NoctilucA

Hidastempoinen ja paikoitellen hyvin raskassoutuinen, jopa saarnaava fantasiakertomus, jonka mahtavan omaperäistä taikuutta silti rakastin tuhannen auringon voimalla. Miinusta suomennoksen uskomattoman monista kirjoitusvirheistä.

Perhosapokalypsi (mikä ihana sana!) alkaa Kuopiosta. Sujuvasti kirjoitettu tarina veti mukaansa, ja kirja tuli luettua nopeasti. Surullinen ja aika ahdistavakin kertomus sisälsi toivoakin, koska ystävyys kestää pahimmatkin koetukset. Nokkelaa ja nasevaa dialogia oli mukava lukea. Keventävää huumoria pilkahteli myös chatti-foorumilla, jota lukija pääsee seuraamaan. Henkilöt tuntuivat välistä ikäänsä nuoremmilta, mutta laitoin asian sen piikkiin, että perhosepidemia on kaikille niin uusi tilanne. En muista lukeneeni kirjaa, jossa perhoset toimivat kauhuelementtinä ihmiskunnan tuhoa siivittämässä, joten tämä oli virkistävä idea.

Minä pidin tästä tummanpuhuvasta, pohjoiseen sijoittuvasta esikoisromaanista. Kieli on tavattoman kaunista ja ilmaisurikasta, dialogiin elävyyttä tuo ihana murre, jota ei kuitenkaan ole liikaa niin, että tekstistä tulisi raskas lukea. Maagisen realistinen kostotarina jää vahvasti mieleen.

"Suru on rykelmä kokoksi kasattuja puita. Viha on juuri sytytetty roihu, joka ei vielä tiedä sammuvansa. Jäljelle jäävä tuhka on jälleen surua."

Tämä oli ihan mainio laajennus hukka-Suomen maailmaan. Kuura-trilogiasta tuttujen hahmojen taustoja avattiin kiinnostavasti, ja Pitkäkangas kuvailee todella hyvin heidän tunteitaan ja vaikuttimiaan niin, että lukija liikuttuu toistuvasti. Tarina tempaisi mukaansa, mutta lukuisat kirjoitusvirheet, englannin kielen viljely ja anglismit, joita oli vilisemällä, verottivat vetoa. Jos Kuura oli mieleen, suosittelen ehdottomasti.

Nyt oli sitkeää. Kirjettä kirjeen perään ja kaikki on ylitsevuotavaa, sanoinkuvaamatonta ja äärimmäisen suunnatonta.

edit: huomasin juuri, että suomennos on kaiken huipuksi tehty alkuperäisen romaanin LYHENNELMÄSTÄ, vaikka tämänkin selättäminen oli jo työn ja tuskan takana. Vau! Aina sitä yllättyy.

Sujuvalukuinen kirja, joka maalaa ankean kuvan tulevaisuuden Helsingistä. Juoni ei ollut kummoinen, mutta pidin lopetuksesta.

Ei vitsi tämä oli hyvä! Tarkiaisen huumori on pettämätöntä. Loppua myöten nappiosuma! Vuoden paras.

Laadukasta kotimaista tieteisfantasiaa. Hidastempoisen alun jälkeen lukijalle avautuu maailma, johon sukeltaa ihan mielikseen. Tämä kannattaa lukea! Kirjan maailma jää mieleen pyörimään pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen. Nyt vain kyttäämään jatko-osan ilmestymistä.

Pidin kirjan kielestä, joka herätti elottomat esineet ja ihmisten tunteet upealla tavalla eloon. Henkilöiden epätoivo ja tuska tarttuivat iholle. Kirjailija taitaa lukijan höynäyttämisen. Melkein tekisi mieli lukea kirja uudestaan, koska lopputwistin vihjeitä ripoteltiin niin taitavasti koko tarinan matkalle. Hienoa maagista realismia kauhulla maustettuna. Suosittelen.

traileri:

https://www.youtube.com/watch?v=VpOH3u03eWE

Tässä kirjassa ei ollut mitään, mikä olisi millään tavalla liikauttanut tai jäänyt mieleen. Lupaillut yhteydet vanhoihin satuihin jäivät pintapuolisiksi. Ennalta-arvattava, kieleltäänkin keskinkertainen tarina. Olen toki iloinen, kun suomalaisen kirjan oikeudet myydään kymmeniin maihin, mutta en tajua miksi se kirja oli juuri Punainen kuin veri. Olen lukenut vuoden sisään huomattavan paljon kiinnostavampia kotimaisia kirjoja. En näe mitään syytä lukea Lumikkitrilogian jatko-osia, koska aloitusosa oli tätä tasoa.