Jännitys tiivistyy, kun loppu alkaa häämöttää. Tämän kirjan jälkeen Throne of Glass -sarjaa on suomentamatta enää yksi osa! Kirja lähti minulla vähän hitaasti, ehkä syynä oli ärsytykseni edellisen kirjan lopusta ja siitä, että tämä kirja ei antanut helpotusta piinaavaan tilanteeseen. Pikkuhiljaa kirjaan pääsi kuitenkin kiinni ja sehän sitten koukuttikin edellisten osien tapaan. Jännitystä ja romantiikkaa löytyi sivujen välistä, mitäpä sitä muuta kaipaisikaan. No, supervanha kirjasto luemattomine aarteineen toki innosti myös. Tämä sarja alkaa saada samanlaista meininkiä henkilöhahmojen parittamisessa, kuin Mustan tikarin veljeskunta. No huh.
Alkuteos ilmestynyt 2017. Suomentanut Sarianna Silvonen. Kartta: Kelly de Groot.
1. laitos 2021. Kannen kuva: Shutterstock. Sidottu, kansipaperi.
2. laitos 2025. Kannen kuvitus: Jim Tierney. Sidottu, kansipaperi.
Goodreads Choice -palkintoehdokas 2017.
KUNNIAKAS VALTAKUNTA
EPÄTOIVOINEN MATKA
MUINAINEN SALAISUUS
Kuninkaallisen vartioston entinen kapteeni Chaol Westfall loukkaantui lasipalatsin sortuessa. Vankkumaton lojaalius, voima ja ammatillinen asema ovat olleet hänen elämänsä kulmakivet, mutta Adarlanin kuninkaan antama kuolinisku on riistänyt Chaolilta kaiken.
Chaol matkustaa Eteläiselle mantereelle tapaamaan Torre Cesmen maineikkaita parantajia. Se voi olla hänen ainoa toivonsa toipua entiselleen, mutta hänellä on toinenkin tehtävä: taivutella mahtava Khagan liittymään taisteluun ikiaikaista pahuutta vastaan. Eteläisellä mantereella on kuitenkin omat salaisuutensa, jotka voivat joko pelastaa koko maailman tai tuomita heidät kaikki tuhoon...
"Vuosikymmenen parhaita fantasiasarjoja." – Time Magazine
Kirjasarja
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
3 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Kopioin nyt pääosin ensimmäiseen osaan kirjoittamani arvion muihinkin osiin, koska luin koko sarjan peräjälkeen, enkä oikein muista mitä kuului mihinkin kirjaan.
Ehdottomasti sarja jonka aion lukea uudestaankin, ja kirja tempaisi heti mukaansa. Harmittelen nyt, että luin Thone of Glassin ennen Valtakunta-sarjaa (siitä ensimmäinen osa nyt luettu juuri) koska mielestäni tässä kirjoitustyyli, tai ehkä kerronnan eteneminen enemmänkin, on sujuvampaa eikä jätä aukkoja juurikaan. Ei toki myöskään selitä liikaa asioita. Eka osa luettu nyt kahteen kertaan, koska ensimmäisen osan luin joskus vuosia sitten kun olin kirjan löytänyt kirpputorilta, enkä löytänyt silloin paria seuraavaa osaa käytettyinä (harvoin ostan kirjoja uutena), joten sarjan luku jäi kesken kunnes muutama viikko sitten sain kahta lukuun ottamatta lopun sarjan ostettua.
Taistelun myrskyt ja Aamunkoiton torni kirjoja en löytänyt mistään, joten jouduin antamaan periksi ja ostin ne e-kirjoina. En ole aiemmin e-kirjoja ostanut, luen kyllä storytelista päivittäin. Joten lukukokemus ei ollut lainkaan niin mukava, kuin muiden osien kohdalla, mutta itse kirjat mahtavia.
Luin siis lasipalatsin uudestaan ja lopun sarjasta vajaassa kahdessa viikossa kunnes pari päivää sitten sain viimeisen luettua loppuu. Joten todella hyvä ja mukaansa tempaava sarja. Oli useita yllätyksiä jopa minulle, vaikka olen kirjoja ja eniten fantasiaa, lukenutkin yli 40 vuoden ajan. Hahmot hyvin kuvattuja, ja monessa kohtaa suorastaan vihasin miten idiootti joku osasi olla. Ja sai myöskin itkeä useammassakin kohtaa. Joten todella hyvä sarja.
Hankin Aamunkoiton tornin omakseni heti sen ilmestyttyä. Kului kuukausia ja kirja odotti yhä avaamattomana yöpöydälläni. En tiennyt miksi en saanut aloitettua lukemista, kunnes lopulta tajusin syyn. Pelkäsin kirjaa. Pelkäsin, että ensimmäistä kertaa koskaan Sarah J. Maas tuottaisi tarinallaan minulle pettymyksen. Tiesin kirjan kertovan Chaolista ja olin huolissani siitä, että se ei tyydyttäisi tarinanhimoani. Viimein keräsin rohkeuteni ja raotin kansia varovasti. Ja jälleen kerran huomasin lumoutuvani ja ahmivani sivuja kuin nälkäkuoleman partaalla. Pelkoni tarinan suhteen oli aiherton ja kiinnyin niin uusiin kuin vanhoihinkin hahmoihin kirjan varrella. Aamunkoiton torni ei aivan yltänyt Taistelun myrskyjen rinnalle palkintokorokkeella, mutta se ei haitannut. Kiinnostava juoni ja yllättävät paljastukset saivat minut kaipaamaan lisää, enkä malta odottaa päätöstä sarjalle. Tämän kirjan myötä muistin, miksi rakastan lukemista ja erityisesti J. Maasin tarinoita.
