rudi92

Muukalainen on loistava kirja. Juoni on erilainen (ainakin oma kirjahyllyn kirjoista) ja hyvä.
Pidin todella paljon Clairesta ja Jamiesta. He olivat ihana pari ja Jamie on yksi kaikkien aikojen parhaista kirjojen mieshahmoista.
Ja yllättävää kyllä, kirja ei tuntunut ylipitkältä, vaikka se onkin yli 800 sivuinen järkäle.
Pidin kirjan väkivalta- ja seksikohtauksista. Ne olivat niin todentuntuisia, että sain sairasta mielihyvää lukiessani niitä.
Odotan innolla, että saan käsiini sarjan toisen osan.

Viimeinen partio jatkaa onnistuneesti Partio-sarjaa. En voi olla ihmettelemättä jokaisen kirjan jälkeen, että kuinka loistava mielikuvitus Lukjanenkolla on. Kirjasarja ei ole missään vaiheessa sortunut ylimääräiseen romantiikkahömpötykseen. Vaikka olenkin kirjojen suhteen joskus romantiikannälkäinen, niin tiettyihin kirjoihin se ei vain sovi. Ja Partio-sarja on juuri sellainen.
Hahmot ovat pysyneet aika lailla samanlaisina. Anton on hyvä ja vahva hahmo. Jostain syystä pidän myös Geseristä, vaikka hän onkin aika omalaatuinen hahmo ja hänen motiivinsa menevät joskus yli ymmärrykseni.
Niin paljon kuin pidinkin Viimeinen partio kirjasta, niin silti on hieman haikea olo siitä, että kohta tämäkin kirjasarja tulee päätökseensä. Tällaisten kirjasarjojen kohdalla on aina kamalaa, kun ne loppuvat, koska ne ovat niin mahtavia, että haluaisi vain lukea lisää. Viimeistä osaa odotellessa :)

Ääretön meri on loistava jatko-osa loistavalle kirjasarjalle. Se ei tietenkään yllätä minua, koska sarjan ensimmäinen osa oli jo todella mahtava ja minulla oli suuret odotukset tätä osaa kohtaan.
Hahmot ovat edelleen hyviä ja erilaisia. Pidin siitä, että tässä kirjassa syvennyttiin todella paljon Hakaan. Ensimmäisen osan aikana tyttö ei kuulunut suosikkihahmoihini, mutta tässä osassa pidin erittäin paljon hänestä. Ja olihan se aika söpöä, että hänelläkin oli romanttisia tunteita :)
Se, kuinka vähän kirjassa oli Cassien ja Evanin yhteisiä hetkiä, oli aika yllättävää. Se oli ehkä ainoa pienen pieni miinus koko kirjassa, mutta se ei lopulta haitannut paljoa.
Odotan innolla sarjan kolmatta osaa :)

Taivaallisen tulen kaupunki on loistava päätös loistavalle sarjalle. Eeppinen taistelu Sebastiania vastaan oli huikea, eikä kirja ollut missään vaiheessa tylsä. Pidin myös siitä, että Jacen ja Alecin välinen ystävyys tuntui jotenkin syvemmältä tässä kirjassa. Aikaisemmissa osissa sain vähän sellaisen kuvan, että Jace ei välittänyt Alecista läheskään yhtä paljon kuin Alec Jacestä. Oli hienoa huomata Jacen muuttuvan koko ajan inhimillisemmäksi.
Myös loppu oli todella upea. Jocelynin ja Luken häät olivat todella hienot ja koko viimeinen luku oli todella haikea ja kaunis. Sitä lukiessa tuli onnellinen ja hyvä olo.

Endgame - Loppupeli on loistava kirja. Se on erilainen ja nerokas. Juoneen on selkeästi panostettu ja myös suurimpaan osaan hahmoista. Pari hahmoa oli kylläkin aika pelkistettyjä, mutta se ei suuremmin haitannut minua.

Kirjassa oli myös romantiikkaa, mikä hieman yllätti allekirjoittaneen. Sarah ja Jago olivat hyvä pari, ja toivon seuraavassa osassa heidän välilleen lisää romantiikkaa.

Kirjailijat ovat luoneet mahtavan maailman, missä on jännitystä, romantiikkaa ja arvoituksia. Ja mikä parasta, se jatkuu. Toivon mukaan hyvin pian.

Viettelys on juuri niin ihana, kuin ajattelinkin. Cole ja Isabel ovat ihana pari ja olin revetä liitoksistani kirjan viimeisten sivujen aikana. Myös parin yhteiset kohtaukset olivat todella ihania.

Stiefvater on loistava kirjailija, jolla riittää mielikuvitusta sekä romantiikan tajua. Olisi upeaa saada lukea muitakin hänen teoksiaan. (vähän vinkkinä kustantajille)

Tämä kirja oli pieni pettymys. Ensimmäinen osa oli todella loistava, mutta tämä oli paikoitellen tylsä. Monet tapahtumat olivat jotenkin merkityksettömiä ja monista odotti paljon enemmän. Minulla oli koko ajan tunne, että kohta tapahtuu jotain, mutta sitten ei tapahtunutkaan. Kun tuollaisia kohtia on paljon, koko kirja menettää merkityksensä.
Henkilöt pysyivät edelleen hyvinä ja pidin edelleen Trisin ja Tobiaksen rakkaustarinasta, vaikka se saikin tässä osassa aivan uuden muodon. Puolen välin jälkeen kirja alkoi saada jälleen samaa otetta kuin ensimmäinen osa. Siitä lähtien kirjaa oli huomattavasti kivempi lukea ja se sai sen ansiosta minulta kolme ja puoli tähteä.
Joka tapauksessa, vaikka kirja olkin pieni pettymys ensimmäiseen osaan verrattuna, niin silti uteliaisuuteni on sen verran kova, että aion lukea myös kolmannen osan.

