Huone ilman ovea
Kansitaide: Karin Niemi. Sidottu, kansipaperi.
Huone ilman ovea on vauhdikkaan jännittävä nuortenromaani maailmasta, jossa tahto tehdä oikein vaatii raastavaa rohkeutta.
Suljettu kaupunki. Satoja salaisuuksia.
Kaksi nuorta, jotka janoavat vapautta.
”Ensimmäistä kertaa elämässämme meillä oli oikeasti koti. Silti, kun katselin kimmeltävää, lainehtivaa merta, näin vuorten takana kohoavat tummat pilvet. Ne muodostivat mielessäni Airepoliksen siluetin.”
Kuusitoistavuotias Kipinä asuu ensimmäistä kertaa kodissa. On kulunut vuosi siitä, kun hän pakeni perheensä kanssa suljetusta Airepoliksesta, kaupungista, jossa ei ole koteja. Uudessa kotimaassaan Balukavissa Kipinä saa vihdoin elää rauhassa, vapaana.
Rauha kuitenkin rikkoutuu, kun entisiä airepolislaisia alkaa kadota kodeistaan ja meren yli kantautuu huolestuttavia uutisia. Kun Kipinän perhe kohtaa kauhean tragedian, heillä on edessään vaikeita päätöksiä.
Samaan aikaan Airepoliksen eliittiin kuuluvan viisitoistavuotiaan Anian maailmankuvaa ravistellaan. Etuoikeutettu Ania ei ole tiennyt, mitä tavalliset asukkaat joutuvat kestämään, mutta kun hän kohtaa hallintoa vastustavat kapinalliset, alkaa sisäinen kamppailu. Kuka puhuu totta? Mitä kaikkea Airepoliksen pinnan alla oikein tapahtuu?
Kipinän ja Anian kohtalot kietoutuvat yhteen ja tempaavat lukijan mukaan vauhdikkaaseen tarinaan, jota on vaikea laskea käsistään.
Mirjami Sirén (s. 1992) on oululaislähtöinen, nykyään Kauniaisissa asuva opettaja. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Huone ilman ovea jatkaa itsenäisenä osana esikoisteoksen Kaupunki ilman koteja (2022) tarinaa.
Mirjami Sirén
Mirjami Sirén (s. 1992) on oululaislähtöinen, nykyään Kauniaisissa asuva opettaja. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Hänen tekstejään on palkittu useissa valtakunnallisissa kirjoituskilpailuissa. Kirjoittamisen lisäksi Mirjami nauttii tanssimisesta, teatterista, viulunsoitosta ja säveltämisestä.
Kirja-arvioita
Ensimmäiseen osaan verrattuna juoni oli sujuvampi. Myös Anian ja Kipinän kertojanäkökulmat olivat toimivia. Kirjan lopetus tuntui kuitenkin hieman hätiköidyltä. Kuvailua olisi voinut olla ensimmäisen osan tavoin enemmän. Airepoliksesta löytyi kuitenkin entistä kammottavampi puoli, joka oli mielestäni todella hienosti rakennettu.