Kesämyrsky
@ Siiri Enoranta
Kansikuva: Riikka Turkulainen. Sidottu, kansipaperi.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokas 2020, Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon ehdokas 2021.
Finlandia-voittajan viiltävä romaani viattomuuden lopusta
Petos, murha ja julmaa peliä rakkaudella. Ylellisiä kattokruunuja, kalliita lentureita, sellosonaatteja ja leivoksia. Kesämyrsky on tihenevää kehää kiertävä ruma arvoitus kiiltävässä kuoressa.
Andrew on katsellut koko kevään houkuttelevaa Josh Royta, joka johtaa eliittikoululaisten Nokisiipien jengiä. Sattuman oikusta Andrew pääsee viettämään kesäänsä Royn perheen loisteliaaseen kartanoon ja kurkistamaan maailmaan, johon hän ei kuulu.
Joshin sisko, hemmoteltu Penelope Roy, on joutunut todistamaan kaupunkia kuohuttanutta murhaa, ja koko Summersuttonin kartanon väki kulkee varpaillaan hänen takiaan. Mutta mitkä Penelopen totuuksista ovat valhetta?
Andrew’n lapsuuden viimeinen kesä Summersuttonissa on viattomuuden ja turmeluksen piirileikkiä, kimallukseen ja sokeriin upotettuja arvoituksia, jotka paljastuvat yksi toisensa jälkeen.
"Kesämyrsky on koukuttava, herkkä ja mielikuvituksellinen romaani tamperelaiselta Siiri Enorannalta. Päähenkilöt ovat nuoria, mutta kirja on nuorten aikuisten romaania laajempi mestariteos." – Aamulehti
"Enoranta kirjoittaa kauniisti, leikkisästi, viisaasti ja keveästi – – Siiri Enoranta on kiinnostava tekijä kansainväliselläkin mittapuulla." – Helsingin Sanomat
"Kesämyrskyssä riittää tapahtumia, yksityiskohtia ja käänteitä, jotka kaikki nivoutuvat hienosti henkilöhahmojen syvään ymmärtämiseen ja moniulotteiseen koostamiseen. Joutilaan yläluokan huvilamiljöö on oivallisesti rakennettu ympäristö mitä moninaisimmille tunnemyrskyille." – Turun Sanomat
Arvosana kirjalle
Siiri Enoranta
Siiri Enoranta (s. 1987) on opiskellut ranskan ja espanjan kieliä Tampereen yliopistossa. Hän on suorittanut Oriveden opiston sanataidelinjan 2006–2007. Hänen esikoisromaaninsa Omenmean vallanhaltija oli vuoden 2009 Finlandia Junior -palkintoehdokkaana. Hänen toinen romaaninsa Nukkuu lapsi viallinen sai Tampereen kaupungin luovan työn kirjallisuuspalkinnon 2010. Romaani Surunhauras, lasinterävä (2015) sai vuoden 2016 Topelius-palkinnon. Tuhatkuolevan kirous (2018) palkittiin lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandialla.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 44
Viestit 7
Kyllä tämän ihan mielellään luki, vaikka alku oli hiukan vaivalloinen ja henkilöihin sisälle pääseminen otti aikansa. Lukemista hankaloitti se, että eri aikatasot vaihtuivat jatkuvasti, välillä oltiin menneessä ja välillä nykyisyydessä.
Henkilöhahmoista Penelope oli ehdottomasti mielenkiintoisin. Tarinan kannalta olisi voinut olla kiinnostavampaa, jos päähenkilöt olisivat olleet pari vuotta vanhempia eikä 12-13 -vuotiaita. Siiri Enoranta onnistuu ihan hyvin kuvaamaan tuonikäisten mielenmaisemaa lapsuuden ja nuoruuden välimaastossa, mutta aikuinen lukija olisi kaivannut hieman varttuneempia hahmoja samaistuakseen.
Kirja-arviot 27
Viestit 57
Odotukset oli jostain syystä tämän kohdalla aika korkealla, mutta ei tämä lopulta säväyttänyt kovinkaan paljoa. Idea ja maailma olivat tosi kivoja, mutta hyppivä kerrontatyyli ja juonen kannalta epäolennaisten asioiden läpikäyminen latistivat tunnelmaa. Monet kohtaukset olivat kiusallisia, mutta eivät mitenkään hyvällä tavalla. Yhdestäkään henkilöstä en pitänyt tai päässyt heihin edes sisälle. Tässä oli paljon mielenkiintoisia kohtia, joista olisi tehnyt mieli kuulla lisää, mutta valitettavan usein nämä mielenkiintoiset kohdat sivuutettiin nopeasti, eikä niihin enää palattu myöhemmin. Harmillista, että tarinan toteutus hieman ontui, vaikka idea olikin hyvä ja se oli kirjoittu kivalla tyylillä.
Kirja-arviot 356
Viestit 0
Dekkarityyppisesti kerrottu tarina, jossa hienot sanankäänteet yrittävät peittää alleen laimean juonen. En siis erityisemmin pitänyt tästä kirjasta. Eri aikatasoilla leikkiminen hämmensi ja sekoitti tarinan kerrontaa, joka itsessäänkin oli jotenkin uneomaisen lepsua. Juoni oli tavallaan raju, mutta tavallaan siinä ei oikein tapahtumut mitään. Onneksi teos oli sentään melko nopealukuinen.
