Q_Black

Suomeen sijoittuvassa tarinassa on nuori Emmi, joka ajattelee olevansa kaikille näkymätön. Hänen perheensä ei huomaa häntä eikä kukaan halua olla hänen ystävänsä. Hän ei edes ole erityisen hyvä missään. Olisi kauhistuttavaa herätä samoissa asetelmissa kuin Emmi, joka huomaa yhtäkkiä olevansa yksin. Missään ei ole ketään, puhelimet ja muut yhteyslaitteet eivät toimi. Kirjassa on paljon teinielämään liittyviä ongelmia ja käyttäytymistä. Itsensä ja toisien hyväksymistä. Alkuun kirja ei herättänyt oikein mitään mielenkiintoa, mutta loppua kohden juoni alkoi minusta parantua huomattavasti. Tarina kuitenkin jäi suurilta osin vähän laihaksi ja aika mitäänsanomattomaksi.

Aloittaessani lukemaan tätä kirjaa, teksti hiukan tökkäili enkä meinannut päästä eteenpäin ollenkaan. Sitten sen alkukankeuden jälkeen huomasin, että tässä kirjassa onkin potentiaalia koko illan viihdyttäjäksi. En olekaan lukenut vielä pahemmin aikamatkustukseen liittyvää kirjallisuutta ja tässä se olikin kuvattu hyvin mielenkiintoisesti ja ymmärrettävästi. Tekstissä vilahtaa nykyaikaisen High School - elämän lisäksi vanhan ajan Lontoota sekä hiukan historian tapahtumiakin. Kaikki tämä yhdessä herätti suunnattoman mielenkiinnon kirjaa kohtaan. Tarinassa edettiin suhteellisen rauhallisesti, mutta ei pitkäveteisesti. Pidin kirjan värikkäistä hahmoista ja huvittavasta mielikuvasta, jossa Gwendolyn yrittää selittää 2000-lukua joillekin 1700-luvulla eläville herrasmiehille. Tämä kirja jäi niin hermoja kutkuttavaan kohtaan, että en millään malttaisi odottaa seuraavaa osaa.

Aika samanlaisilla linjoilla mennään mielestäni tässäkin kirjassa kuin aiemmissa. Tässä ei ehkä ollut ihan niin paljon toimintaa ja vaihtuvia tapahtumia kuin joissain aiemmissa kirjoissa, mutta se oli oikeastaan hyvä juttu. Tarina soljui eteenpäin hiukan rauhallisemmin ja kivuttomammin. Tässäkin tosin oli huomattavissa vaihtuvien tapahtumien paljoutta, jotka alkoivat ja loppuivat kuin seinään, jonka jälkeen uusi juonikuvio tuli mukaan. Joillekin se varmasti saattaa olla ihan mieluista, mutta itseäni häiritsi kun olen tottunut siihen, että kirja sisältää yhden oleellisen juonen eikä montaa. Hahmot ovat jotenkin todella paljon ärsyttävämpiä kirjoissa kuin tv-sarjassa. Sookiesta tulee sellainen kuva, että hän on tyhmä bimbo ja kaikki miehet pyörivät hänen ympärillään. Eric oli rasittava ja Bill jotenkin limainen. Suuri suosikkini Quinn jäi harmillisen pieneen rooliin ja hänen ja Sookien tapaamisen jälkeen kirja menetti hohtonsa täysin. Ihan luettava vaikka ei mikään loistoteos olekaan, en vain pidä suunnasta johon tarina joiltain osin etenee.

arlequinit taitavat alkaa panostaa enemmän mysteereihin kuin siihen romantiikkaan mikä minusta on sääli. Tyypillistä hömppäähän tämä oli, johon olisin kaivannut lisää sitä hempeilyä ja parisuhdedraamaa, mutta kirja eteni enemmänkin sen eipäsjuupas-kaavan mukaan, johon saatiin selvyys vasta ihan viimeisillä sivuilla. Kaikki muu aika sitten käytettiin hiippailuun ja miettimiseen, että mikähän siellä kaupungissa hengailee ja mikähän tolla yhdelläkin on ku sekoilee vähän väliä? Hiukan pettmys kyllä tämä kirja. Lisäksi jäi tarina kesken, joten kai sitä jatkoakin on jossain välissä tiedossa. Tahtoo romantiikkaa!

