_kirjakeiju_

Mielenkiintoisia naiskohtaloita Lontoossa. Kerronnassa lomittuu 1700-luvun lopun tappaja-apteekkarin kohtalo ja nykypäivän henkilökohtaista kriisiä elävän naisen historiaselvitykset. Tarinassa pysyi mukana helposti, vaikka vähän väliä pompataan nykyaikaan ja sitten takaisin varhaiseen teollistumisen ajan Englantiin. Yllättäviä käänteitä riittää, eikä myrkyillä tappamista kuvata mitenkään erityisen ahdistavasti. Hieman naurahdin, kun löysin kirjan lopusta muutamia reseptejä. Eivät kuitenkaan ole myrkyllisiä ainesosia sisältäviä... 

Tunnelma ja taistelut ne senkun tiivistyvät ja lisääntyvät. Jotkin lohikäärmeet tahtovat maailmanvalloitusta vielä aiempaa enemmän ja ihmisten jääräpäisyydessä ei ole mitään uutta. Siinä välillä tasapainottelevat päähenkilömme, joille näiden jahtaavien tahojen lisäksi vielä selviää kaikenlaista vanhemmistaan. Kirja vaikuttaa luontevalta jatkolta tähän sarjaan, ei yllättänyt millään tavalla. Juoni on melkoisen ennalta-arvattava, mutta ihan kelvollinen. Suretti kun jouduin lukiessa hautaamaan toiveeni herkullisista ihmissuhdekoukeroista. Lähinnä tässä joko suunnitellaan sotaa tai käydään sitä eturintamassa. 

Talon sagan kolmannessa osassa jatketaan pakoilemista, taistelua ja juonittelua. Nyt aletaan taistella hieman jo vastaan ja tunteetkin kuumenevat kolmiodraaman syövereissä. Kirjan alkupuoli on mielestäni melkoisen puuduttavaa luettavaa, mutta loppua kohden mentäessä menee jännäksi. Edelleen odotan josko tämä muuttuisi reversed haremiksi, mutta ei hyvältä näytä... Nopea- ja helppolukuinen kirja tämä on kuten sarjan aiemmatkin osat. Täytyypäs siirtyä heti seuraavaan osaan, kun loppui niin jännästi! 

Pakoilua ja sekavia tunteita, siinä tämä kirja tiivistettynä. Lohikäärmetyttö Ember pakoilee lohikäärmeiden omaa järjestöä ja myös lohikäärmeitä jahtaavaa järjestöä. Siinä samalla hän yrittää selvittää omia tunteitaan kahta kuumaa poikaa kohtaan. Taustalla hänen veljensä punoo juonia. Tästä kirjasta ei siis tapahtumia puutu. Jopa minä, joka pidän juonivetoisesta kerronnasta, olisin ajoittain kaivannut lyhyttä pysähdystä ennen seuraavaan kriisiin syöksymistä. Hyvä tarina tämä kuitenkin on ja kaikkea jännää tapahtuu aivan loogisessa järjestyksessä. Ärsyttää kylläkin miksi Emberin pitää valita poikien välillä, miksi ei voisi vain saada molempia? Reversed harem sopisi tähän sarjaan mainiosti.

Ihmishahmossa piilossa elelevien lohikäärmeiden tarina alkaa. Päähenkilönä toimivaa lohikäärmetyttöä Emberiä kutsutaan poikaseksi, onhan hän vasta 16-vuotias. Kirja sijoittuu kesään, jonka aikana hänen elämästään ei puutu kouluttautumista, kaipuuta vapauteen ja romantiikkaa. Kirja on nopealukuinen ja mukaansatempaava, teinielämää lohikäärmekiemuroin kuvaileva kertomus. Pidin hitaasti punoutuvasta jännityksestä ja kerrankin henkilöhahmot eivät ärsyttäneet olemassaolollaan. En kuitenkaan pääse siitä yli, miten häiritsevästi eräs hahmo kutsuu päähenkilöä vuoroin poikaseksi ja vuoroin käy aivan kuumana tähän. Ei näin. Muuten oikein hyvä kirja! 

Jo vaikka kuinka mones kotimainen fantasiakirja, jossa seikkaillaan Kainuun korvessa. Miten hauskaa! Kirja sisältää monipuolisia kuvauksia metsästä ja ihmisten elämästä sen kaikessa raadollisuudessa 1800-luvun alkupuolen Suomessa. Pidin kirjasta enemmän loppua kohti mentäessä, kirjan alkupuolella ei tuntunut erityisemmin tapahtuvan mitään. Syy on varmaankin kerronnassa, joka ei ole kovin juonivetoinen. Kertomus on mielestäni kuin vuoden kiertokulkua kuvaava maalaus, jossa kerrotaan päähenkilön sattumuksista tarttumatta sen kummemmin mihinkään mitä tapahtuu. 

