Mannerheimin seikkailuja
Toimittanut Juri Nummelin. Kannen kuva: Anssi Rauhala. Nidottu.
Sisällys:
- Heikki Nevala: Kaksoisolento
- Harri István Mäki: Vielä parempi
- Tuomas Saloranta: Tunguskan musta jumala
- Markus Harju: Kuninkaiden sauva
- Vesa Sisättö: Keskiyön vieras Matovuorella
- Jussi K. Niemelä: Operaatio Äijäkupittaa
- Jussi Katajala: Valkea varpunen
- Anne Leinonen: Sotamarsalkan syntymäpäivä
- Samuli Antila: Viimeinen haastattelu
Pulpspesialisti Juri Nummelin on toimittanut hurjan novelliantologian, joka paljastaa suomalaissankarimme Mannerheimin salaisen elämän. Yhdeksän nuoren polven suomalaiskirjailijaa on kirjoittanut seikkailutarinoita, joissa Mannerheim kohtaa niin tohtori Jekyllin kuin marsilaiset, Josif Dzugasvilin kuin Siperian mustat jumalat. Ja seikkailuihin tunkevat mukaan myös Axel Gallén, farao Tutankhamon ja Sigurd-Wettenhovi-Aspa...
Reippaan viihteellisiä tarinoita ovat kirjoittaneet mm. Anne Leinonen, Harri István Mäki, Heikki Nevala, Jussi K. Niemelä ja Vesa Sisättö. Esipuhetta ei kirja tarvitse, vaan oitis syöksytään suomalaisen supersankarimme huimiin seikkailuihin, aidossa vanhan ajan jännärihengessä.
Käyttäjät lukeneet myös
Juri Nummelin
Juri Nummelin (s. 1972) on turkulainen tietokirjailija ja toimittaja.
M-novellit
”M – scifin ja kauhun kotimainen kärkisarja.” Myös nimellä M-sarja.
”m-novellisarjan tarkoitus on tallentaa katoamisuhan alla olevia, lehdissä ja pienilevikkisissä antologioissa y.m. julkaistuja novelleja. m-sarjan kirjojen painokset ovat äärimmäisen pieniä, sarjan jokaisesta kirjasta tulee varsin nopeasti keräilyharvinaisuuksia.”
M-novellit sisältää tällä hetkellä 30 kirjaa.
Kirja-arvioita
Mannerheimin seikkailuja suorastaan harmitti lukea, sillä suurin osa kokonaisuuden muodostavista yksittäisistä Mannerheim-novelleista oli hengettömiä, huonoja suorastaan. Harmitti siksi, että tsaarin upseeri, valkoinen kenraali ja Suomen marsalkka olisi tarjonnut mahdollisuuksia vaikka millaiseen kirjalliseen ilotulitukseen tai tarinointiin. Olisiko lopputulos ollut parempi, jos yksi kirjailija(ei kirjoittaja) olisi ottanut aiheen käsittelyynsä? mene ja tiedä. Osa tarinoista tuntui väkisin väännetyiltä,eikä kaikissa tuntunut olevan minkäänlaista ideaa. Kolme nousi riman alta keskitasolle: Vesa Sisättön Keskiyön vieras Matovuorella ja Samuli Anttilan Viimeinen haastattelu sekä Anne Leinosen Sotamarsalkan syntymäpäivä. Keskiyön vieras kertoi, kuinka sähkövalo tuli erääseen perukan kylään tai kuinka Mannerheim otti nokkapokkaa marsilaisten kanssa. Miten asian vain haluaa nähdä. Se toi mieleen ihastuttavasti 1950-lukulaisen kioskikirjallisuuden. Viimeisessä haastattelussa toimittaja taas pääsee vanhan Mannerheimin salaisuuden jäljille. Sotamarsalkan syntymäpäivä oli tarinoista ainoa, jonka punontaa oikeasti saattoi jännittää. Siinä Hitlerillä on tärkeä osuus. Tuomas Salorannan Musta jumala toi mieleen Lovecraftin, mutta ei kuitenkaan yltänyt lähellekään mestarin tasoa. Tarina kuitenkin nivoi mielikuvituksen sitein yhteen Tunguskan räjähdykden ja Josif Dzugasvilin... Viinmeksi mainittuun henkilöön palataan vielä myöhemmissä tarinoissa. Oikeastikin hän oli tärkeä henkilö Mannerheimin elämässä. Markus Harjun Kuninkaiden sauva oli myös ihastuttavalla tavallav anhanikainen muumiotarina. Sekin sisälsi yhteyksiä todellisiiin tapahtumiin, toki vain nimeksi. Oikealla tavalla toteutettuna, yhtenäisellä juonella varustettuna, tästä olisi voinut tulla herkullinen "vaihtoehtohistoria". Sitä teoksessa oli haettukin. Mukana oli lukuisia historiallisia henkilöitä, kuten kultakauden taiteilija Akseli Gallen-Kallela. Kirjasessa oli tavoiteltu myös vanhahtavaa tyyliä, siinä myös onnistuttiin.