Suurin syy miksi petyin tähän kirjaan oli se, että en tosiaankaan kestä Edwardia, joten uskon, että kirjan lukeneet ymmärtävät, että jos päähenkilöä sattuu vihaamaan niin lukeminen ei välttämättä ole kovin miellyttävää. Myös se, että Jacobin ( joka sattumalta on lempi hahmoni) leimautuminen Bellan ja Edwardin tyttäreen tuntui tekaistulta. Aivan kuin kaikkien tarinan hahmojen täytyisi saada iäsyyden kestävä onnellinen elämä. Kuitenkin kirja oli juonellisesti hyvä, on vain itsestäni kiinni, etten vain voinut nauttia siitä, koska en pitänyt kirjailijan päätöksistä ohjata tarina tälläiseen lopetukseen.

Odotin Ikuisuuden ilmestymistä hartaasti ja kun sain sen vihdoin käsiini luin sen heti kannesta kanteen. Aiemmat osat,joista varsinkin ensimmäistä pidin loistavana, olivat asettaneet trilogian päätösosalle kovat tavoitteet. Valitettavasti kirja oli hienoinen pettymys. Kirjaa lukiessani odotin pääseväni koko ajan niihin kohtiin, jossa käsiteltäisiin Colen ja Isabelin ristiriitaista ja hankalaa suhdetta. Pidin Samin ja Gracen tarinaa suhteellisen latteana ja vanhan toistona, Isabelin ja Colen välillä kemia taas välittyi paljon paremmin ja halusin tietää mihin ratkaisuun he päätyvät. Minulle kävi samalla tavalla kuin aikasemmallekkin arvostelijalle, kiiruhdin viimeisen sivun loppuun ja käänsin kiireessä sivua saadakseni tietää loppuratkaisun, jota ei tullut. Kirja loppui siihen. Vähän aikaa ajateltuani totesin, että niin saattaa olla parempi, eri ihmiset kokevat tarinan eri tavalla ja siten saavat haluamansa loppuratkaisun. Loppujen lopuksi Ikuisuus oli hyvä päätös trilogialle, joka aiheensa perusteella vaikutti tutulta, mutta oli tarinana ainutlaatuinen.