"Vanha Koira" on ensimmäisenä Praedor-aiheisena romaanina jo itsessään merkittävä, mutta sisältö kruunaa tittelin. Juoni on vauhdikas ja raaka, monissa kohdin yllättävä ja ennenkaikkea 100% Praedor. Jaconian monipuolinen ja erilainen, omalla tavallaan synkkä maailma tulee hyvin esiin Vuorelan tekstistä. Petri Hiltusen loistava kuvitus toimii yllyttäen kuvittelmaan hahmot ja tapahtumat todellisempina, tosin osin tökkivät kuvatekstit haittaavat tätä. Praedor-roolipelin fanina en voinut kuin rakastaa tätä, suosittelen kaikille vähänkään synkemmän fantasian faneille ja ennenkaikkea kaikille innokkaille praedoreille!

Kovin kattavasti en jaksa tätä kirjaa arvostella, sillä se ei koskettanut minua juuri ollenkaan. Juoni etenee kohtuun tyypillisellä tavalla ja oikeastaan vailla yllätyksiä, seuraten kliseistä kaavaa lähes kaikessa. Kazia ei kuvata kovin persoonallisena tyyppinä missään kohtaa, ja hän esiintyykin tyypillisenä "sankari tahtomattaan" tyyppinä aina tarinan loppuun saakka. Muutkin henkilöt ovat peruskauraa aina hölmöilevästä kentti apurista ilkeään ylipappi-arkkipahikseen, jonka maailmanvalloitus motiivit olivat aika köyhät. Koko kirja oli melko ikävystyttävä kahlata läpi, ja luinkin sen poikkeuksellisn innottomasti ja hitaasti. Oikeastaan kaikki fantasian kliseet esiintyivät teoksessa, mutta jos luet ensikertaa fantasiaa tai dragonlanceja, voi kirjasta saada jotakin irti. Ei huono, mutta aivan liian tavanomainen fantasiamättö.