tintti89

Kirjan idea on erittäin hyvä, mutta juoni sekä kirjasta "erikoisen" tekevät todisteet olisi voitu toteuttaa paremmin. Juoni on täynnä turhanpäiväistä, mukahauskaa toistoa. Se etenee suhteellisen sujuvasti eteenpäin, vaikka tapahtumat eivät hirveän realistisia olekaan. Kirja on myös selkeästi huonompi suomenkielisenä versiona, sillä se on kirjoitettu kuten englanninkielinen teinityttö sen kirjoittaisi: on netistä löytyviä lyhenteitä ja slangia, jota ei voi onnistuneesti suomentaa.

Päähenkilö Cathy jää hieman hämäräksi. Kuka hän on, minkä näköinen, missä asuu? Kirjoitustyylin perusteella hän on hyvin lapsellinen, mikä alkaa jossain vaiheessa kirjaa ottamaan päähän. Hän tekee tyhmiä päätöksiä, joita ei yksikään oikea ihminen tekisi. Myös kirjan muut henkilöt jäävät melko tuntemattomiksi. Faktaa henkilöistä ripotellaan pitkin kirjaa, joten lukijan tehtäväksi jää muodostaa kokonaiskuva heistä. Ehkä myöhemmissä kirjoissa selviää tarkemmin..

Odotin kirjan todisteiden olevan hieman erilaisia, kuin mitä ne nyt ovat. Oletin myös kirjan osoittavan aina, kun tulisi käyttää todisteita. Nyt jää täysin lukijan varaan, käytätkö todisteita vai et. Kirjan kyllä ymmärtää ilmankin, mutta se ei taida ihan sen pointti olla... Nettisivut ovat ihan hyvä idea, en vain ymmärrä, miten ne auttavat mitenkään mihinkään, jos missään vaiheessa ei kerrota, että sieltäkin pitää vilkaista..

Kirjan lopetus on melko ennalta-arvattava, ja se jää pahasti kesken. Jos haluaa ymmärtää jotain tästä kirjasta, on melkein pakko lukea myös seuraava osa. Kirjan ulkonäöstä tulee iso plussa, piirustukset tekstin lomassa ovat humoristisia ja sopivat hyvin tähän kirjaan.

En osaa sanoa, pidinkö tästä kirjasta vai en. Se oli erittäin koukuttava, mutta tavallaan myös erittäin epäselvä. Varsinaista juonta kirjassa ei ole, vaan siinä hypitään ajasta ja paikasta toiseen. Ennalta-arvattava se ei missään nimessä ole. Kirjoitustyyliltään se oli kuitenkin hyvä. Olisin toivonut kirjaan enemmän aaveita, niistähän koko kirja periaatteessa kertoo.

Kirjan henkilöt oli erittäin hyvin kuvailtu. Will ei juurikaan ole tyypillinen päähenkilö, mikä varmasti teki hänestä niin mielenkiintoisen. Olisin toivonut enemmän Leetä kirjaan mukaan, mielestäni hän oli erittäin symppis henkilö. En oikein koskaan päässyt perille kaikista Willin sukulaisista ja sukulaisuussuhteista, mutta hyvin pysyi silti siinä vähäisessäkin juonessa mukana.

Kirjan loppu jäi erittäin pahasti kesken. Moniin kysymyksiin jäi vastaus saamatta, mikä häiritsee itseäni hyvinkin paljon. En oikein ymmärtänyt, mistä kirjan nimikään tulee. Kirja on kyllä mielestäni ihan suositeltava sellaisille ihmisille, joita ei haittaa pieni aivotyöskentely kirjan lukemisen lomassa.

Odotin kirjan juonen olevan takakannen perusteella erilaisempi kuin mitä se on. Ei tämä kuitenkaan lukunautintoa haittaa, kirja on tyypillistä Moersia. Juonen sisälle on saatu hienosti ujutettu pieniä tarinoita, jotka eivät välttämättä liity juoneen laisinkaan. Ajoittain nämä pienet tarinat saattavatkin olla melko pitkäveteisiä. Kirjan alaviitteet ovat kuitenkin mielenkiintoisia, ja antavat mukavia pikkufaktoja. Juoni on joiltain osilta ennalta-arvattava, mutta kuitenkin joiltain osilta ennalta-arvaamaton. Kirjoitustyyliltään kirja on aivan ihana.

Päähenkilö Hildegunstiin on selkeästi panostettu tässä kirjassa. Häneltä löytyy tunteita epätoivosta hersyvään nauruun, ja henkilöön pystyy täydellisesti eläytymään. Muista päähenkilöistä Kammokirjakkaat olivat aivan suloisia ja heidän kulttuurinsa ja elämäntyylinsä jäi hyvin mieleen.

