Q_Black

Jatkaa samaa laatua kuin ykkösosa. Välillä saa todella keskittyä siihen mitä lukee, koska kirjassa on paljon vaihtuvia tapahtumia ja iso liuta erilaisia taruolentoja, torneja, paikkoja ja hahmoja. Varsinkin nuoret fantasian ystävät tulevat pitämään tästä. Kirjassa ärsyttää päähenkilöiden rasittava kolmiodraama, jolle ei näytä tulevan loppua millään. Kirtash/Christian on oma suosikkini ja niin toivoisin, että Victoria valitsisi hänet. Loppu oli omasta mielestäni yllättävä ja hyvä, mutta tiedän, että Idhunin maassa mikään ei ole lopullista...

Taattua laatua niin kuin aiemmatkin teokset. "Rikokset" tässä kirjasarjassa lisäävät vähän mielenkiintoa. Tosin tuntuu, että kaikki pyörii vain outojen tapahtumien ympärillä ja romantiikka jää vähän toisarvoiseen sijaan. Koko kirjan verran puitiin Faithen syyllistymistä rikoksiin ja reviirien alfat meinasivat saada verenpaineen kohoamaan. Karseaa, miten kirjoissa nainen esineellistetään. Nainen kuuluu laumaan ja hänen kuuluu synnyttää lapsia, muuta arvoa hänellä ei ole. Faithe on kuitenkin ihailtavan pippurinen persoona ja osaa kyllä ilmaista mielipiteensä. Silloinkin kun sitä ei kaivata.

Harrisin kirjat paranevat kirja kirjalta. Ehdottomasti tähän mennessä paras Sookie-sarjan kirja. True bloodia seuranneena ärsyttää erilaisuudet. Kirjassa noitakuvio on paljon mielenkiintoisempi kuin sarjassa. Ericiin saadaan uutta ihastuttavaa näkökulmaa ja Alcidekin pääsee kuvioihin. Hän ei ole oikein mielissään Ericin ja Sookien väleistä, mutta ei ole moni muukaan. Edelleen täytyy hehkuttaa kirjojen helppolukuisuutta ja yksinkertaisuutta. Lisäksi hahmoihin on tullut enemmän syvällisyyttä kuin aiemmissa kirjoissa. Jos haluat pitkää kerrontaa ja syvällisiä pohdintoja, tämä sarja ei ole sinua varten.

Tämä sarja kyllä paranee mitä pidemmälle sitä lukee. Kirjojen hyvä puoli on se, että ne eivät ole kovin pitkiä. Kirjat ovat helppolukuisia eikä asioita jäädä vatvomaan monen kymmenen sivun verran. Tv-sarjaa seuranneena huomaa, että monet asiat häiritsevät puolin ja toisin, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi. Kirjan idea on hyvin keksitty ja kyseinen tuotantokausi kuului kyllä suosikkeihini. Eric jaksaa naurattaa kerta toisensa jälkeen, mutta Bill ottaa enemmänkin hermoon. Suureksi suosikiksi on noussut Alcide, joka on suuri ihmissusi ja osaa kyllä sanoa sanottavansa ilman turhaa kiertelyä. Tapahtumasta toiseen siirtyvä nopeatempoinen kirja, joka ei ole missään nimessä tylsä!

Jokaisen Potter-fanin on saatava tällainen! Kirjassa on kerrottu kattavasti erilaisista velhomaailman paikoista ja asioista, opettajista jne. aina ensimmäisestä elokuvasta viimeiseen. Lisäksi kirjassa on ihania kuvia, tekstiä ja "irtotavaraa" mm. kelmien kartta, Harryn kirje, jonka hän saa ensimmäisessä elokuvassa Tylypahkasta, taikajuomatarroja esim. lasipurkkien kylkeen, taikaministeriön "passi", Fredin ja Georgen huvittelukaupan esite + hurjana kaikenlaista lisämateriaalia. Kirjan aukaiseminen sai jo pelkästään hymyn huulille. Tästä kirjasta riittää Pottermaista menoa kaikille!

"Jatkaa takuuvarmaa "kissalaatua". Ei ehkä iiiihan yltänyt ensimmäisen kirjan tasolle, mutta eipä paljoa jälkeen jäänytkään. Hahmot ovat edelleen kirjavia, ihastuttavia ja vihastuttavia. Pokkareissa suurena plussana nopeatempoisuus eikä se kuitenkaan haittaa kirjan juonta. Tässä pokkarissa päästiin ratkomaan arvoituksia ihan urakalla, samalla kun Faythen ja Marcin suhde saa erilaisia ulottuvuuksia. En oikein pitänyt Marcista ensimmäisessä kirjassa, mutta nyt alan lämmetä hänelle."

