Henkilökohtaisesti pidän kirjaa Perillinen- sarjan parhaana osana tähän mennessä. Kirja ratkaisi joukon aikaisemmissa kirjoissa tulleista ongelmista, loi aivan uusia syvyyksiä juoniin ja muutti henkilöhahmojen keskenäisiä suhteita mielestäni varsin onnistuneesti. Kirjaa lukiessani yllätyin positiivisesti siitä miten Paolinin onnistui kehittää hahmojaan ja näiden historiaansa ja Alagaësian maailmaa. Tietysti löytyi myös risuja. Pari kliseetä, ja se iänikuinen fantasia puutarhureista, latistivat kirjaa samoin se moraalisten asioiden vatvominen, joka kyllä on ihan ymmärrettävässä ja tärkeässä osassa, mutta joka toisissa kohdissa tuntui vielä hiukan liian teennäiseltä. Neljännen tähtensä kirja ansaitsee helppolukuisuudestaan, "suloisesta" huumoristaan ja siitä miten kirja vangitsi minut lukemaan itsensä koko päiväksi.

Pyörittelin pitkään mielessäni ostanko tämän kirjan, ja kun sitten ostin ihastuin siihe. Juoni olisi voinut olla vähän mielenkiintoisempi ja olisin halunnut vähän enemmän selvitystä siihen miten hahmot tuntevat toisensa ja muuhunkin sellaiseen, mutta muuten kirja oli mukava kokemus. Lyhythän se vähän oli, mutta juuri sellainen parille illalle riittävä luku kokemus jonka seuraan on hyvä palata aina uudelleen. Etenkin eläimistä pitäville ja vaihtelua Draconlancesta kaipaaville.