Euroviisut 2023
16.04.2023
Tämän vuoden viisut viisuillaan Liverpoolissa, koska viime vuoden voittaja Ukraina ei voinut järjestää kisoja omalla maaperällään, koska Venäjä. Suomea edustaa tänä vuonna tietenkin Käärijä esityksellään Cha Cha Cha. Käärijä karsii 1. semifinaalissa 9.5. (illan päättävänä esiintyjänä!), toinen semifinaali kisataan 11.5. ja finaali koittaa 13.5. Ennakkotietojen mukaan maailmassa on paljon Käärijästä ja esityksestä pitäviä ihmisiä, joten jopa hyvää sijoittumista on lupa jännätä. 
Kaikkien viisukappaleiden musiikkivideot voi käydä katsomassa ja kuulostelemassa esimerkiksi tältä Yle Areenan sivulta. (Hauska yksityiskohta, että jokaisen kappaleen sivulla näkyvät tuolla samat asiasanat(?) eli musiikki · hyväntuulinen · energinen. Ei mitään hidastempoista masistelua siis tänä vuonna, voisi päätellä.)
Millaisia ajatuksia tai odotuksia teillä on tämän vuoden viisuista? Aiotteko katsoa? Onko ennakkosuosikkeja?
Minä olen kerrankin oikein jopa valmistautunut viettämään viisukevättä. Hyvissä ajoin jo alkuvuodesta, kun katsottiin töissä kevään palaveriaikoja, ilmoitin esimiehelle, että aion olla tuolla kyseisellä viikolla (no keskiviikosta lähtien, mutta kuitenkin) lomalla ja katsoa euroviisuja. Esimies onneksi suhtautui asiaan hyvin ymmärtäväisesti, heh. Ei minulla itse viisulähetysten seuraamista varten ole mitään sen ihmeempää suunnitelmaa, itsekseni kotisohvalla ajattelin katsella. Mutta loman ansiosta pysyn kenties hereillä! Se on jo huomattava parannus viisukokemukseen verrattuna joihinkin keväisiin.
UMK-kappaleiden julkistamiset seurasin sitä mukaan kun niitä tuli. Eniten tykkäsin kuunnella Benjaminin kappaletta, kuulostaa hyvältä kuulokkeista. Olin silti vakuuttunut, että Käärijä täytyy saada Euroviisuihin näyttämään, että sellainen tyyppi, hahmo ja esiintyjä on olemassa. Onneksi muukin äänestävä kansa oli samaa mieltä. En olisi silti osannut ennalta arvata, kuinka suureksi ilmiöksi Käärijä on kasvanut.
Lisäksi olen kuunnellut kaikkien maiden edustuskappaleet nyt pariin kertaan läpi. Osa on kylläkin mennyt ns. yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos jättämättä sen enempää muistijälkiä, kun olen samalla touhuillut jotain muuta. Jokunen suosikki (Käärijän lisäksi) on kuitenkin löytynyt.
Suosikkini muiden maiden esityksistä on tällä hetkellä Armenian Brunette - Future Lover.
Itsellenikin vähän mysteeri, miten juuri tämä kolahti minuun niin kovasti. Pidän kyllä System of a Downista ja viime vuosina on tullut kuunneltua paljon Serj Tankianin soolotuotantoa, joten olen miettinyt, olisiko äänimaisemassa jotain tuttua, jokin armenialainen musiikkijuttu. Mutta ehkei siinä ole. Artisti laulaa kauniisti, ja pidän siitä, kuinka kappale kasvaa ja kehittyy vähitellen. Lisäksi siinä kerrotaan mielestäni hyvin koskettava tarina kertomatta sitä kuitenkaan liian suoraan. Kaikki alkoi pienistä ja viattomista toiveista, mutta sitten paineet kasautuivat liian suuriksi ja henkilö koki jonkinlaisen henkisen romahduksen. Lopussa ymmärtää, kuinka huonossa jamassa hän oikeastaan onkaan ja kuinka kaukaisilta ne esitetyt toiveet tuntuvat, kun hän levitoi ja lakkaa puhumasta/laulamasta englantia, tavallaan irtoaa tämän maailman realiteeteista ja kontaktista kuulijaan ja vain elää sitä oloansa. Ja kaikki se tapahtuu kolmessa minuutissa. (Saatan tietenkin olla tehnyt jotain omia tulkintojani, mutta eikös se ole pääasia, että kappale jotenkin koskettaa kuulijaansa, vaikka kuulija sitten eläisi jossain ihan omissa harhoissansa. ) Jännä nähdä, millaiseksi lavaesitys rakennetaan. Petyn kyllä pahasti, jollei tämä pääse finaaliin.