Vaikka kansikuva kirjassa on vähän mitäänsanomaton, oli kirja kuitenkin raikas kuin keväinen tuuli. Hahmot puhuvat kirjassa puhekielellä ja se saa jotenkin kirjan tuntumaan vielä enemmän perussuomalaiselta kuin voisi kuvitellakaan. Mietin heti, että tapahtumat keskittyvät johonkin helsinkiin tai vastaavaan, koska tekstissä oli muutamia slangisanoja, joita en ollut ikinä kuullutkaan. Kirjassa on aikamoista teinimeininkiä, mutta ei se haitannut, sitähän se teininä oleminen on. Typeryyksiä ja välillä huonoa vitsinheittoa. Vaikka vitsit olivat välillä huonoja, nauroin pariin otteeseen melkein vedet silmissä. Unna on aika erikoinen persoona, jonka elämää määrittelevät säikyn oravan vaistot. Hän on kaikessa normaaliudessaan täysin tyypillinen teinityttö. Kirja tursuaa kummallisia nimiä ja jos jonkinlaista nuoren elämään mahtuvaa tapahtumaa, mutta tässä ei vielä kauheasti päästy faunoidien ja muiden hahmojen maailmaan. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä seuraava kirja tuo tullessaan.

No niin, jokainen tietää paikalleen jumittuneen levyn, joka toistaa samaa kohtaa uudelleen ja uudelleen? Noh, tämä oli kirjaversio siitä samasta tapahtumasta. Kirjalla oli melkoisen masentava fiilis yllään koko ajan, alusta loppuun. Everin edellisessä kirjassa tekemänsä loitsu alkaa todenteolla vaivata ja houkutella vihollisen luokse. Sitten tietysti lasketaan vielä mukaan, että hän on Damenin kanssa ja Roman sattuu olemaan hänen ystävänsä, kuolemattomaksi (ja lisäksi entistä ärsyttävämmäksi) muuttuneen Havenin, poikaystävä. Minä niin odotin jo tuohon "koskemattomuus" - asiaan jonkinlaista muutosta, mutta ei. Ever kylläkin tässä kirjassa näkee jo taikaliemen, mutta... ei, ei sittenkään. Samaa paikallaan junnausta tämä kirja kuin edellinenkin, mutta jollain muotoa tämä kirja oli parempi kuin edellinen.

Tämähän oli vallan hyvä kun vauhtiin pääsi lukemisen kanssa. Hahmot olivat mielenkiintoisia. Knox on jalat maassa oleva tyyppi, josta löytyy myös hiukan sähikäistä jos niikseen tulee. Nikita on räväkkä persoona, joka on kasvanut aivan eri maailmassa kuin Knox ja sanoo suoraan sanottavansa. Näiden kahden kanssakäyminen aiheutti enemmän kuin yhden naurunpyrskähdyksen. Juonesta tulee vallan mielenkiintoinen mitä pidemmälle kirjaa pääsee, mutta valitettavasti loppua kohden tapahtumat ottavat huiman kirin ja koko homma päättyy mielestäni vähän liian hätäisesti. Kirjassa on jännittävän juonen lisäksi mielenkiintoista scifiä ja räiskyviä lemmenkohtauksia. Joutunee lukemaan kirjailijan muitakin romanttisia tuotoksia.

Bob McCaben luoma kirja, joka sukeltaa täydellisesti Potter-maailmaan. Kylläpä järkytti saada postista kirjakaupan paketti, joka painoi aivan mahdottoman paljon! Legenda on kirjaimellisesti suuri tiiliskivi, joka painaa ainakin sen pari kiloa ja on täynnä tekstiä ja kuvia. Kirjassa oli niin paljon tekstiä ja kuvia, että tätä ei oikein voinut kerralla ahmaista vaan lueskella aina sillointällöin muiden kirjojen ohella. Kirjassa oli paljon uutta tietoa Potter-maailmasta, mutta myös vanhaa ja tuttua. Ihana lukukokemus, joka sai tämänkin Potter-fanin uppoutumaan taas hetkeksi velhojen ihmeelliseen maailmaan!

Kirjassa perehdyttiin ensimmäiseksi jokaiseen elokuvaan, näyttelijöiden valintaan ja kuvausten etenemiseen elokuva elokuvalta, jonka jälkeen pääsi lukemaan mielenkiintoisia ja ytimekkäitä pätkiä hahmojen vaatteista ja materiaaleista ja siitä, miksi tietylle hahmolle oli valittu tietynlaisia asukokonaisuuksia.

