Viimeinen kiitoshymni on julkaistu jo 1960, mutta tarina on kestänyt aikaa erinomaisesti.
Kirja alkoi lupaavasti, mutta harmillisesti kirjailijan tyylinä oli kuvata tietyn aikajakson tapahtumia ja sitten hypätä satoja vuosia eteenpäin. Toisaalta valittu kerrontatapa sopi hyvin, mutta monesti osion tapahtumat jäivät hiukan kesken. Alkupuolen tapahtumiin viitattiin läpi teoksen, eikä näissä ollut mitään päälle liimatun oloista tehokeinona käytön tuntua.
Kannattaa antaa kirjalla mahdollisuus, koska tämä on jakanut mielipiteitä aika rajusti.