Vihdoi tämäkin sarja sai päätöksensä. Ja loistava päätös se olikin! Yhä sininen taivas on ihana päätös ihanalle sarjalle, ja onnekseni kaikki ihanimmat hahmot jävät eloon. Aria ja Perry ovat olleet alust lähtien ihana pari ja varsinkin Perrystä olen pitänyt kovasti. Myös Roar on todella ihana, vaikka tässä kirjassa hän olikin erilainen mitä kahdessa edellisessä.

Mutta joka tapauksessa olo on hiukan haikea, niin kuin aina loistavan kirjasarjan loppuessa. On haikea ja tyhjä olo, mutta siti jotenkin tyytyväinen ja tyydytetty. Tätä paremmin kirjasarjaa ei olisi voitu lopettaa :)

Partio-sarja on ehdottomasti yksi parhaista kirjasarjoista, joita olen lukenut. Kirjojen juoni ja henkilöt ovat loistavia sekä nerokkaasti keksittyjä.

Mutta sitten itse tähän kirjaan, Hämärän partioon. Kirja jatkaa loistavasti siitä, mihin muut osat ovat jääneet. Olin vain yllättynyt siitä, että tämä kirja oli hypännyt kolme vuotta eteenpäin toisesta osasta, mutta se ei haitannut yhtään. Päinvastoin, se oli oikeastaan aika loistavaa.

Pidän edelleen Antonista. Hän on hyvä kaveri, jolla on vieläpä loistava huumorintaju. Myös muut hahmot ovat kivoja ja moniulotteisia. Kaikki ovat selvästi yksilöitä, eikä kukaan ole ylimaallisen ärsyttävä, vaan normaaleja hahmoja, joihin on helppo samaistua.

Lukjanenko on onnistunut luomaan aivan loistavan tarinan, jossa on loistava juonikuvio ja jonka lopullista sisältöä ei arvaa, kuin vasta lopussa. En tiedä, kuinka jaksan odottaa taas noin vuoden, ennen kuin tämän sarjan seuraava osa tulee. No, ehkä jotenkin pystyn siihen :)

Kirja oli kyllä yhtä hyvä, mitä nämä arvotelut täällä ovat luvanneet. Juoni oli kiva ja Tris hyvä tyyppi. Mutta paras hahmo oli - yllätys yllätys - Neljä. Caleb ja muut vaatimattomat olivat tosi raivostuttavia. Se ettei saanut ajatella edes pienissä asioissakaan itseään, oli todella rasittavaa.
Kirja jäi mielenkiintoiseen kohtaan ja jään odottamaan sarjan toista osaa.

5. aalto on mahtava kirja. Juoni on loistava, samoin päähenkilöt. Cassie on räväkkä ja hyvän huumorintajun omaava nuori nainen. Zombi on päättäväinen ja karu tappaja, joka ei välttämättä olekaan mikään paha. Evan on suloinen nuori mies, vaikka hänen tarinansa arvaakin jo heti. Ja Sam on ihana pikku poika, jonka vain toivoisi selviävän.
Kirjassa on loistavia kohtauksia, mitkä saavat haukkomaan henkeään. Loppu on myös todella erinomainen. Odotan innolla sarjan toista osaa.

Täytyy myöntää, että mulla oli vähän ennakkoluuloja kyseistä kirjaa kohtaan, kiitos Twilightin. Kun oli nuorempi, Twilight oli suunnilleen lempikirjasarjani. Näin vanhempana (peräti 21-vuotiaana) se sarja on huonontunut roimasti ja kaikki vampyyriaiheiset kirjat/kirjasarjat leimaan automaattisesti Twilighteiksi.
Mutta luettuana Illallinen vampyyrin kanssa mielipiteeni muuttui.
Kyseinen kirja oli melkeinpä täydellinen. Hahmot olivat kaikki selkeästi yksilöitä ja pidin tosi paljon Violetista. Tyttö oli räväkkä, eikä luovuttanut helpolla. Pidin myös Kasparista alusta lähtien, vaikka hän olikin alussa ärsyttävä.
Kirjan juoni oli todella hyvä ja juonikuviot onnistuneita. Mutta ennen kaikkea kirjassa oli paljon ennalta-arvaamattomia juonenkäänteitä, mikä oli todella hyvä juttu.
Ja vielä pitää sanoa pari sanaa itse kirjailijasta. Ei ikinä uskoisi, että tyttö on vasta '94 syntynyt, niin loistavast hän osaa kirjoittaa. (Voi miksen mnä voisi kirjoittaa yhtä hyvin?)
Odotan innokkaasti kirjan jatko-osaa.