Enkelten verta
Graafinen suunnittelu: Hannu Mänttäri ja Miika Immonen. Sidottu, kansipaperi.
Tähtivaeltaja-palkintoehdokas 2012. Nuori Aleksis -palkinto 2012.
Albert Einsteinin väitetään sanoneen, että jos mehiläiset katoaisivat maailmasta, ihmiskunnalla olisi neljä vuotta elinaikaa jäljellä.
Kun uusi, ennennäkemättömän laaja ja tuhoisa mehiläisten joukkokatoaminen alkaa Yhdysvalloista, mehiläishoitaja Orvo tietää aivan liian hyvin, mihin se johtaa. Ja kun Orvo menee pesilleen, hän tekee havainnon mitä hän ei olisi koskaan halunnut tehdä.
Kuningatar on kuollut.
Epidemia on levinnyt Eurooppaan.
Maailma on loppumassa.
Orvon poika, Eero, on isänsä elämän keskipiste. Orvolle paljastuu aivan liian myöhään poikansa salainen aktivistielämä internetissä ja myös sen ulkopuolella. Eeron toiminta eläinten oikeuksien puolustajana ja Orvon suvun perinteiden kiihkeänä vastustajana vie perheen keskelle peruuttamatonta, raastavaa konfliktia.
Orvo ottaa epätoivoisen askeleen. Jonnekin, mihin vain hän ja mehiläiset tuntevat tien.
Enkelten verta on hurja tutkielma lähitulevaisuudesta, joka voi olla totta jo huomenna. Se on hyytävä kannanotto aikamme suuresta eettisestä kysymyksestä: miten suhtautua luontoon ja eläimiin. Samalla se on maaginen sukellus kuoleman ja kuolemattomuuden myyttiin, ihmisen sokeuteen suurten valintojen ja väistämättömyyksien edessä.
Johanna Sinisalo on iskussa.
”Mitä jos ihmiseläin todella tuhosi koko ekologisen lokeronsa, eikä vahinkoa saada enää korjattua? Mitä jos edessä on enää hidasta kuihtumista ja kurjuutta, ja lopulta ikuinen yö. Tässäkin tapauksessa meillä on yksi hyvä uutinen. Johanna Sinisalo tekee mainitusta aihepiiristä edelleen vetäviä romaaneja. Ja Enkelten verta taitaa olla hänen tähänastisista romaaneistaan hienoin.” – Miina Supinen, Image 9/2011
”Johanna Sinisalo hyytää veren näyllään mehiläisten katoamisesta – – Sinisalo onnistuu upeasti kuvatessaan yhden ihmisen henkilökohtaisen tragedian kautta koko maapalloa koskettavia uhkakuvia.” – Sanna Sevänen, Aamulehti 24.9.2011
”Eläinaktivistipojan blogi ja minäkertojan tarina kulkevat rinnakkain ja lomittain muodostaen kiehtovan ja jännittävänkin kokonaisuuden.” – Annamari Saure, Me naiset 41/2011
”Johanna Sinisalolla on hieno kyky yhdistää maaginen arkiseen.” – Trendi 10/2011
"Ajankohtaista ekotematiikkaa ja syvällistä mytologista pohdintaa yhdistävä hyytävä dystopia ihmisten ja eläinten valtasuhteista." – Tähtivaeltaja-palkintoraati
- Arvostelu Espoon Fantasian blogissa (Meerit Heiskanen)
Johanna Sinisalo
Johanna Sinisalo on syntynyt Sodankylässä vuonna 1958. Hän valmistui ylioppilaaksi Tampereella 1977 ja suoritti kandidaatintutkinnon Tampereen yliopiston yleisen kirjallisuustieteen draamalinjalla vuonna 1986. Markkinointi-instituutissa opiskellessaan hän sai vuoden parhaan diplomityön palkinnon 1987. Vuosina 1984–1997 hän toimi ammatikseen mainonnan suunnittelijana, sittemmin hän ryhtyi vapaaksi käsikirjoittajaksi ja kirjailijaksi.
Kirjailijan perheeseen kuuluu avomies ja aikuinen tytär. Harrastuksikseen Sinisalo mainitsee tähtitieteen, gastronomian, vaelluksen, kirjallisuuden ja sarjakuvan. Sinisalo asuu lapsuutensa kotikaupungissa Tampereella. ”Suomen kulttuurielämä tuntuu keskittyvän jatkuvasti yhä enemmän pääkaupunkiseudulle ja helsinkiläisyyttä pidetään kohta suomalaisuuden synonyyminä. Pirkanmaalla asuminen ja kirjailijana työskentely on yksi tapa muistuttaa siitä, että elämää on myös kehä kolmosen ulkopuolella”.
Muita teoksia kirjailijalta Johanna Sinisalo
Kirja-arvioita
Sinisalo sekoittaa jälleen toden ja harhan rajaa ja saa lukijan epäilemään kertojan uskottavuutta. Suomikumman kuuma nimi tarjoaa arkitodellisuuden keskelle palan jotain ihmeellistä, ei tähän maailmaan kuuluvaa. Teoksen alussa keski-ikäinen päähenkilö, Orvo huomaa eräänä päivänä yhden mehiläispesänsä arvoituksellisesti tyhjentyneen. Sinisalolle tyypilliseen tapaan tässäkin teoksessa erilaiset tekstilajit vuorottelevat. Orvon kerronnan lisäksi myös hänen eläinten oikeuksia puolustava poikansa Eero pääsee ääneen, blogitekstien muodossa. Sinisalon kieli on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihastuttavan nerokasta ja välillä näpäyttävää yhteiskuntakritiikkiä. Miinusta teos saa ajoittaisesta saarnaavuudesta. Teos tarjoaa myös mielenkiintoisen näkemyksen hautaustoimiston palveluista. Sinisalo esittelee mehiläisiin liitettyjä uskomuksia elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta saumattomasti kerronnan sisällä, toisin kuin esimerkiksi Ennen päivänlaskua ei voi-teoksessa, jossa palasia kansantarinoista ja mytologiaa tuotiin teokseen omina lukuinaan, suorina kirjallisuuslainauksina. Pelottavinta Sinisalon teoksessa on, että se on jo osittain totta. Teoksessa esitetyt mehiläisten joukkokuolemat 2000-luvulla todella tapahtuivat. Samoin Eeron suulla esitetyt faktat (tuotanto)eläinten kohtelusta ovat pitkälti todenmukaisia. Onko tämä profetia pian tapahtuvasta lähitulevaisuudesta?
Onnellisten olosuhteiden johdosta voin sanoa lukeneeni tämän yhdellä istumalla. Koska olen monissa asioissa täsmälleen samaa mieltä kirjan kanssa, en pitänyt sitä saarnaavana tai tylsänä. En tiedä muuttaako se kenenkään mielipiteitä, mutta toivon niin. En pitänyt Linnunaivoista kovinkaan paljoa, mutta tämä on jälleen pakkohankinta omaan kirjahyllyyn ja suosittelen sitä kaikille ekologisista ja eläinten oikeuksiin liittyvistä kysymyksistä kiinnostuneille.