Pidän myös Saksan edustuskappaleesta (Lord Of The Lost - Blood & Glitter), koska yhtyeen laulajalla on mielestäni todella miellyttävä ääni. Oma suosikkini kyseisestä biisistä on tämä jossain sikäläisessä aamutelevisiossa esitetty versio (esitys alkaa n. kohdasta 1:35). Voisin vaikka lyödä vetoa, että japanilaisilla tai jollain muulla söpöstelyn päälle ymmärtävällä kansalla on oma terminsä kuvaamaan sitä, kuinka keski-ikäinen mies pyörii jakkaralla, laulaa ja näyttää niin maan maailman suloiselta.
Mukavan oloisina tyyppeinä varmaan kuitenkin haluavat antaa muille maille tasoitusta ja kehittelevät viisulavalle jonkin hieman toisenlaisen esityksen. 
Ja ei, minulla ei ole mitään Suurta Selitystä kappaleen sisältämästä tarinasta. Siinä kehotetaan elämään. ("Elää sinun pitää ja tajuta se, että sinä elät", kuten lukee Tampereen kadussa F. E. Sillanpään sanat. Enempää Sillanpäätä en ole lukenut, mutta varmaan sama ajatus.)
Muiden maiden edustajista on jäänyt mieleen etenkin Itävallan kappale (Teya & Salena - Who The Hell Is Edgar?), jossa on paljon hauskalta kuulostavia ääniä. Myös Serbian esitys (Luke Black - Samo Mi Se Spava) on ihanan outo ja Kroatian esitys (Let 3 - Mama ŠČ!) on, noh, lisätkää tähän jokin vapaavalintainen adjektiivi - se on varmaan yhtä osuva kuin mitä itse keksisin.
Euroviisut ovat kyllä hieno asia, koska ei kaikkea tuollaistakaan muutoin pääsisi kohtaamaan.
Kaikkien viisukappaleiden musiikkivideot voi käydä katsomassa ja kuulostelemassa esimerkiksi tältä Yle Areenan sivulta. (Hauska yksityiskohta, että jokaisen kappaleen sivulla näkyvät tuolla samat asiasanat(?) eli musiikki · hyväntuulinen · energinen. Ei mitään hidastempoista masistelua siis tänä vuonna, voisi päätellä.)
Millaisia ajatuksia tai odotuksia teillä on tämän vuoden viisuista? Aiotteko katsoa? Onko ennakkosuosikkeja?
Minä olen kerrankin oikein jopa valmistautunut viettämään viisukevättä. Hyvissä ajoin jo alkuvuodesta, kun katsottiin töissä kevään palaveriaikoja, ilmoitin esimiehelle, että aion olla tuolla kyseisellä viikolla (no keskiviikosta lähtien, mutta kuitenkin) lomalla ja katsoa euroviisuja. Esimies onneksi suhtautui asiaan hyvin ymmärtäväisesti, heh. Ei minulla itse viisulähetysten seuraamista varten ole mitään sen ihmeempää suunnitelmaa, itsekseni kotisohvalla ajattelin katsella. Mutta loman ansiosta pysyn kenties hereillä! Se on jo huomattava parannus viisukokemukseen verrattuna joihinkin keväisiin.
UMK-kappaleiden julkistamiset seurasin sitä mukaan kun niitä tuli. Eniten tykkäsin kuunnella Benjaminin kappaletta, kuulostaa hyvältä kuulokkeista. Olin silti vakuuttunut, että Käärijä täytyy saada Euroviisuihin näyttämään, että sellainen tyyppi, hahmo ja esiintyjä on olemassa. Onneksi muukin äänestävä kansa oli samaa mieltä. En olisi silti osannut ennalta arvata, kuinka suureksi ilmiöksi Käärijä on kasvanut.
Lisäksi olen kuunnellut kaikkien maiden edustuskappaleet nyt pariin kertaan läpi. Osa on kylläkin mennyt ns. yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos jättämättä sen enempää muistijälkiä, kun olen samalla touhuillut jotain muuta. Jokunen suosikki (Käärijän lisäksi) on kuitenkin löytynyt.
Suosikkini muiden maiden esityksistä on tällä hetkellä Armenian Brunette - Future Lover.
