Annika Lutherin Kodittomien kaupunki ja Laura Lähteenmäen Niskaan putoava taivas ovat nousseet uusiksi tulokkaiksi suomalaisen dystopian kentällä. Mutta on sitä osattu ennenkin. Jukka Parkkisen lähes kaksikymmentä vuotias teos on kestänyt hyvin aikaa ja toimii edelleen 2100-luvun dystopistisena tulevaisuuden kuvana.
Pidin Parkkisen luontevasta tyylistä kertoa asioita. Hän ei jää ihmettelemään kirjan maailmaa vaan kertoo sen ainoana totuutena. Teknisen kehityksen taso on hyvin uskottava, Parkkinen ei ole lähtenyt maalailemaan mitään avaruusajan teknokaupunkikuvia vaan jättänyt elektroniikan tason meidän arkipäivämme tasolle. Kaiken kaikkiaan äärimmäisen uskottava tarina, joka ei kuitenkaan paljasta kaikkea vaan jättää lukijalle mahdollisuuden täydentää tyhjät kohdat omalla tavallaan.
