Narrin palvelija

No niin...tähän osaan hurahdin enemmän kuin edelliseen. Kaipasin yhä vanhaa Fitziä, mutta nyt Mäyräviirusta tuli se mielenkiintoisempi puoli. Pölkky oli ihastuttava ja Narri/Lordi Kultainen oli jännittävä kuten aina. Saatoin ehkä vähän tirautella kirjan aikana kun siihen kunnolla uppouduin. Kirja oli luettu ennen kuin huomasinkaan ja aion ehdottomasti lukea seuraavan osan.

No niin, lordi Kultaisen toinen osa toimii. Siinä missä ensimmäinen osa lähtee valtavan hitaasti liikkeelle, ei tässä osassa ole sitä ongelmaa, vaikkakin aloituksessa jonkin verran hämää suora jatko ensimmäiseen osaan. Siinä missä aiemmassa kirjasarjassa oppi siihen, että uusi osa lähti kuukausia myöhemmin kuin aiempi (vaikkakin aina melko muuttumattomasta tilanteesta) niin tämä kirja aloittaa liikkeensä samasta hetkestä, mihin edellinen loppuu. Sinällään tämä on hämmentävää, kun ensimmäinen kirja varsinaisten tapahtumien loputtua hieman valotti eteen päin asioita, ja nyt hypätään niiden taakse taas. Vaikka alku onkin ensimmäisen osan alkua nopeampi, niin tässäkin kirjassa huomasin lukutahdin nousevan loppua kohden. Puolivälistä eteenpäin on vaikea enää lopettaa, kun haluaa tietää vielä hieman lisää miten mikäkin mutka kiertyy. Jännitys on suuri, ja hämmennys sitäkin kovempi, kun jotain loppuratkaisun näköistä ilmenee sata sivua ennen loppua. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että ehkä pisin koskaan lukemani kirjan loppu (vaikkakin Sormusten herra saattaisi vetää vertoja, ja toisaalta minkä verran olen kolmatta kirjaa lukenut, näyttäisi siinä yltyvän vielä pidemmäksi). Suosittelen edelleen, kasvavalla vakaudella.

Narrin matkassa pohjusteltu tarina lähtee käyntiin Narrin palvelijassa. Narrin palvelijassa alkanut tarina saakin sitten huipennuksensa Narrin kohtalossa. Kirjassa ei tapahdu paljoakaan, enemmänkin pyöritään diplomatian ja politiikan kiemuroissa ja henkilöiden ihmissuhteet menevät välistä pahasti solmuun. Fitz jatkaa vanhoja hommiaan opettaen samalla Velvollisuutta ja sivussa samalla Chadea. Nokkonen ilmaantuu tässä kirjassa enemmän esiin. The Liveship Traders-trilogian lukeneet löytävät tästä osasta tuttuja hahmoja jotka saapuvat Peuralinnaan. Kirja ei tylsistytä vaan vie rauhallisesti mukanaan ja lopummassa saadaan taas huimaa jännitystä. Hobb osoittaa mestarillisuutensa viemällä tarinaa rauhallisesti eteenpäin pitkiä matkoja ilman että lukija kyllästyy. Tarina oli kiinnostava ja hauskakin paikoin sekä Hobbin tapaan traaginen ja dramaattinen. Kirja kannattaa lukea Narrin matkan jälkeen ja ennen Narrin kohtaloa, muuten tarinasta ei ehkä pääse kunnolla kiinni. Suosittelen kaikille Narrin matkan lukeneille. Arvosana: 10.

Ensimmäisen kirjan pohjustuksesta on päästy siirtymään jo itse päätarinaan ja tarinan päätapahtumat ovat jälleen tutussa (joskaan ei turvallisessa) Peuranlinnassa. Diplomatia (juonittelu) on tärkeää suhteiden luomisessa rankan sodan jälkeen ja Fitz saa yksinkertaisen maalaiselämän jälkeen taas tottua kivilinnan maailmaan.