Tämä kirja on varoitus ihmiskunnalle: likinäköisyys, ahneus, empatian ja myötätunnon puute, America First -henkinen protektionismi sekä kyvyttömyys oppia omista ja toisten tekemistä virheistä uhkaavat ajaa maapallon paniikkikaaoksen valtaan. Siinä eivät paljon pankkitileille hillotut miljardit auta, kun ihmismiljardit kaivautuvat bunkkereiden lyijyovien läpi viimeisenä epätoivoisena yrityksenään selviytyä hengissä. Kirjan kannessa nuoren pojan syyttävät silmät tuijottavat lukijaa häiritsevästi.
Yhdyn tämän kirjan takakanteenkin tatuoituun, VG-lehdessä alun perin julkaistuun kommenttiin siitä, että Unelma puusta on täysin pätevä finaali Ilmastokvartetti-sarjalle. Laadultaan se ei kalpene lainkaan Siniselle tai Viimeisille. Huippuvuoret ovat tarinalle huippukiinnostava miljöö, jossa sijaitseva maailmanlopun siemenholvi on kiehtonut mieltäni pitkään. Todellisiin historiallisiin tapahtumiin pohjautuvat osat tarinaa luin suurimmalla halulla. Olisin mielelläni lukenut Nikolai Vavilovista ja hänen työtovereistaan enemmänkin, noista tutkijoista, joita maailma ei kuunnellut.
Päähenkilöiden perhe- ja rakkaussuhteet ovat kirjassa jokseenkin tavanomaisia eivätkä hirveän kiinnostavia mutta eivät vie liikaa huomiota ihmistä suuremmilta asioilta. Ja toki ihan hyvä aina, ettei eksistentiaalisiakaan kysymyksiä käsitellä kirjallisuudessa ilmassa kelluvina abstraktioina vaan tuntevien ihmisten tai muunlajisten elollisten kautta.
Maja Lundea on tituleerattu Norjan nykykirjallisuuden supertähdeksi. Minun papereissani hän on ekofiktion kansainvälinen supertähti. Jännittävää nähdä, mitä häneltä seuraavaksi julkaistaan.