"Minulla oli tiettyjä epäluuloja sarjaa kohtaan, mutta päätin kuitenkin ostaa tämän pokkarin... enkä pettynyt ostokseen. Täysin erilainen "Harlequin"-sarja, jossa on pienen romantiikan lisäksi karmaisevia mysteerejä. Kissat päättävät lyödä viisaat päänsä yhteen ja selvittää oudot katoamiset. Plussaa päähenkilölle, Faythelle, joka on säpäkkä nainen. Hän pärjää omillaan ja päättää näyttää sen myös muille. Hahmot olivat ihania ja erilaisia kuin normi-pokkareissa. Pokkarissa oli hieno ripaus kaikkea mitä hyvältä lukukokemukselta vaaditaan. Lisäksi oli mielenkiintoista tutustua ihan erilaiseen maailmaan vampyyrien ja ihmissusien jälkeen - ihmiskissoihin. Suosittelen!"

Pidin todella! Kirja tempasi mukaansa alusta asti eikä lukemista voinut yksinkertaisesti lopettaa. Noran yli-sekoileva ystävä Vee aiheutti enemmän kuin yhden naurunpuuskan ja Patchin olemus sai sukat pyörimään jaloissa. Kirja on kirjoitettu rennolla otteella ja hersyvällä huumorilla sekä piti jännityksessä loppumetreille saakka. Loppuratkaisua ei osannut odottaa ollenkaan. Ehdottomasti lukemisen arvoinen pläjäys. En malta odottaa jatko-osaa!

Tämä ei jää yhtään huonommaksi kuin ensimmäinen. Lisää jänniä kuvioita luvassa. Vierailu "keijujen maassa" sai sukat pyörimään jalassa. Jace on edelleen upea itsensä ja hänen ja Claryn välisen suhteen eteneminen on mielenkiintoista luettavaa. Ei malttaisi odottaa kolmatta osaa! Hienoa, ettää trilogia laajeneekin vielä kolmen kirjan verran. Vaikka herääkin kysymys, että laskeeko sarjan laatu, jos sitä venytetään.

Yksi parhaita sarjoja! Kun kirjan aukaisin, en saanut nenää irti kirjasta koko illan aikana. Kirjoissa on huumoria, rakkautta, taisteluita ja salaisuuksien ratkomista. Lisäksi yliluonnollisia olentoja - vampyyreista puhumattakaan. Kirja saa alusta loppuun asti pureskelemaan kynsiä. Varjometsästäjäkolmikko on herkullinen paketti. Ylpeä komistus Jace, salaisuuden siivittämä Alec ja hänen siskonsa, säpäkkä Isabelle tekevät sarjasta entistäkin loistavamman! Jacen ja Claryn systeemi on hienoa luettavaa vaikka hiukan pettyikin joihinkin juonenkäänteisiin.

Ehdottomasti parempi kuin ykköskirja. Ei ollut jotenkin niin tönkkö. Suosittelen ehdottomasti lukemaan ensin kirjat ja sitten katsomaan sarjaa. Hirveän moni juttu oli minusta parempi kuin kirjassa. Eric oli loistava itsensä ja Dallasin meno ihan jotain muuta. Kuvailu oli tuttuun tapaansa "yksinkertaista" eikä yhden asian ympärille jääty pyörimään pitkäksi aikaa (mikä on toisaalta ihan hyvä), vaan asiat menivät tasaisen nopealla tahdilla eteenpäin. Aluksi mietin jatkanko tämän sarjan lukemista, mutta tämän toisen kirjan luettuani päätin, että kyllä se kolmaskin on luettava!

Aluksi ei iskenyt yhtään, koska kirja meni niiiiin sarjan mukaan eikä ollut enää mielenkiintoa kyseistä tuotantokautta kohtaan. Loppua kohden kuitenkin parani tämäkin kirja. Kirjasta sai sellaisen mielikuvan, että sen on tosiaan kirjoittanut vähäpää-blondi. Jotkut lauseet ja sanat oli outoja, mikä voi tottakai olla suomentajan vikaakin. Täytyy sanoa, että kyllä ovat valinneet kirjaan ja sarjaan täysin samanlaiset henkilöt. Anna osaa hyvin näytellä "tyhmää blondia" ja tässä kirjassa se oikein tehostui. Jotkut tapahtumat meni kauhean nopeasti, että ei meinannut pysyä perässä. Harmitti, että Tara puuttui tästä. Ei tämä kuitenkaan täysin huono ollut, joten kakkoskirja pitänee lukea.

Aiempaan arviointiin kommentoiden... tuntuu, että KAIKILLA vampyyrisarjoilla jne. on jotain yhteistä, joten tuskinpa sitä kannattaa ruveta edes ajattelemaan. Pilaa vaan hyvän lukukokemuksen ;)