Mielestäni kirja oli todella taidokkaasti kirjoitettu, vaikkei vetänytkään vertoja triologian ensimmäiselle osalle. Toki ensimmäisen kirjan luettuani maltoin tuskin odottaa tarinalle jatkoa, ja kun toinen kirja kertoikin menneisyydestä, se latisti hiukan tunnelmaa. Kirjan juoni oli jännittävä, joskin paikoin hiukan sekava ja välillä oli hankalaa muistaa, kuka oli kenenkin ystävä ja toisin päin. Tarina oli kuitenkin hyvin moniulotteinen ja pidän kovasti siitä, että päähenkilö on pyörätuolissa, miten muut siihen suhtautuvat ja niin edelleen. Juoni ei ollut niin nopeatempoinen kuin ensimmäisessä osassa, joka ei antanut samanlaista tarvetta lukea kirjaa joka hetki sivutolkulla, eikä tempaissut niin voimakkaasti mukaansa. Luulen, että kirja olisi toiminut paremmin lisäkirjana, kuten Outolinnuissa Neljä.
