Kuun pimeä puoli
Kuun pimeä puoli: Suomalaisia ihmissusinovelleja. Toimittanut Juri Nummelin. Nidottu.
Puoliksi inhimillinen ihminen, puoliksi verenhimoinen peto – ihmissusi on muodonmuutostarinoiden hahmoista hyytävimpiä.
Kuun pimeässä puolessa ihmissusi laajentaa alueensa perinteisistä, synkistä metsämaisemista myös nykyaikaisiin kaupunkeihin ja tulevaisuuteen. Kotimaisen kauhukirjallisuuden taitajien tarinat piirtävät ihmissudesta uudenlaista kuvaa, jossa ihmissusi on toisinaan jopa varsin vähän verenhimoinen.
Suomalaisessa kirjallisuudessa aikaisemmin harvinaiseksi jääneestä ihmissudesta kirjoittavat tässä kokoelmassa muun muassa Johanna Sinisalo, Tiina Raevaara, Sari Peltoniemi, Juha-Pekka Koskinen ja Miina Supinen.
Ihmissuden kirjallista ja kulttuurista taustaa selvittelevän esipuheen lisäksi kirjassa on tutkija Merja Leppälahden jälkisanat ihmissudesta suomalaisessa kansanperinteessä.
Kirjan toimittaja Juri Nummelin on toimittanut lukuisia novellikokoelmia, muun muassa teoksen Verenhimo: suomalaisia vampyyritarinoita (Teos 2011).
Kirjoittajat: Tapani Bagge, Kirsti Ellilä, Harri Erkki , Markus Harju, Saara Henriksson, Jussi Katajala, Rene Kita, Juha-Pekka Koskinen, Hanna-Riikka Kuisma, Matti Kurikka, Anne Leinonen, Merja Leppälahti, Harri István Mäki, Heikki Nevala, Jussi K. Niemelä, Sari Peltoniemi, Tiina Raevaara, Jan Salminen, Tuomas Saloranta, Johanna Sinisalo, Vesa Sisättö, Miina Supinen, Jari Tammi, Christine Thorel.
Sisältö:
- Juri Nummelin: Ihmissuden historiaa
- Tiina Raevaara: Pikku Punahilkka
- Heikki Nevala: Yöjuna
- Sari Peltoniemi: Kotiseutuni
- Tuomas Saloranta: Kaatolupa
- Vesa Sisättö: Linja-autonkuljettajan kevät
- Saara Henriksson: Tehtaanpuiston hirviö
- Jussi K.Niemelä: Suojamuuri
- Miina Supinen: Kuka pelkää susimiestä?
- Kirsti Ellilä: Herra Helanderin tehtävä
- Hanna-Riikka Kuisma: Täysikuu, 2004
- Anne Leinonen: Tuonenkalma, surmansuitset
- Juha-Pekka Koskinen: Kaitakasvoinen maisteri
- Tapani Bagge: Kaulapanta
- Harri Erkki: Salakaatoja
- Jan Salminen: Juhannusaatto
- Merja Leppälahti: Täysikuun lapsi
- Markus Harju: Susi ihmiselle
- Matti Kurikka: Vironsusi, 1889
- Christine Thorel: Aitan lukko
- Jussi Katajala: Jos lähtee sutta karkuun
- Jari Tammi: Ratsastajat
- Rene Kita: Ulf Lupunen, mainosmies
- Harri István Mäki: Kuin susiveljet
- Johanna Sinisalo: Kuun pimeä puoli
- Merja Leppälahti: Kansanperinteen ihmissusi
- Kirjoittajat
Juri Nummelin
Juri Nummelin (s. 1972) on turkulainen tietokirjailija ja toimittaja.
Muita teoksia kirjailijalta Juri Nummelin
Kirja-arvioita
Kokoelma ihmissusikertomuksia moderneissa puitteissa. Kuten tällaisissa kokoelmissa on tapana, novellien tyyli ja pituus vaihtelevat paljon. Pidin muutamasta kertomuksesta, mutta suurin osa on sellaista perus massaan hukkuvaa tarinointia mukahienoine korulauseineen. Kirjan ensimmäinen ja viimeinen kertomus innostivat minua, koska niissä kerrotaan lyhyesti ihmissuden historiasta. Muutenkin pidin kirjassa joidenkin novellien historiallisesta näkökulmasta. Se tarjoaa virkistävää vastapainoa kokoelman moderneille ihmissusikertomuksille.
Suomalaisia kauhunovelleja ilmestyneitä kokoelmia on viime aikoina ilmestynyt ilahduttavaa tahtia: vampyyrien ja zombien jälkeen vuorossa ovat luontevasti kauhukulttuurin kolmas peruskivi eli ihmissudet. Juri Nummelinin "Kuun pimeä puoli" (Jalava, 2013) kerää yhteen parikymmentä lykantropiaa käsittelevää kauhutarinaa. Vaikka suomalainen kansanperinne tunteekin tarinoita, joissa ihminen muuttuu sudeksi, on lajityyppi meidän kirjallisuudessamme ollut heikonlaisesti edustettuna. Niinpä kokoelman novellit ovat Matti Kurikan "Vironsutta" (1889) lukuun ottamatta aivan tuoreita. Novelleista suosikeikseni nousivat Saara Henrikssonin "Tehtaanpuiston hirviö", Juha-Pekka Koskisen "Kaitakasvoinen maisteri", Jan Salmisen "Juhannussaatto" ja aivan erityisesti Sari Peltoniemen "Kotiseutuni" sekä Johanna Sinisalon "Kuun pimeä puoli". Kuitenkaan joukkoon ei mahdu yhtään suoranaista mahalaskua, vaikka Tapani Baggen ja Harri Istvan Mäen tarinoista en niin kauheasti perustanutkaan. Novellien miljöö ja ihmissusiaiheen käsittelytapa vaihtelevat sen verran ilahduttavasti, ettei lukeminen ala missään vaiheessa puuduttaa. Synkkien ja veristen tarinoiden joukkoon mahtuu myös muutama kevyempi novelli (voitte itse miettiä, kumpaan joukkoon kuulu kertomus, jossa keskeinen rooli on Paavo Väyrysellä). Lisäksi kauhistelun rinnalla käsitellään myös kiinnostavia äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyviä kysymyksiä, historiallista tematiikkaa unohtamatta.
Tasaisen laadukas novellikokoelma, joka kiinnostaa vaikka ei niin ihmissusia fanittaisikaan. Tutkija Merja Leppälahden mainio essee kirjan lopussa kannattaa tosin lukea ennen novelleja, se avaa joitakin niiden piirteitä paremmin. Pidin monista mukaan otetuista novelleista, mutta erityisesti Johanna Sinisalon päätösteksti palkitsee kirjan läpi lukemisesta. Pidemmän päälle teema, se toistuva ihmissusi, kun alkaa olla vähän ennalta-arvattava elementti.