Hahmokuvauksien jälkeen kirja esitteli kaikki elokuvissa olleet kuvauspaikat aina Tylypahkasta ja Rääkyvään röttelöön, niiden kuvauspaikkoihin ja lavasteiden rakentamiseen. Oli ihan mielenkiintoista saada tietää miten jotkut lavasteista on tehty ja miten paljon aikaa kuvauspaikkojen etsimiseen ja varsinkin rakentamiseen on varmasti mennyt.

Hahmojen ja paikkojen lisäksi kirjassa tutustuttiin elokuvissa olleisiin olentoihin kuten esimerkiksi Kentaureihin ja Kirskuristajiin. Lisäksi pääsi myös lueskelemaan elokuvissa olleista tutuista esineistä kuten räyhääjästä tai lajitteluhatusta.

Ihanaa huomata, että suomessakin julkaistaan fantasiaa ja romantiikkaa yksissä ja samoissa kansissa. Vaikka tämän kirjan tapahtumat keskittyivätkin suomeen, ei sitä tekstissä huomannut muulla tavoin kuin paikkojen ja ihmisten nimissä. Jotenkin silti sai tämän tuntumaan perussuomalaiselta, varmaan osaksi sen takia, että suomessa tuo susien olemassaolo ei ole millään muotoa mahdotonta tai epänormaalia. Rakastin kirjan tyyliä siirtyä tapahtumasta toiseen ilman turhaa jaarittelua, mutta kuitenkin tässä säilytettiin sellainen maltti, että pääsi jokaiseen tarinan tapahtumaan käsiksi. Hahmot olivat upeita vaikka olihan siellä huomattavissa joitakin stereotypioita. Tarina ei minusta ollut mitenkään kovin ennalta-arvattava ja matkan varrella vastaan tulikin muutama positiivinen yllätys, mitä en osannut arvata. Kuitenkin kaiken sen yliluonnollisen keskellä Raisan elämä oli yhtä tavallista kuin kellä tahansa muulla tuon ikäisellä tytöllä ihastumisineen ja vihastumisineen. Välillä loppua kohden tuntui, että tarina kiihdytti vähän liikaa, mutta onnistui kuitenkin pitämään paketin ihan mallikkaasti kasassa. En malta odottaa seuraavaa kirjaa, koska tässä kaikki jäi niin sanotusti täysin auki.

Vaikka tämä onkin suosikkikirjasarjani niin huomaa, että uusia kirjoja ei odota enää niin lapsenkaltaisella innolla kuin niitä ensimmäisiä teoksia. Uskaltaisin veikata kahdeksan kirjaa lukeneena, että syynä on kirjojen aikamoinen samankaltaisuus: juoni yleensä noudattaa päähenkilöiden kohdalla samanlaista kaavaa, joskin kaikki taustalla tapahtuva muu edesauttavat tarinaa eteenpäin välilllä paljon realistisemmin. Kirjassa häiritsi myös muutamaan otteeseen suomentajan virheet. Tässä kirjassa päähenkilöt olivat pitkästä aikaa kunnolla esillä ja sen kylkeen oli lisätty pienempi osa mm. Lashista sekä Blaysta ja Qhuinnista. Pienistä huomautuksista huolimatta ei tätäkään kirjaa voinut laskea käsistään kauhean pitkäksi aikaa. Wardin nahkaan pukeutuneiden vampyyrien maailma vaan on niin kutkuttava.

Kohta näitä pokkareita ei voi sanoa enää Harlequineiksi, koska minusta tässä kirjassa oleva jännittävä juoni jätti kaiken romanttisuuden alleen ja siksi petyin suuresti tähän kirjaan. Pippurinen Roxy ja kylmäkiskoinen Dagan olisivat olleet herkullinen pari lukea, mutta eipä heidän tarinastaan paljon saanut irti. Jos unohdetaan tämä pikkuseikka niin kirjahan oli ihan mukaansa tempaava, täynnä erilaisia hahmoja, juonittelua ja kivasti myös veren roiskutusta ja irtonaisia ruumiinosia. Mihin kastiin tämän sitten voi kohta luokitella? Noh, jään odottamaan jatko-osaa.