Eija

Vaikka kirja on luokiteltu nuorten kirjaksi, se ei siltä tunnu. Tarina on omaperäinen ja ei varmaankaan ihan helpoimmasta päästä nuorimmille lukijoille. Kirja on kääritty sadun muotoon alussa prinsessoineen ja kuninkaineen, mutta kerronnan ilme muuttuu edetessä. Siinä on kuvausta metsän mystisyydestä ja on kantaaottava erilaisuuden hyväksymisestä. Olen tyytyväinen, että tuli luettua. 

Kirjan päähenkilö Karou on normaali elämässä taideopiskelija Prahassa. Toisessa elämässä hänellä on hirviöistä koostuva perhe ja hän keräilee hampaita eri maailmankolkista kasvatti-isälleen. Kirjassa käydään enkelten eli serafien ja paholaisten eli kimeerien välistä taistelua. Tarina ei kuitenkaan ole perinteinen hyvä ja paha vastakkain asettelu. Kimeereissä on hyviksiä ja pahiksia kuten myös serafeissa.

Kirjan alkupuolisko lupasi hyvää, mutta loppupuolisko painottui romanssille ja sain todeta, että kokonaisuus ei ollut minua varten. Tarina oli sujuvaa luettavaa. Jatkuvajuonisena kertomuksena tarina ja kesken, mutta tyydyin välipäätökseen.

Kirja kertoo kahden nuoren naisen välisestä syvästä ystävyydestä ja erosta.

Varsinkin alkupuolella tarinan eteneminen oli hidasta ja toistavaa. Karsimista olisi saanut olla reippaasti ja lyhentää tarina vaikkapa pienoisromaani mittaiseksi. Tässä mitassa tarina kävi tylsähköksi. Dystopiana tarinassa ei ollut toivomaani omaperäisyyttä. Jos maailmaa rinnastaa reaalimaailmaan, mieleen tuli ensimmäisenä Ulkokansalaisten yhteneväisyys Amerikan intiaaneihin. Ulkokansalaisilla oli intiaanikulttuurin omaisia rituaaleja ja eristäminen ja ruokakiintiöt toivat mieleen reservaatit. Jonkin verran kaikuja oli myös keskitysleireistä. Naisten alistaminen taas toi mieleen reaalimaailman muslimi kulttuurin.

Kirja on kerrottu Klaran, androidin, näkökulmasta kiinnostavasti. Klara on älykäs, mutta sen älykkyys on erilaista ihmisälyyn verrattuna. Klara oppii koko ajan lisää tekemällä havaintoja, mutta ei ole kaikki voipa ja tekee myös virhearviointeja. Tarinaa lukiessa oli koko ajan odottavalla kannalla tulevasta. Maailmankuva aukenee pikkuhiljaa ja tarina etenee hitaanlaisesti. Näin ollen toimintapainotteisesta vauhdikkuudesta pitävä voi tylsistyä kirjan parissa, näin ei käynyt minulle.

Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1898 ja lähtökohtana Britanniaan, mutta muuallakin käydään. Sarjakuvassa seikkailee 1800-luvun lopun kirjallisuuden supersankareita useita: Ainakin Wilhelmina Murray aka Mina Harker, Tutkimusmatkailija Allan Quatermain, Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde, Näkymätön mies Griffin, Kapteeni Nemo ja Tohtori Fu Manchu.

Kirjan lopussa on novelli, jossa Allan Quatermainin lisäksi mukana on Aikamatkaaja ja Morlokit sekä vähän myöhäisemmän ajan sankarit John Carter sekä Randolph Carter ja Suuret Muinaiset.

Jos ei tunne näitä hahmoja kirjallisuudesta, en usko, että lukukokemus on mielekäs. Juttu ja huumori on juuri siinä, että hahmot on tunnettuja ja niistä on lukijalla tietoa ennestään.

Teksti on hyvin kirjoitettua ja sujuva lukuista, mutta tarina eikä siinä esiintyvät ihmiset vedonneet minuun millään tavalla macho kulttuurista puhumattakaan. Kirjassa kuvataan enimmäkseen Oscarin äidin ja siskon elämää sekä muiden sukuun tai lähipiiriin kuuluvien elämää siinä sivussa Oscarinkin.

Kirja on varsinainen sivun kääntäjä. Erittäin sujuvasti luettava jännittävä kirja, missä on paljon yllättäviä juonen käänteitä (ehkä vähän liikaakin – alkoi niiden teho jo jonkin verran kärsiä). Epäuskottava joo, mutta viihdyttävä kuitenkin.

Tarinassa ollaan melkein koko ajan veden varassa - laivassa, paatissa, kanootissa. Maailmaa on koetelleet tulvat, jotka on nostaneet veden pinnan mantereelle niin, että vain korkeimmat kohdat, vuoristoiset alueet ovat kuivalla maalla.

Keskinkertainen, perusluettava kirja, mikä ei herättänyt oikeastaan mitään tunteita. Periaatteessa olisi voinut jättää lukemattakin, mutta toisaalta ei haitannut vaikka lukikin.

Alkupuoli, missä kuvattiin Arra tytön elämän alkutaipaletta kaikessa kurjuudessaan, oli kirjan parasta ja tunnepitoisinta antia. Romanssin mukaan tulo ja tarinan läpivienti sitä kautta laski omaa kiinnostustani tarinaan. Kokonaisuudessa kuitenkin hyvä kirja.

Kirjan keskeisenä teemana on luontokato ja luonnonvaraisten eläinten sukupuuttoon kuoleminen.

Tarina kuljetus on alussa tylsää ja kirjoituskin tuntui kankealta. Välissä tarina on monilta osin masentava ja päähenkilön käyttäytyminen on rasittavaa. Kokonaiskuva tapahtumissa on epäuskottava. Lopulta tarina kuitenkin välitti surullisen tunteen eli kirja tavallaan parani loppua kohti mentäessä.

Tarina lähtee käyntiin omaperäisellä otteella ja sen maailmassa on paljon kiehtovia elementtejä. Kirjan alkupuolisko oli varsin mukaansatempaavaa ja ennalta arvaamatonta luettavaa. Loppupuoliskossa tarinan päälinja laantui tavanomaisemmaksi, mutta säilytti kuitenkin kiinnostavuutensa. Kirja ei mielestäni toimi itsenäisenä teoksena, koska tarina jäi täysin kesken – jatkot on siis luettava.

Ihmisten turhamaisuuden, välinpitämättömyyden ja oman edun tavoittelun aiheuttama luonnon ja elinympäristön saastuminen on tarinassa pää asiallinen aihe. Osansa tarinassa saa köyhien riisto ja heidän huonot ja myrkylliset työolosuhteet.

Tarinassa käsitellään tärkeitä asioita ja juonikin veti aika hyvin, mutta se ei pitänyt otteessaan ihan tasaisella intensiteetillä.