Jackalbury

Viihdyttävä ja omaperäinen fantasiakirja, kliseitä harvassa. Henkilöhahmot olivat enimmäkseen syvällisiä ja värikkäitä ja tarinassa paljastettujen salaisuuksien alut innoittivat jatkamaan. Tosin lukijan saattoi päätelläkin paljo asioita. Kirjan teki moniulotteiseksi se, että siinä on monta kertojaa kuten esim. Martinin Tulen ja Jään Laulussa.
Barrick vaikuttaa tosin tasapainottamalta ja Briony taas täysin tietämättömältä politiikasta ja hallitsemisesta. Ja en ymmärrä miksi he koko ajan huutavat ja myös ärähtelevät palvelusväelleen. Kaksosista Briony on todennäköisesti se joka todella hallitsee. Limsiö ja Pii olivat kiinnostavia ja varsinkin Pii kiedottiin salaisuuksiin ja arvoituksiin. Qarit jätettiin mystisiksi ja heidän vaikutteensa olemattomiksi. Kirja oli hyvä ja vei mukanaan mutta ei sentään katharsiksen arvoinen kirja.
Suosittelen kaikille eeppisen fantasian ystäville.
Arvosana: 8+.

Jokaisen scifin lukijan ehdoton klassikko ja scifin raamattu/peruskivi kuten Taru Sormusten Herrasta fantasialle. Kirjan voi lukea ennen tai jälkeen elokuvien, järjestys ei haittaa lukukokemusta. Kirja on hyvä, mutta kliseinen eikä mitään syvällistä filosofiaa kirjassa ole ollenkaan. Perinteinen nuori sankari asetelma. Mutta ehdoton klassikko ja suosittelen kaikille.
Arvosana: 8.

Rahastuskirja, se on minun mielipiteeni tästä pikku opuksesta. Ainoa mikä kirjassa on kiinnostavaa ja kannattaa lukea ovat nuo kaksi novellia ja syvähaastattelut. Myös Foalyn keksintönurkka oli hauska mutta muuten kirja on kasa kirjailijan muistiinpanoja ja muistaa minusta David Eddingsin Rivan aikakirjoja. Turha ostos kun tämän voi lukea kirjastostakin. Suosittelen Artemis Fowl-sarjan lukeneille, antaa nippelitietoa sarjasta ja muutaman hauskan novellin henkilöhahmoista.
Arvosana. 5-.

Mielenkiintoinen ja omaperäinen sekoitus scifiä ja fantasiaa. Kirjan alku on junnaava ja olin monta kertaa vähällä lopettaa kesken, sen verran tylsistyttävältä kirja välistä tuntui. Päähenkilö on ainoa joka jaksaa pitää kiinnostuksen yllä. Muut hahmot jäävät aika ohuiksi ja maisematkin valjuiksi. Mutta ihan kiva luettava, jos aikaa ja jaksamista kahlata akanvirrat läpi. Suosittelen omaperäisestä fantasiasta tai scifistä kiinnostuneille.
Arvosana: 6-.

Opalin kosto on minusta tähän asti ilmestyneistä Artemis Fowleista huonoin. Tavallaan tässä asetelma palautetaan alkuasentoon, samaan tilanteeseen kuin ennen Ikuisuuskoodin tapahtumia ja Artemiksen muistin pyyhkimistä. Synkempi kuin aiemmat Fowlit ja hieman läsähtänyt ja pyörittää yhä edelleen samoja juttuja kuin aiemmat osat. Mutta jotakin hyvää löytyy ja kirjaan ei kyllästy niin paljon että sen heittäisi käsistään. Suosittelen sarjan aiemmat osat lukeneille.
Arvosana: 7-.

Ikuisuuskoodi oli minusta hieman synkempi ja vaarallisemman oloinen kuin aiemmat Artemis Fowl-kirjat. Ikuisuuskoodissa liikutaan liike-elämän ja rikollisuuden syvissä vesissä ja tosiaan tarvitaan jälleen keijujen taitoja jotta Artemis korjaisi aiheuttamansa sotkun ja selviäisi siitä hengissä. Kirja on yhtä humoristinen ja jännittävä kuin aiemmatkin mutta silti ei yllä ihan samalle tasolle.
Suosittelen aiemmat osat lukeneille.
Arvosana: 8-.