Kaikki maailman olennot toimivat kunnioittavassa suhteessa toisiinsa, eikä kenelläkään ole oikeutta rikkoa tätä sääntöä. Paitsi näköjään ihmisillä. Kirjan päähenkilö on nuori tyttö, joka huomaa osaavansa taikoa ja onkin pian sotkeutunut ihmisten valtapeleihin ja erimielisyyksiin. Siinä kaiken keskellä hän elää nuoruuttaan ja yrittää ymmärtää itseään. Kirja on kirjoitettu harvinaisen vahvasti nuoren päähenkilön ajatusten ja tuntojen kautta. Jos olisin lukenut tämän yläkouluikäisenä, olisi varmasti kolahtanut. Nyt vanhempana kirjaa lukiessa opus herätti kaikuja omista ajatuksista silloin enemmän tai vähemmän kultaisessa nuoruudessa. Enorannan kirjoitustyyli ei oikein iske minuun kuvailevuudessaan, mutta pidin tästä kirjasta kuitenkin hänen tuotannossaan esim. Kesämyrskyä enemmän. Kyllähän tämä aivan mielikuvituksellinen kertomus on.

Hieman unenomaisesti kirjoitettu historiallinen kertomus pienen kylän koettelemuksista. Melko pieneen sivumäärään on mahdutettu suuri tarina, joka loppuu juuri kun se vasta tuntuu alkavan. Kirja on pitkälti yli puolenvälin pelkkää loppukohtauksen taustoitusta. Kun juoni sitten tuntuu lähtevän etenemään, kirja loppuukin yhtäkkiä. Tarina on kirjoitettu niin, että joka toinen kappale kertoo nykyajasta ja joka toinen on päähenkilön myöhemmin muisteltua. En ole aivan varma kerrontaratkaisusta. Tämä on näitä kirjoja, joita ei tule innostus lukea uudestaan. 

Valtakunta-sarjan koukuttava jatko-osa, jota ei edellisten osien tapaan voinut laskea käsistä. Odotukseni olivat korkealla tämän suhteen, koska edellinen osa oli niin upea. Niinhän siinä sitten kävi, että hieman jouduin pettymään. Kirjassa keskitytään mielestäni liikaa poliittisiin peleihin ja liian vähän romantiikkaan. :D kyllähän romantiikkaa ja hauskoja heittoja löytyi tästäkin osasta, mutta aivan liian vähän. Taitavasti kirjailija pyörittää juonittelujen verkkoa ja kutoo sen lopussa yhteen hyvin Maasimaiseen tapaan. Siihen liittyen ei ole valittamista. Tästä kirjasta tuli kirjailijan Throne of Glass -sarja mieleen, siinäkin mennään kovasti taistelusta toiseen. 

Erikoisesti toteutettu novellikokoelma, jota voi lukea kummastakin kannesta alkaen. Nolottaa myöntää, mutta vasta luettuani MELKEIN KOKO KIRJAN, tajusin aina kahdella novellilla olevan sama nimi. Siinä samassa rytäkässä ymmärsin, että jotkut samannimiset kertomukset kuvaavat samaa tarinaa, ainoastaan eri näkökulmista. Ennen tätä oivallusta olin pitänyt novelleja melko tylsinä ja tyhjänpäiväisinä, mutta tämä kerrontaratkaisu herätti mielenkiintoni. Kokoelmasta jäi hieman ristiriitainen olo ja olisinkin kaivannut enemmän luettavaa. Sitten olisin ehkä pystynyt päättämään pidänkö kirjasta vai en.

Hieman outo kirja, jossa pohdiskellaan kirjoja ja niiden lukemista. En nyt tiedä mitä tästä jäi käteen. Kirjassa oli paljon outoja asioita, jotka ohitettiin täysin normaaleina olankohautuksella. Oikeastaan koko juoni kulki kuin jossain kaukana, eikä kirja tuntunut kertovan juonestaan vaan jostain aivan muusta. Tätä on nyt hieman vaikea selittää, toivottavasti saat ajatuksesta kiinni. Kirjoitustyyli toi mieleeni Camus'n Sivullinen-kirjan, joka myös sisälsi tällaista haahuilua. Olen tarkemman kerronnan ja selkeämmän juonen ystävä, joten tämä kirja ei ollut minua varten. 

Monipuolisesti spekulatiivisen fiktion kirjoittamista esittelevä ja siihen vinkkejä tarjoileva teos. Monet kirjoituksista keskittyvät novellien kirjoittamiseen, mutta kyllä niitä saa sovellettua romaaninkin luomisessa. Kokonaisuutena aivan hyvä teos, jossa on muutama todellista käytännön hyötyä tarjoileva kirjoitus. Harmillisesti osa tiedosta vaikuttaa hieman vanhentuneelta. Onhan kirjalla jo ikää nimittäin.