Sini

Pidin jo kovasti Turtschaninoffin kirjasta Helsingin alla (Underfors), mutta Anaché viimeistään sai minut ymmärtämään, että nyt käsissä on jotain Todella Hienoa. Olen ymmärtänyt, että alkuperäinen ruotsinkielinen on hienoa kieltä, mutta kyllä Marja Kyrön suomennoskin on varsin upeaa kieltä.

Anachén tarinaan on helppo päästä sisään, mutta poispääsy onkin jo vaikeampaa. Tämä tarina jää mieleesi. Yksi niitä kirjoja, joiden jälkeen miettii, että mitä ihmettä tämän jälkeen voi enää lukea, koska kaikki on kuitenkin paljon huonompaa. Samaan maailmaan sijoittuva Arra on vielä lukematta, mutta tuskin enää kovin kauaa!

Mikäli vastaasi sattuu joku, joka uskaltaa olla sitä mieltä, että maailmalla kirjoitetaan paljon parempaa fantasiaa kuin Suomessa ikinä, niin tässä on yksi lyömäase todistaaksesi hänen olevan täysin väärässä.

Etkö ole vielä tutustunut? No mitä ihmettä sinä vielä odotat?

Tämä oli herkullinen teos pieninä annoksina nautittavaksi. Shimo kirjoitti vuoden 2013 jokaisena päivänä yhden raapaleen (tasan satasanaisen tarinan) ja näistä tarinoista parhaat sata on koottu yhdeksi teokseksi.

Näitä oli ihana lukea, nopeita mutta myös vaikuttavia, helppoja ja vaikeita. Ihan kaikissa tarinoissa en ymmärtänyt koukkua, mutta ei se menoa haitannut.

Nyt harmittaa, ettei tullut kirjastoon hankittua useampaa kappaletta! Tämähän olisi aivan mainio ollut lykätä jokaiselle vähän huonommalle lukijalle. Lyhyen tarinan parissa ei kauaa heilläkään kestäisi, ja voisi antaa osaamisen tunnetta - paitsi jos ei yleissivistys riitä siihen vitsin tajuamiseen...

Suosittelen tutustumista!

En yleensä pidä novelleista. Ne ovat liian lyhyitä minulle.

Tämä Aliette de Bodardin kokoelma on yksi harvoista poikkeuksista tähän sääntöön. Ehkä se johtuu siitä, että nämä kaikki tarinat sijoittuvat samaan universumiin, joten se luo kuvan pidemmästä tarinasta, joista nämä ovat vain osia.

Ja millaisia osia ne ovatkaan! Aivan loistavia. Pidin erityisen paljon novelleista Kadonnut morsian ja Kaksi siskoa maanpaossa.

Bodardin novelleja löytyy netistä ilmaiseksi luettavaksi varsin mukavasti ja hänen kotisivullaan on linkkejä niihin. Ehkäpä luen jopa lisääkin näitä Xuya-universumiin kuuluvia tarinoita!

Ihan oikeesti ostin tän omaksi Elisan ekirjatarjouksesta*, kun on niin kovasti kehuttu. Eikä ihan turhaan. Oli oikein vauhdikas lukukokemus ja pari juonen twistiä yllätti. Pitänee ehkä lukea jatko englanniksi. Tykkäsin paljon.

*ei ole drm, vaan vesileima, drm-kirjoja ei osteta.

Sinisalon kuvittelema vaihtoehtohistoriallinen Suomi on pelottavan todellisen oloinen dystopia, jossa ihmislajia jalostetaan sopimaan konservatiivisiin rooleihin. Oikea nainen keskittyy naimisiinmenoon, lapsiin ja kodinhoitoon. Jos et sovi tähän muottiin, sinut steriloidaan. Kirja olisi huvittava, jollei se pitäisi koko ajan mielessä, että oikeasti on ihmisiä, joiden mielestä tuo maailma ei suinkaan olisi dystopia vaan ihanne.

Kadonneen sisaren mysteeri ja chilin asema vaarallisena nautintoaineena maustoivat sopan erittäin kiinnostavaksi ja nautinnollisesti. Nyt kiinnostaisi lukea tähän rinnalle Jan Salmisen Äidinmaa ja katsoa kuinka sen suomikuva keskustelee Sinisalon luoman kanssa.