Artemis Fowl on täällä jälleen. Kirjassa syvennetään henkilöhahmoja ja minustakin Tehtävä pohjoisessa on hieman parempi kuni Artemis Fowl. Kirjassa Artemiksen hahmo kasvaa ja syvenee hänen etsiessään isäänsä jostakin Kuolan niemimaalta. Vastaavasti keijuilla on omat ongelmansa ja lopulta esiin astuu arkkipiru joka tulee olemaan jatkossakin merkittävässä asemassa tarinoissa. Kirjassa keijujen ja ihmisten maailmat kohtaavat entistä useammin.
Suosittelen kirjaa kaikille Artemis Fowlin lukeneille, sillä muuten kirjasta ei hoksaa kaikkea.
Arvosana: 8.

Artemis Fowl on hauska ja jotenkin naurettavan irvailevasti maailmaa katseleva kirja. Keijujen ja ihmislapsen taistelu tekee kirjasta mielenkiintoisen, myös siinä kuvattu kätketty Keijujen maailma joka sijaitsee "meidän" eli ihmisten arkimaailmassa. Toiminta ja jännitys vauhdittavat kirjaa ja hauskimpia hahmoja olivat majuri Root ja Foaley.
Artemis vaikuttaa ilmetyltyä lapsinerolta joka älyllään käyttää opportunistisesti hyväkseen ihmisiä.
Artemiksen pahiksen kuvaa lieventää hänen äitinsä ja kaipuunsa isäänsä kohtaan. Kirja on hyvä ja välttää kaikki kliseet ja kääntää osan niistä päälaelleen.
Suosittelen kirjaa kaikille jotka pitävät hyvästä lukunautinnosta.
Arvosana: 8+.

Demoninoita oli minusta aika surkea plösäys Yönsiiven velhojen jälkeen. Juoni muistutti minusta kamalasti jotakin amerikkalaista nuortensarjaa, vaikka Isobel olikin hieman monimutkaisempi kuin pahikset yleensä. Devonin menneisyyden paljastukset pelastivat kirjan, sen sanon. Suosittelen Demoninoitaa vain jos on lukenut sitä ennen Yönsiiven velhot, muuten ei välttämättä tajua kaikkea.
Arvosana: 5.

Novelli oli hyvä ja hauska luettava, pieni kurkistus Lyran elämään Oxfordissaan Universumien Tomun tapahtumien jälkeen. Kartta toi plussaa teokselle ja kirjanen kaikin puolin lisäsi kiinnostani Oxfordin suhteen. Aionkin joskus matkustaa meidän Oxfordiimme, sillä monet Lyran Oxfordin paikat ovat olemassa myös meidän Oxfordissamme. Mm. Magdalen College on meidän Oxfordissamme. Suosittelen kirjaa kaikille Universumien Tomun kokonaan lukeneille, sillä Lyran Oxford sopii mainiosti eräänlaiseksi jälkiruuaksi UT:n suuren trilogian jälkeen.
Arvosana: 6.

Yönsiiven velhot poikkeaa hyödykseen muusta fantasiasta siten, että sen tarinaa sävyttävät lähes kauhukirjamaiset tunteet ja piirteet. Tarina kuljettaa mukanaan eikä siihen kyllästynyt kertaakaan. Minua hieman ärsytti perinteinen "huimat-yliluonnolliset-voimat-omaava-nuori-sankari"-asetelma josta minulle tuli hieman mieleen USA:n supersankari kulttuuri. Mielipuolen hahmo oli todella kiinnostava ja monipuolinen. Kirja on hyvä ja omaperäinen, mutta silti minusta ei mikään hieno tai mestarillinen.
Suosittelen kirjaa kaikille omaperäistä fantasiaa etsiville.
Arvosana: 7.

Kirja on luettava ja suht kohta hyvä, mutta ei mikään kovin mielenkiintoinen tai eksoottinen. Fantasiakirjallisuuden kaurapuuroa minusta. Tarina kyllä kulkee mutta siihen tylsistyy paikoitellen. Kirjassa oli aika paljon kliseitä ja stereotypioita, paikka päähenkilö olikin tyttö. Lisäksi minua häiritsivät kasvillisuuden vääristymät, joita tapaa aina kun kyseessä on kirjailija joka ei ole koskaan käynyt pohjoisessa. Muutamia omaperäisiä ideoita esiintyi, mutta ne eivät onnistuneet pelastamaan kirjaa. Eli ei mikään kovin ihmeellinen tai kovin hyvä kirja. Luettavissa ja suosittelen matkalla luettavaksi esim. autossa tai junassa.
Arvosana: 6-.