Kirjan loppu oli täydellinen. Vaikka se jäi vähän kesken, ei parempaa loppua olisi voinut tällä kirjalla olla. Hyvän lopun lisäksi kirja jaksoi aina hämmästyttää yksityiskohdillaan. Kuvat toivat mukavaa elävyyttä kirjaan ja helpotti lukijan työtä eri paikkojen ja henkilöiden kuvaamisessa. Kirjassa jäi häiritsemään väärin sijoitetut ja puuttuvat puhemerkit, mutta tämä taitaa olla suomentajan moka. Suosittelen kirjaa lämpimästi aivan kaiken ikäisille, sillä vaikka sen luulisi olevan lapsille suunnattu, myös vähän vanhemmat pystyvät eläytymään kirjaan.

Kirja on selkeästi suunnattu lapsille. Lauserakenteet ja sanavalinnat eivät ole turhan vaativia, minkä lisäksi siinä on erittäin lapsenomaista fantasiaa (lintupoika). Siinä toistetaan asioita erittäin paljon ja tapahtumat ovat hyvin ennalta-arvattavia. Kirjassa myös hypitään menneisyydestä nykyisyyteen, ja aina välillä saa olla miettimässä tapahtuuko tämä nyt oikeasti vai onko se vain Lydian kuvitelmaa.

Itse päähenkilö on erittäin raivostuttava. Tyypillinen 12-vuotias, vaikka olisi miten vakava tilanne, häntä ei huolestuta. Loppuvaiheilla myös Lydian asenne omiin piirustuksiin alkaa ärsyttää, siinäkin käytetty liikaa toistoa. Itse taiteilijat ovat hyvinkin erilaisia, siinä alkaa miettimään, onko kirjailija tehnyt jotain taustatyötä taiteilijoiden luonteista. Kaikki tunteet ovat kuitenkin hyvin pinnallisia tässä kirjassa.

Kirja olisi ollut huomattavasti parempi jonkun muun kirjoittamana. Loppu suoraan sanottuna töksähtää, ja viimeiseen maalaukseen siirtyminen ihmetyttää, sillä miksi juuri se maalaus olisi poikkeus menneisyyteen siirtymisen suhteen? Vähän liian helppo ratkaisu kirjailijalta. Itseäni jäi myös mietityttämään, miksi kirjaan on valittu noinkin tuntemattomat maalaukset. Ainut, minkä itse tunnistan, on Mona Lisa. En kyllä ihan heti lähtisi kirjaa kenellekään suosittelemaan, enkä ainakaan yli 14-vuotiaille.

Kirja alkaa hyvin vauhdikkaasti. Se on juoneltaan hyvä, mutta tapahtumia olisin toivonut kirjaan enemmän. Vaikka kirja toimii näinkin hyvin eikä ollut laisinkaan puuduttavaa luettavaa, niin varsinaiset tapahtumat jäivät hieman taka-alalle. Pitkät päiväkirjaosiot olivat mielestäni hieman tylsiä, ne olisi voinut kirjoittaa hieman eläväisemmin.

Itseäni ärsytti hieman kirjan henkilöiden esittelemättä jättäminen. Minulta meni kauan hiffata, kuka nyt onkaan kuka ja minkä näköinen. Muuten pidin erittäin paljon henkilöistä, heidät oli kuvattu erittäin hyvin tyypillisiksi, nuoriksi tytöiksi, joita ei kiinnosta mikään muu kuin oma napa. Mielestäni varsinaisiin päähenkilöihin pääsi myös hyvin sisälle.

Kirjan loppu jäi häiritsevästi kesken, tosin toivon seuraavien osien vastaavan avoimiin kysymyksiin. Kirjassa on hyvin kuvailtu sekä paikat että ihmiset. Hieman siinä oli tosin liikaa viljelty sivistyssanoja. Kirja on kuitenkin erittäin suositeltava, vaikka varsinaista fantasiaa kirjassa ei hirveästi ollut.

Torakin merkki on yksi sarjan parhaimmista kirjoista. Juoni on sopivan jännittävä ja se etenee loogisesti. Kirjan alku on melko hätkähdyttävä. Vaikka kirjassa on paljon tapahtumia, ne keritään kuitenkin kaikki käsittelemään. Kirjassa on jonkin verran toistoa edellisistä osista, mutta se on huomattavasti ennalta-arvaamattomampi kuin sarjan muut kirjat.

Henkilöihin pääsee tässä kirjassa enemmän sisälle mitä sarjan aiemmissa osissa. Torakin tunteita on kuvattu huomattavasti paremmin. Suden tunteet on saatu erittäin hyvin kuvattua, erityisesti sen ahdistus erotessa laumasta jää mieleen. Renn on yhä edelleen erittäin lapsellinen suuttuessaan lähes joka asiasta. Rennin salaisuuden paljastuminen sopi erittäin hyvin juuri tähän kirjaan. Myös sarjan muista henkilöistä sai tässä kirjassa enemmän tietoa. Seunn muun muassa paljastui kamalaksi, vanhaksi akaksi ja Bale erittäin reiluksi miehenaluksi.

