Kansi: Jussi Karjalainen. Sidottu, kansipaperi.
Tässä kylässä elää noin sataviisikymmentä ihmistä, ja ainoa kenelle en sallisi tapahtuvan pahaa on Alarik.
Eeva palaa kotikyläänsä neljän vuoden tauon jälkeen. Kylä tekee kuolemaa: joki on yhä tyhjä kaloista, sen jumalia eivät lepytä rukoukset, eivätkä manaukset tepsi siihen. Pohjoisessa Eevaa odottavat velipuoli Alarik, isäpuoli Eino ja kaikki, jotka ovat häntä väärin kohdelleet. Kun kylä alkaa valmistautua kesän päättäviin veneenpolttomenoihin, koittaa tilinteon aika.
Veteen syntyneet on romaani toden ja tarun väliltä, se on jylhä tarina kostosta, äitiydestä ja muodonmuutoksesta.
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Minä pidin tästä tummanpuhuvasta, pohjoiseen sijoittuvasta esikoisromaanista. Kieli on tavattoman kaunista ja ilmaisurikasta, dialogiin elävyyttä tuo ihana murre, jota ei kuitenkaan ole liikaa niin, että tekstistä tulisi raskas lukea. Maagisen realistinen kostotarina jää vahvasti mieleen.
"Suru on rykelmä kokoksi kasattuja puita. Viha on juuri sytytetty roihu, joka ei vielä tiedä sammuvansa. Jäljelle jäävä tuhka on jälleen surua."
Erikoinen kirja, jonka synkkyys oli minulle ehdottomasti liikaa. Juonessa oli kyllä yllätyksellisyyttä ja kirjottajalla on selvästi lahjoja, mutta tämä ei ollut minun tyylinen kirja. Luultavasti en olisi edes tarttunut tähän, jos olisin etukäteen tiennyt miten ahdistavaksi tarina kehittyi.
