Orrin, Usvasaaren sankari
Julkaistu: marraskuu 15, 2005 (Tammi)
Alkuperäinen nimi: Urchin of the Riding Stars
Alkuteos ilmestynyt 2005. Suomentanut Helene Bützow. Kansi: Gary Blythe. Sidottu.
Usvasaaren linnantornissa väki on kokoontunut ihailemaan ainutlaatuista yötä ja tähdenlentoja. Yhtäkkiä sekä vanha pappi, Veli Fir, että kapteeni Crispin, kuninkaan nuori palvelija, näkevät kuinka jotakin valkoista kieppuu taivaalta maahan, meren rannalle. He juoksevat paikalle ja löytävät pienokaisen, jonka nimeksi tulee Orrin. Löytölapsi Orrin ei tiedä kuinka tärkeä rooli hänellä tulee olemaan Usvasaaren tapahtumissa, kuinka suuri ja merkitsevä hänen kohtalonsa on.
Lumoava, lämmin ja jännittävä saturomaani inhimillistetyistä eläimistä ja heidän valtakunnastaan, jossa puhkeaa kiihkeä valtataistelu. Saaren asukkaat, oravat, saukot, myyrät ja siilit ovat persoonallisuuksia, joiden vaiheita seuraa henkeään pidätellen.
Orrin, Usvasaaren sankari on trilogian ensimmäinen osa ja teoksen käännösoikeudet on myyty lukuisiin maihin. Tarinasta on tekeillä myös animaatioelokuva.
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Margi McAllister
M. I. McAllister (s. 1956) on syntynyt koillis-Englannissa ja asuu nykyisin Yorkshiressa. Hän sai German Leander Nook Prize -kirjallisuuspalkinnon vuonna 2005.
McAllister opiskeli tanssia ja äidinkieltä ja toimi pitkään tanssin ja draaman opettajana. Nykyään hän on kokopäiväinen kirjailija. Hän on naimisissa papin kanssa ja heillä on kolme lasta.
McAllisterin lempikirjoja ovat lapsuudesta lähtien olleet C. S. Lewisin Narnia-kirjat. Nykykirjailijoista muun muassa Geraldine McCaughrean ja J. K. Rowling ovat hänen suosikkejaan. Kirjailija on aina rakastanut puutarhanhoitoa ja elämiä, varsinkin punaturkkisia oravia. Hän on ... (lisää)
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (6) |
|---|
McAllisterin trilogian Orrin, usvasaaren sankari, on hieno tarina Usvasaaren eläimistä ja nuoresta, erikoisesta oravasta nimeltä Orrin, jonka nimesi Crispin, nuori oravakapteeni kuninkaan joukoista.
Nuoresta Orrinista kehittyy vahva nuorukainen, joka joutuu pian juonitteluiden keskelle. Kapteeni Huskin mukaan kuningasperhettä riivaa Orrinin idoli, toinen oravakapteeni Crispin.
Orrinin asema Usvasaarella on oleva kova. Hän löytää tiensä Crispinin toverin, saukkopäällikön ... (lisää)
|
|
Hieno kirja. Mukavan lämpöisä ja kodikas, pörröiset eläimet ovat mukavia päähenkilöinä ja niiden tunteisiin on helppo samastua. Kirja on joskus jopa hieman uuvuttavan hidastempoinen, mutta loppuun asti sen jaksaa kyllä helposti kahlata. En suosittele hidaslukuisille, mutta kaikille muille kyllä.
|
Orrin, Usvasaaren sankariin minut sai alkuperin tarttumaan se, että olin mennyt vahingossa lukemaan jatko-osan Orrinin ja sydänkiven ennen tätä kirjaa sekä myös se, että kirjan juoni muistutti paljon lempisarjaani Redwallin tarua. Vaikka kirjojen juonissa ja henkilöissä on jotain samankaltaisuuksia, Orrin-kirjat eivät ole mielestäni niin hyvin kirjoitettuja. Toisaalta Orrineissa on se hyvä puoli, että henkilöt eivät aivan niin mustavalkoisia kuin Redwalleissa, joissa on armoton ... (lisää)
|
|
Pyörittelin pitkään mielessäni ostanko tämän kirjan, ja kun sitten ostin ihastuin siihe.
Juoni olisi voinut olla vähän mielenkiintoisempi ja olisin halunnut vähän enemmän selvitystä siihen miten hahmot tuntevat toisensa ja muuhunkin sellaiseen, mutta muuten kirja oli mukava kokemus. Lyhythän se vähän oli, mutta juuri sellainen parille illalle riittävä luku kokemus jonka seuraan on hyvä palata aina uudelleen. Etenkin eläimistä pitäville ja vaihtelua Draconlancesta kaipaaville.
|
I love it! Orrinin kuvittelu oli hiukan vaikeaa, (kun se oli niin hassun värinen) mutta muut sujuivat aika helposti. Kiva kun Orrin itse ei ollut niin kauhean iso sankari, vaan tärkeä tekijä. Olisi ollut kiva jos olisi ollut muitakin eläimiä, kuin oravia, siilejä, saukkoja, joutsenia ja korppeja (joita ei tässä kirjassa ole).
|
Ai että, tässä vasta olikin hauska kirja! Ja tarkoitan sitä tosissaankin sanoen hauska, että ideahan sinänsä oli aika… käytetty? Puhuvia eläimiä ja saaria, jonne kukaan ei voi toista kertaa päästä, sanoisin että hieman kautta rantain kehitelty juoni. Mutta jotenkin kirja oli niin hellyyttävä, että se oli pakko lukea läpi. Orrin oli kaikin puolin suloinen hahmo ja tarinan henkilöiden kuvittelu ei tuottanut ongelmia. Voidaan siis sanoa, että kirja oli hyvä, kielellisesti taidokas, mutta idealtaan vanhahko.
|