Kirjan loppu oli taasen hieman töksähtävä ja meni osaltaan itseltäni hieman ohi. Muuten kirja olisi ollut lähes täydellinen. Yleisesti sarjassa pidän erittäin paljon tapahtumapaikkojen vaihtelusta. On hienoa lukea, miten kirjailija panostaa erilaisien maastojen ja elintapojen kuvailuun. Suosittelen kirjaa erittäin lämpimästi kaikki edelliset osat lukeneille.

Tämä kirja on juoneltaan melko samanlainen kuin sarjan aiemmat osat. Tapahtumat alkavat heti, eikä kirjassa ole käytetty turhaa jaarittelua. Kuten muissakin kirjoissa, myös tässä Torak ja Susi eroavat toisistaan, jopa kahteen kertaan. Tämä alkaa tosin olla jo turhan käytetty keino. Sielunsyöjä on kuitenkin huomattavasti syvempi ja jännittävämpi kuin sarjan edelliset osat, kirjailijan kehittymisen huomaa selkeästi.

Tässä osassa päähenkilöihin syvennytään hieman enemmän kuin aiemmissa, mutta silti ne jäävät aavistuksen pinnallisiksi. Torak ja Renn ovat kovin pikkuvanhoja ja käyttäytyvät kuin paljon ikäistään vanhemmat. Tosin entisaikojen ihmisiltä on ehkä vaadittu aikaista kypsymistä. Itseäni jäi häiritsemään Torakin salatessa lähes kaikki asiansa muilta henkilöiltä. Myös jotkin Rennin ja Torakin epärealistisista päätöksistä tuntuivat kummallisilta.

Kirjan loppu oli juuri sopiva tälle kirjalle. Siinä annettin vastaukset moniin kysymyksiin, myös sarjan edellisissä osissa heränneisiin. Se ei ollut liian töksähtävä, eikä kirja loppunut pelkästään tapahtumien loppumiseen, vaan jatkui vielä hieman rauhallisemmalla juttelulla. Kaiken kaikkiaan erittäin suositeltava kirja sarjan edelliset osat lukeneille.

Kirja oli tavallaan parempi kuin edeltäjänsä, se oli hieman jännittävämpi. Se alkaa mielenkiintoisesti ja läpi koko kirjan oli sopivasti kauhua. Muutenkin kirja oli huomattavasti vanhemmille suunnattu kuin edellinen osa. Kirjassa oli kuitenkin jonkin verran toistoa ja ennalta-arvattavuutta.

Kirjan henkilöihin olisi voinut keskittyä hieman enemmän. Varsinkin Hylkeen klaanilaiset jäivät hieman pinnallisiksi, myös Torakin tunteisiin olisi voinut keskittyä enemmän. Pidän erityisesti suden ajatuksista ja Torakin ja sen välisestä ruumiinkielestä. Sudella on myös aivan ihanat sanat eri asioille.

Tämän kirjan loppu oli huomattavasti parempi kuin edellisen osan. Se ei loppunut liian nopeasti ja siihen oli käytetty huomattavasti enemmän aikaa kuin edellisessä osassa. Tässäkin kirjassa oli hienosti kuvailtu entisaikojen ihmisten elämäntapoja. Voin suositella kirjaa lämpimästi kaikille edellisen osan lukeneille.

Tämä kirja ei ole juonellisesti mitenkään ihmeellinen. Se etenee suoraan asiaan, mutta se ei ole turhan syvällinen. Siihen ei ole sisällytetty paljoa tunteita tai kuvailua, minkä vuoksi kirjaan ei pääse sisälle. Muutenkin kaikki tapahtuu vähän turhan helposti retkikunnalle. Kirjasta tulee paikoiten mieleen Sormusten herrat.

Kirjan henkilöistä ei oikein ole paljoa sanottavaa. Kaikki ovat hirveän pinnallisia, eikä heidän luonteistaan tai tunteistaan kerrottu kirjassa mitään. Myös kirjan päähenkilöt, lohikäärmeet, jäävät tuntemattomiksi. Niiden ulkonäkökin käy ilmi vain kirjan kuvista.

Kirjan loppu oli tyypillisesti onnellinen. Vaikka kirja epäonnistuu juonellisesti, siinä on muita hyviä puolia. Pidin paljon kirjan faktaosioista, vaikka niitä olisi voinut olla huomattavasti enemmän. Myös kuvat olivat hienoja. Huonoa kirjassa taasen ovat sen iso koko (yli A4:n kokoinen) ja vanha, hieman epäselvä fontti. Itse pidin siitä, että sivu loppuu aina täydelliseen virkkeeseen. Tätä kirjaa on hieman vaikea suositella kenellekään, sillä sitä ei oikein voi kantaa mukana, eikä sen juonikaan säväyttänyt. Parempiakin lohikäärmekirjoja on saatavilla.