Mifonkeja en ole vielä saanut aikaiseksi aloittaa, joten päätin kokeilla tätä kertomusta, kun innostuin ostamaan e-kirjoja.

Ilmeisesti pidemmän tarinan alku, joka ei vielä kauheasti vakuuttanut. Miksi ihmiset ei vaan voi kertoa asioista suoraan eikä sen sijaan puno outoja juonia? Tosin sitten tässä ei olisi ollut juurikaan tarinaa...

Voisin kuitenkin ostaa jatkoakin, sillä se isompi kuvio taustalla kiinnostaa. Toivottavasti päähenkilöt alkavat puhua keskenään eivätkä koko ajan toivo toisen lukevan ajatuksiaan, se on aika tylsää lukijasta.

Ristiriitaiset tunnelmat. Keijujen poliittiset juonittelut oli minusta huono idea heti jo ekassa kirjassa, jossa niitä esiteltiin, liikaa aineksia sopassa. Ja olihan tää sarja jo aika lopettaa muutenkin. Loppuratkaisu ei ollut se minun toivomani, vaikka ymmärrän kyllä hyvin kirjailijan perustelut sille mikä se oli.

Ikävä kyllä ei tää ollutkaan viimeinen kirja. Yksi tulee vielä. Huoh, oisin kyllä jättänyt jo tähän, mutta ehkä se täysin aukoton Happy End on siis ihan pakko kirjoittaa :( Isot pointsit se vika kirja saa jos se ei lopu niin, mutta pahoin pelkään.

Onnellisten olosuhteiden johdosta voin sanoa lukeneeni tämän yhdellä istumalla. Koska olen monissa asioissa täsmälleen samaa mieltä kirjan kanssa, en pitänyt sitä saarnaavana tai tylsänä. En tiedä muuttaako se kenenkään mielipiteitä, mutta toivon niin. En pitänyt Linnunaivoista kovinkaan paljoa, mutta tämä on jälleen pakkohankinta omaan kirjahyllyyn ja suosittelen sitä kaikille ekologisista ja eläinten oikeuksiin liittyvistä kysymyksistä kiinnostuneille.

Karsta on ilmestynyt vuonna 2009. Jotenkin sen lukeminen on aina jäänyt ja ehkä hyvä niin, sillä kirjan ksenofoobisuus tuntuu iskevän nyt Persujytkyn jälkeisessä Suomessa kovempaa kuin mitä se olisi tehnyt aiemmin.

Tieteiskirjallisuus on parhaimmillaan vetäessään paralleeleja todellisuuden ja kuvitelman välille, ja siinä J. Pekka on onnistunut oikein loistavasti. Alku erityisesti vakuutti.

Loppu muuttui hieman hajanaisemmaksi, pitihän jännitystä lisätä, ja luin sen hieman huonoissa olosuhteissa (linja-autossa). Tekisi mieleni lukaista loppu uudelleen, jotta kaikki juonenpäät saisi paremmin itselleen solmittua. Jos pidät Suomi-scifiä jonain alempana lajina, suosittelen tutustumaan J. Pekan kirjoihin.

Miksi annoinkaan tämän odottaa hyllyssä niin kauan? Tuli sitten ahmittua kahdessa päivässä ja aina kun joutui laittamaan sen sivuun, harmitti. Ajattelin ehkä että tämä ei niin ole minun kirjojani, koska kuvaus kuulosti niin ei-scifistiseltä, mutta älkää antako sen hämätä, vaan lukekaa, mikäli olette pitäneet hänen aikaisemmista kirjoistaan. Ja jos ette ole lukeneet niitä, tästä on varmasti hyvä aloittaa ja toivon mukaan jatkaa niihin vanhempiin!

Wardin kirjat on helppolukuista höttöä, jota on vaikea laskea käsistään. Tämä onnistui jopa hieman yllättämään muutaman kerran.

Upea kuvakirja loistavasta sarjasta. Jäin kaipaamaan joidenkin hahmojen esittelyä (kuten Hurtta), mutta hieno se on silti.