskomattoman hienosti ja kaikkien osapuolten näkökannatkin on saatu esille kivasti.

Voisin kirjoittaa kirjan hahmoista vaikka kuinka paljon, mutta pidän tämän nyt tällä kertaa lyhyenä. Aelin, eli aiemmalta nimeltään Celaena, on todellakin täydellinen päähenkilö. Hän on itsevarma, rohkea ja lempeä, mutta samalla häikäilemätön tappaja. Aelinissa on niin monia eri puolia, että häntä on todella vaikea kuvata. Tämä kertookin vain, kuinka moniulotteisia hahmoja Maas on onnistunut luomaan. Oma suosikkini Aelinin lisäksi on Rowan, haltiaprinssi. Rowan on määrätietoinen ja huolehtiva ja itse rakastan hänen ja Aelinin suhdetta. Myös muita uusia hahmoja tässä kirjassa tulee, Aedion, Lysandra, Nesryn ja Elide nyt mainitakseni. He ovat kaikki aivan ihania ja tulevat luontevasti mukaan tarinaan. Myös Chaol, Dorian ja Manon ovat edelleen mukana kuvioissa ja ovat kaikki muuttuneet huomattavan paljon. Kaikki hahmot tuovat oman ihanan lisänsä tarinaan ja itse en olisi parempia osannut toivoa.

Teos on lopulta aivan täydellinen, en osaa sitä paremmin kuvata. Kertaakaan ei ollut tylsää hetkeä enkä halunnut laskea sitä käsistäni. Loppukin on mukavan toiveikas eli seuraavaa osaa odotellessa. Suosittelen aivan ehdottomasti kaikille fantasian ystäville!