Kirjan juoni oli hyvin tyypillinen Artemis Fowl, mutta idea sillä oli hyvä. Mielestäni kirja ei ollut liian ennalta-arvattava. Itseäni ärsytti kirjan viittaukset sarjan aiempiin kirjoihin, sillä siitä on kauan aikaa kun luin edelliset osat. Kirjassa on hyvää colfermainen huumori, jota tosin olisi voinut olla enemmän.

Tässä kirjassa oli mielenkiintoiset henkilöt. Kirjasta huomasi hyvin, miten Artemis on kasvanut sarjan kuluessa. Alussa hän oli raivostuttava pikkupenikka, mutta nyt on kasvanut jo melkein järkeväksi aikuiseksi. Odotan innolla, millaisiksi hänen ja Hollyn välit muuttuvat. Olisin toivonut Mulchia ja Foalya enemmän mukaan kirjaan.

Loppu oli mielestäni hyvä. Ajatus kahdesta Artemiksesta huijaamassa vaarallista pahista on kutkuttava. Muutenkin lopetus oli täydellinen tälle kirjalle, lopussa sai hyvin vastaukset kaikkiin avoimiin kysymyksiin. Kirja on erittäin suositeltava, jos on lukenut aiemmat kirjat ja pitää Colferin kirjoitustyylistä.

Mielestäni sarjan ensimmäinen osa oli parempi kuin tämä. Kirja oli paikoitellen jopa tylsä, olisin odottanut edellisen kirjan kauhun jatkuvan myös tässä. Kirja alkoi hyvin, mutta sitten se lässähti puolivälin tienoilla. Pidin silti erityisesti inkojen kulttuurin ja tapojen kuvailemisesta, kirjailija oli selkeästi nähnyt vaivaa faktojen tarkistamisessa.

Kirjan henkilöt olivat edellisen kirjan tapaan mielenkiintoisia, mutta osa jäi hieman pinnallisiksi. Olisin toivonut Richardia lisää kirjaan, sillä mielestäni hänen persoonallisuutensa on kirjan paras. Kirjan alussa pidin Gwendan roolista, se toi kirjaan edellisen osan kauhua, vaikka tädin persoonallisuus ei loppujen lopuksi kovin paljoa ollut muuttunut.

Kirjan loppuun olisi voitu panostaa huomattavasti enemmän. Vaikka se oli jätetty avoimeksi sarjan seuraavia osia varten, niin itseäni ainakin jäi vaivaamaan muun muassa se, miksi Vanhat heikkenivät, vaikka Matt ei mitään tehnytkään. Myös loppukeskustelu loppui tavallaan kesken, eikä Nexusestakaan juurikaan puhuttu tapahtumien varsinaisen lopun jälkeen. Kirja on kuitenkin ihan luettava, vaikka ensimmäisen osan kauhua on turha tältä kirjalta odottaa.

Kirjan juoni oli melko tyypillistä fantasiaa, mikä osaltaan teki siitä ennalta-arvattavan. Sen tapahtumapaikat oli kuvailtu erittäin todentuntuisesti, kuin myös ihmisten tekemiset ja uskomukset. Kirjasta sai paljon tietoa esihistoriallisesta elämästä, sillä faktat ainakin tuntuivat olevan kohdillaan.

Kirjan päähenkilöt oli kuvailtu mielenkiintoisiksi ja todenmukaisiksi. Torak tuntui olevan hieman pikkuvanha, mutta se on ihan ymmärrettävää metsässä eläneelle lapselle. Susi oli saatu kuvailtua eläväksi ja todentuntuiseksi, itse pidin erityisesti suden ja Torakin välisestä, sudelle luonnonmukaisesta viestinnästä. Minua jäi häiritsemään se, että kirjassa ei sanallakaan mainittu, mitä Valvojat olivat.

Kirjan loppu pilasi koko kirjan. Koko kirja keskittyi Torakin matkaan Maailmanhengen vuorelle, mutta varsinaiseen loppuun oli käytetty pari sivua koko kirjasta. Tämä oli aivan liian helppo ratkaisu kirjailijalta. Minua häiritsi myös liialliset kysymykset tekstin lomassa. Kirja on selkeästi suunnattu lapsille ja nuorille, sen näkee kirjoitustyylistä. Kirja on tapahtumapaikan ja -ajan kannalta erittäin suositeltava, myös juoni oli osaltaan ihan hyvä. Olisin vain toivonut kirjailijalta hieman enemmän yritystä.