Kruunujen taistelu
Alkuteos ilmestynyt 2024. Suomentanut Annukka Kolehmainen. Sidottu.
Kaksoskuningattaret Rose ja Wren hallitsevat nyt Eanaa rinta rinnan. Mutta heidän ilkeä, kuolleista herännyt esiäitinsä Oonagh on päättänyt, että valtakunta on hänen. Niinpä kaksosten on mentävä äärimmäisyyksiin Eanan pelastamiseksi.
Rose saa uhkauksen, jonka mukaan hänen on joko luovuttava kruunustaan tai kohdattava Eanan tuhoava sota. Jotta Rose löytäisi keinon päihittää Oonagh, hän lähtee etsimään vastausta Auringon suutelemasta kuningaskunnasta. Mutta se, mitä hän löytää, saattaa särkeä hänen sydämensä.
Samaan aikaan Wren joutuu kohtaamaan tekemänsä veriloitsun seuraukset. Loitsu loi siteen Wrenin ja Gevran kuninkaan välille – miehen, jonka Wren todellakin haluaisi unohtaa. Yhdessä he kuitenkin lähtevät matkaan tuhotakseen kirouksen, joka sekä yhdistää että heikentää heitä.
Viimeisen taistelun näyttämö on valmis, kun Oonagh haluaa viedä Roselta ja Wreniltä kaiken, mitä he rakastavat. Uhrauksia tehdään, verta vuodatetaan. Kuka selviytyy johtamaan Eanan valtakuntaa?
Kruunujen taistelu on kolmas osa henkeäsalpaavaa Kruunun tyttäret -romantasiasarjaa, joka on täynnä seikkailua, juonittelua ja romantiikkaa. Sarjan käännösoikeudet on tähän mennessä myyty jo 17 maahan.
Catherine Doyle
Catherine Doyle (s. 1990) kasvoi Atlantin rannalla läntisessä Irlannissa. Hänen rakkautensa lukemiseen alkoi irlantilaisten myyttien ja legendojen parissa, mikä synnytti hänessä halun kirjoittaa myös itse. Doyle on suorittanut tutkinnon psykologiassa ja kustannustoimessa. Hän harrastaa elokuvia, juoksua ja matkailua. Myrskynvartijan saareen Catherine sai innoituksen omilta esivanhemmiltaan, jotka asuivat Arranmoren saarella. Myrskynvartija-trilogia on käännetty yli 20 kielelle.
Kirja-arviot ja kommentit
Ihan ok, vauhdikas kirja. Mutta loppua kohdi alkoi tuntua todella todella venytetyltä ja hieman turhauduin kirjaan.
Tässä osassa on samoja vikoja kuin edellisessä, eli sama yksityiskohtien epäloogisuus jatkuu alkaen heti alussa kirjan aikajanasta, joka ei ainakaan omien laskujeni mukaan täsmännyt. Myös romanttisia juonia mielestäni hiersivät yhä samat ja/tai samantapaiset ongelmat kuin edellisessä osassa.
Kuitenkin kirjassa on varmasti trilogian mukaansa tempaavin juoni ja eniten mielenkiintoisia käänteitä. Myös lopetus on mielestäni erittäin hyvä, sillä siinä on sopivasti jännitystä ja tunteikkuutta. Hieman tosin häiritsi, että taistelun jälkeen loppu käy jo hieman raahaavaksi, koska taistelun jälkipyykkiä seuraa vielä viisi ns. "hyvän mielen lukua", joissa lähinnä sisältö on tulevaisuudesta haaveilua, sen suunnittelua ja asioita, joiden jo tiedettiin tapahtuvan ja mielestäni ainakin kolme viimeistä niistä ovat melko turhia eivätkä tuoneet lisäarvoa, mutta varmaankin joku sarjasta enemmän pitänyt on tyytyväinen päästessään nauttimaan siitä vielä pari lukua pidempään.