Sadan vuoden unet: Satuja aikuisille
Toimittanut Juri Nummelin. Kannen kuva: Charlie Bowater. Sidottu.
Masentunut Ruusunen satuttaa sormensa leipäveitseen, syrjäytynyt Ali Baba vetäytyy asuntoonsa, ja Lumikin ilkeän äitipuolen peili päätyy kampaamoon.
Sadan vuoden unissa suomalaiset eturivin kirjailijat tarttuvat vanhoihin satuihin, eikä mikään ole enää kuten ennen.
Kirjassa on kaksitoista aikuisille kirjoitettua muunnelmaa kaikkien tuntemista satuklassikoista. Mukana on niin Grimmin veljesten ja Charles Perrault’n kertomuksia kuin Aisopoksen eläinsatuja, hölmöläisten toilailuja unohtamatta.
Kirjan kirjoittajat ovat suomalaisen spekulatiivisen fiktion veteraaneja sekä nousevia kykyjä. Hyytävissä, ravistelevissa ja ilkikurisissa tarinoissa kirjoittajien äänet sekoittuvat vanhoihin myytteihin, kun tutut hahmot kohtaavat elämän realiteetit.
Sisällys:
Juri Nummelin: Lukijalle
Johanna Venho: Sadan vuoden unet
Vesa Sisättö: Miten HairParadisen Viivi ja Paukku karkottivat taikapeilin hengen (ja pelastivat maailman)
Sari Peltoniemi: Kissan sisin olemus
Markus Harju: Pieni mies, muodoltaan väärä
Artemis Kelosaari: Marleena ja uusi maailma
Marika Riikonen: Lasikenkä
Juha-Pekka Koskinen: Jääsydän
Shimo Suntila: Tyttö nimeltä Kari
Markus Leikola: Pidennetty
Heikki Nevala: Ikuisuuden purema
Johanna Sinisalo: Hantta ja Kertsi
Anne Leinonen: Luola
Tiina Raevaara: Korppi
Satujen synty
Juri Nummelin
Juri Nummelin (s. 1972) on turkulainen tietokirjailija ja toimittaja.
Kirja-arvioita
Kokoelma klassisia satuja, jotka on muokattu aivan uuteen uskoon. Sadut on kirjoitettu aikuiselle yleisölle ja osassa sivutaan hyvinkin rankkoja teemoja (esim. lapsiin kohdistuva väkivalta). Muutama saduista, erityisesti Hannun ja Kertun muunnos, sai minut ahmimaan tarinaa järkyttyneenä. Osaa lukiessa taas toivoin, että loppuisipa tämä satu jo. Perus novellikokoelma siis. Tuhkimon prinssin kertoma tarina oli ehdoton suosikkini!
Ihan jees kokoelma, vaikka ei ollutkaan sitä mitä odotin. Mielestäni sana "aikuisille" ohjasi väärään mielikuvaan.
Osan novelleista unohdin heti ne luettuani, mutta ehkä jokaiselle löytyy tästä jotain luettavaa.
Omia suosikkejani oli Tyttö nimeltä Kari ja Hantta ja Kertsi
Kokoelmien hyvä ja huono puoli on se, että samaa aihepiiriäkin käsittelevät tekstit ovat tyyliltään hyvin erilaisia. Toisaalta ne tarjoavat jokaiselle jotakin. Sadut jäivät mieleen paremmin kuin moni pitkä romaani, mutta ehdottomat suosikkini olivat Johanna Sinisalon nerokas Hannu ja Kerttu-tulkinta sekä Marika Riikosen hulvattoman humoristinen Lasikenkä.