Snapsu

Mielestäni kirja oli nopea tempoinen ja piteli minut näpeissään loppuun saakka. Locke Lamora oli henkilönä mielenkiintoinen ja samaistuttava, ehdottomasti kirjan moniuloitteisin henkilö. Kirjailija oli kuitenkin onnistunut luomaan monia herkullisia henkilöhahmoja jotka olivat varsin erilaisia toisiinsa verrattuna. Yllätyin kuitenkin siitä kuinka raaka kirja paikoitellen oli, sillä kirjoitustyyli toi vahvasti mieleen nuorille suunnatun fantasiakirjan. Kaiken kaikkiaan huikea tariana johon toivoisi lisää kirjoja.

Mielestäni kirja oli niin tylsä etten jaksanut lukea sitä edes loppuun. Tahtumat olivat niin paikallaan junnaavia ja ihmiset aivan liian yksiuloitteisia että kirja olisi saanut minua innostumaan. Olisin tarvinut enemmän tunnetta ja vimmaa.

Kirja oli mielestäni tylsä ja pitkästyttävä. Luin n. puoleen väliin väkisin, kunnes tajusin, että on maailmassa parempiakin kirjoja ja että turhaan kulutin aikaani tähän. Kaikki oli niin synkkää, ihmiset niin lapsellisia ja henkilöhahmot jotenkin niin ohuita. Ainoa jolla oli edes jotain pohjaa oli tohtori Faraday.

Uskomattoman upea päätös trilogialle. Tapahtumia riitti  ja yllättäviä käänteitäkin oli riittämiin. Jäin kaipaamaan kirjan henkilöitä ja vieläkin mietin, että mitenkähän heidän tarinansa mahtaisi jatkua.

Mielestäni Uskollinen oli hyvä kirja. Ainakin monta kertaa parempi kuin sarjan toinen kirja Kapinallinen jonka luin jotenkin epäuskoisena ja kyllästyneenä. Uskollista lukiessani heräsin jälleen lukemisen riemuun ja kahmin kirjan nopeasti jotta saisin tietää mitä sitten tapahtuu ja mitä sitten ja sitten ja... Kirjan päätös oli melkoinen yllätys itselleni. En uskonut kirjailijan kykenevän viemään tarinaansa siihen mitä koko kirjan alkuosa antoi ymmärtää. Tris oli hieno hahmo jota jäi kaipaamaan.

Pidän tästä kirjasarjasta todella paljon ja mutta jotenkin tämä kirja ärsytti valtavasti. Tohrin kärsimys oli niin typerää jankuttamista menetetystä rakkaudesta ja luopumisen vaikeudesta kun hän ei edes tajunnut että surusta pitäisi luopua. Odotin koko ajan vain että jotain edes tapahtuisi ja että Tohrmentin ja Autumin suhde muuttuisi molemminpuoleiseksi rakkaudeksi. Muut kirjasarjan tarinathan eivät edenneet senkään vertaa mitä Tohrmentin tarina. Ja se Autumin nimen suomennos oli ihan turhaa, kun muitakaan nimiä ei ole suomennettu.

Kertakaikkisen tylsä. Ei mulla muuta.

On pelkästään, vain ja ainoastaan tämän kirjan syy että olen aikanani ihatunut scifi- ja fantasia kirjallisuuteen. Luettuani yhden Dyyni- kirjan, piti minun saada sarjan kaikki kirjat käsiini ja heti. Eli kerrassaan loistava scifi-kirja. Mukaansa tempaava ja vangitseva, ellen sanoisi.

Yllätyin kuinka loistava kirja loppujenlopuksi oli. Oikein alkoi harmittamaan ettei kyseisestä tarinasta ole jatko-osia. Muinaiset skandinaaviset uskomukset ja riimut kietoituivat upeasti tarinaan ja kertomus eteni reippaassa tahdissa eteenpäin. Suosittelen kaikille tätä kirjaa!

Mielestäni ensimmäinen kirja oli kaikessa arvoituksellisuudessaan parempi. Tulikronikassa monet kohtaukset ja tapahtumat olivat liian ennalta arvattavissa että en oikein innostunut lukemastani. Tietenkin odotan innolla miten tarina tulee jatkumaan Tulikronikan jännittävän lopun takia, mutta samalla toivon ettei seuraavaa kirjaa tarvitsisi ihan yhtäkauaa odottaa.