Ei minun maailmassani oli huomattavan ristiriitainen lukukokemus.
Kertomus sijoittuu noin vuosisadan päähän tulevaisuuteen, mutta kerronta muistuttaa monin paikoin juuri sitä mitä se onkin: nykypäivän ihminen yrittämässä kuvitella tulevaisuuden maailmaa. Tämä tarkoittaa, että kun päähenkilö kuvailee omia kokemuksiaan maailmasta, rikkoutuu illuusio siitä, että hän olisi autenttinen 2110-luvun ihminen. Henkilöhahmot jäävät samalla kauttaaltaan yksiulotteisiksi. Aika naiivikin kertomus on kaikessa ylioptimistisuudessaan, ja lopussa on jumala koneesta -käänteen makua.
Kuitenkin, kertomus valaa lukijan - epäilemättä ainakin jos hän on maailmantuskaa kokeva nuori - mieleen aimo annoksen tulevaisuususkoa ja tarjoilee konkreettisia ideoita, miten kuka tahansa voi vaikuttaa maailmaan ympärillään. Odotan yhtä kaikki lisää luettavaa Terhi Raikkaalta, hän vaikuttaa lupaavalta kirjoittajalta.
