Eija

Vuonna 2000 on utopia ja sisältö on oikeastaan pelkkää valtion ja yhteiskunnan toiminnallisuuden kuvausta. Kirjan maailmassa valtio omistaa kaiken. Työssä käynti tarkoittaa palvelukseen astumista. Työikäisiksi on määritelty 21-45 vuotiaat. Ammatin saa kukin valita itse, luokkajakoa ei ole, naiset ja miehet osallistuvat työhän tasavertaisesti. Rahaa ei tarvita. Lyhyehkön kirjan lukeminen kävi työstä. 

Tarina killasta, joka harjoitti pimeyden palvontaa ja uhrimenoja. Killan pääjehut olivat rikkaan suvun vanhimpia, jotka eivät kaihtaneet mitään keinoja saavuttaakseen kuolemattomuuden. Tapahtumat käydään sotilasjuntan hallitsemassa Argentiinassa.

Parhaimmillaan tarina on silkkaa kauhua, sysipimeää ja pelottavaa. Kuitenkin kokonaisvaltaiseen synkkyyteen liittyy myös tietynlainen väkivalta, joka aiheutti iljetystä. Tarina oli myös 650 sivullaan liian pitkä ja siihen mahtui aika paljon juonen kannalta ei niin tarpeellista pitkäpiimäisyyttä.

Tutkimusretkikunnalla on vaarallinen tehtävä päästä merellä aikaisemmin kartoittamattomaan paikkaan, missä on mausoleumi. Samaa tapahtumaa käydään eri aikakausina ja eri paikoissa – 1800 luvun alussa matkataan meritse purjelaivalla ja 1800 luvun loppupuoliskolla höyrylaivalla, 1920 luvulla zeppeliinillä ja määrittelemättömässä ajassa tulevaisuudessa avaruusaluksella. Kivasti kirjailija oli saanut ajanhenkeä eri aikakausille. Pidin 1800-luvun osioista eniten. Tarinan pohdintana on mm. ihmisyys.

Tarina toimi itselleni hyvänä muistutuksena nykyisen lihateollisuuden julmuudesta. Tarinassa eläinkarjan tilalla on vaan ihmiskarja. Arvostin kirjassa myös epätavanomaista lopetusta.

Kirja sijoittuu 1600 luvun jälkipuoliskon noitavainojen aikakauteen. Vaikutteita kirjaan on otettu Salemin noitaoikeudenkäynneistä ja nuorien tyttöjen massahysteriasta ja noituus syytöksistä. Päiväkirjamuotoon kirjoitettua tekstiä on sujuva lukea, mutta jotenkin sisältö jäi latteahkoksi.

Kirja on elämän kuvausta Barcelonassa halki vuosisatojen kuolemattoman kertojan näkökulmasta. Pidin kyllä kerronnan tyylistä, mutta tarinan sisältö ei niinkään miellyttänyt. Ensinnäkin juoni oli melko heppoinen ja siksi se ei edennyt juuri mihinkään yli 400 sivun aikana. Lisäksi Barcelonan varjopuolien kurjuuksien kuvauksissa tuli tunne, että vähempikin ”mässäily” olisi riittänyt. 

Kirjan alku ”Joonan tarina” sijoittuu kaukaiseen menneisyyteen muinaiseen Assyriaan ja on kerrottu Yonahin näkökulmasta. Loppu kirjasta on nykyajassa meteorologi Leena Lindin näkökulmaa. Yhteistä tarinoille on ukkosen loihtiminen huilulla. Pidin alun vanhasta tarinasta enemmän kuin suhdekiemuroita sisältävästä nykyaikaan sijoittuvasta päätarinasta.

Tarina on hyvin kirjoitettu, niin kuin Itärannan aiemmatkin teokset. Voi olla, että tämäntyyppinen kuvailu ei ole minun juttuni, vaikka kirjailijan ensimmäisestä Teemestarin kirjasta pidinkin paljon. Toisaalta itse tarinakaan ei ollut kovin kiinnostava, ehkä siksi kirja jäi melko valjuksi itselleni.

Kirjan tapahtumat käydään yhden päivän aikana – päivänä, jolloin kaupungissa on syysfestivaalit. Toki tarinassa on takaumia eli kerrotaan muistakin ajanjaksoista ja tapahtumista. Hyvää kerrontaa, kuten Jääskeläiseltä voi odottaakin. Loppupuolen käänne viimeisteli hienosti kokonaisuuden.

Tarina on toiminnallinen, pintapuolinen ja kevyttä huumoria sisältävä jännärintapainen. Sen lukeminen ei herättänyt oikein mitään tuntemuksia - ei hyvä, ei huono. 

Pohjustus tarinassa on pitkä, mutta niin on vähän pakko ollakin tämän tyyppisessä tarinassa, jonka juonirakenne perustuu mysteeriin ja eri näkökulmia on paljon. Pääasiassa vasta viimeisten 150 sivun aikana vyyhti puretaan ja seuraa pikkuhiljaa paljastukset. 

Periaatteessa ihan hyvä, mutta olisin nauttinut kirjasta enemmän, jos itsellä olisi ollut enemmän spekuloinnin mahdollisuuksia ja ratkaisun avaimia käsissä tarinan edetessä. Nyt lähes kaikki ratkaisut tuli annettuna, koska lukiessa ei tullut mieleenikään skenaario, mikä lopulta oli totuus.

Kirja alkoi suoraan mihin edellinen osa päättyi ja tuntuukin, että jatkaisi kesken jääneen kirjan lukemista. Tarina sen kun syvenee ja paranee edetessään kasvaen suuremman mittakaavan spektaakkeliksi.