Ihmisenhaltija-sarjan toisessa osassa Tuuli muuttaa Helsinkiin aloittaakseen uuden elämän. Pelkkä maisemanmuutos ei kuitenkaan auta, vaan menneisyys saapuu kolkuttelemaan ovelle, eikä itseäkään pääse tällä keinolla pakoon.
Kirjan juoni on yhtä yllättävä ja arvaamaton kuin ensimmäisessäkin osassa. Koskaan ei tiedä millainen otus se sieltä kulman takaa putkahtaa ja mitä se tahtoo. Päähenkilöstäkään ei oikein ota selvää, että mikä hän on naisiaan. Pikkuhiljaa hän ehkä löytää itseään tässä kirjan edetessä. Ehkä.
Kirjan kansihan on aivan upea ja tarinan idea on edelleen mielestäni todella hyvä. Tämä kakkososa ei kuitenkaan ihan yltänyt koukuttavuudessa ensimmäisen tasolle. Johtuu ehkä tästä kaikesta jahkaamisesta ja negatiivisesta fibasta, joka tarinan yllä roikkuu. Olen vähän enemmän "hoidetaanpa hommat kuntoon" -tyyppiä, joten tällainen ärsyttää. :D
Edelleen sain tästä Rouhiaisen Susiraja-fiboja ja ehkä jotenkin tunnelmaltaan samanmoinen kuin Fitzpatrickin Hush hush - sarja (kirjat Langennut enkeli jne.).