Itsellenikin vähän mysteeri, miten juuri tämä kolahti minuun niin kovasti. Pidän kyllä System of a Downista ja viime vuosina on tullut kuunneltua paljon Serj Tankianin soolotuotantoa, joten olen miettinyt, olisiko äänimaisemassa jotain tuttua, jokin armenialainen musiikkijuttu. Mutta ehkei siinä ole. Artisti laulaa kauniisti, ja pidän siitä, kuinka kappale kasvaa ja kehittyy vähitellen. Lisäksi siinä kerrotaan mielestäni hyvin koskettava tarina kertomatta sitä kuitenkaan liian suoraan. Kaikki alkoi pienistä ja viattomista toiveista, mutta sitten paineet kasautuivat liian suuriksi ja henkilö koki jonkinlaisen henkisen romahduksen. Lopussa ymmärtää, kuinka huonossa jamassa hän oikeastaan onkaan ja kuinka kaukaisilta ne esitetyt toiveet tuntuvat, kun hän levitoi ja lakkaa puhumasta/laulamasta englantia, tavallaan irtoaa tämän maailman realiteeteista ja kontaktista kuulijaan ja vain elää sitä oloansa. Ja kaikki se tapahtuu kolmessa minuutissa. (Saatan tietenkin olla tehnyt jotain omia tulkintojani, mutta eikös se ole pääasia, että kappale jotenkin koskettaa kuulijaansa, vaikka kuulija sitten eläisi jossain ihan omissa harhoissansa. ) Jännä nähdä, millaiseksi lavaesitys rakennetaan. Petyn kyllä pahasti, jollei tämä pääse finaaliin. Pidän myös Saksan edustuskappaleesta (Lord Of The Lost - Blood & Glitter), koska yhtyeen laulajalla on mielestäni todella miellyttävä ääni. Oma suosikkini kyseisestä biisistä on tämä jossain sikäläisessä aamutelevisiossa esitetty versio (esitys alkaa n. kohdasta 1:35). Voisin vaikka lyödä vetoa, että japanilaisilla tai jollain muulla söpöstelyn päälle ymmärtävällä kansalla on oma terminsä kuvaamaan sitä, kuinka keski-ikäinen mies pyörii jakkaralla, laulaa ja näyttää niin maan maailman suloiselta.
Mukavan oloisina tyyppeinä varmaan kuitenkin haluavat antaa muille maille tasoitusta ja kehittelevät viisulavalle jonkin hieman toisenlaisen esityksen. Ja ei, minulla ei ole mitään Suurta Selitystä kappaleen sisältämästä tarinasta. Siinä kehotetaan elämään. ("Elää sinun pitää ja tajuta se, että sinä elät", kuten lukee Tampereen kadussa F. E. Sillanpään sanat. Enempää Sillanpäätä en ole lukenut, mutta varmaan sama ajatus.) Muiden maiden edustajista on jäänyt mieleen etenkin Itävallan kappale (Teya & Salena - Who The Hell Is Edgar?), jossa on paljon hauskalta kuulostavia ääniä. Myös Serbian esitys (Luke Black - Samo Mi Se Spava) on ihanan outo ja Kroatian esitys (Let 3 - Mama ŠČ!) on, noh, lisätkää tähän jokin vapaavalintainen adjektiivi - se on varmaan yhtä osuva kuin mitä itse keksisin.
Euroviisut ovat kyllä hieno asia, koska ei kaikkea tuollaistakaan muutoin pääsisi kohtaamaan. 22.04.2023
Näin viime yönä painajaista, että Käärijän lavashow ja kappale siinä mukana oli menty ihan totaalisesti pilaamaan! Katselin unessa kauhuissani viisulähetystä.
Käärijälle oli puettu päälle sellainen hyvin geneerinen viisuhurmurin väljä valkoinen kauluspaita, vihreästä bolerosta ei tietoakaan. Ja hän esitti kappaleensa duettona Ruotsin edustajan eli Loreenin kanssa, Loreenilla sininen iltapuku. Biisi oli muunneltu sellaiseksi hempeäksi ja umpitylsäksi balladiksi. Siellä he seisoivat spottivaloissa eri puolilla muutoin pimeää lavaa, katselivat toisiaan ja ojentelivat vapaana olevaa kättä toista kohti silleen muka kaihoisasti.
Myöhemmin yöllä näin unta, että pakenin jotain sarjamurhaajaa tai verenhimoista avaruusoliota, oli irtoraajoja ja -päitä. Mutta oli se Käärijän esitys sentään hirveämpi unikuva!
Käärijälle oli puettu päälle sellainen hyvin geneerinen viisuhurmurin väljä valkoinen kauluspaita, vihreästä bolerosta ei tietoakaan. Ja hän esitti kappaleensa duettona Ruotsin edustajan eli Loreenin kanssa, Loreenilla sininen iltapuku. Biisi oli muunneltu sellaiseksi hempeäksi ja umpitylsäksi balladiksi. Siellä he seisoivat spottivaloissa eri puolilla muutoin pimeää lavaa, katselivat toisiaan ja ojentelivat vapaana olevaa kättä toista kohti silleen muka kaihoisasti.
Myöhemmin yöllä näin unta, että pakenin jotain sarjamurhaajaa tai verenhimoista avaruusoliota, oli irtoraajoja ja -päitä. Mutta oli se Käärijän esitys sentään hirveämpi unikuva!
09.05.2023
Käärijä karsii tänään, jännää! Karsiutumista ei tänä vuonna tarvitse pelätä, mutta jänskää päästä näkemään lopullinen esitys. Joitain kuvia ja lyhyen pätkää harjoituksista kuvattua videota olen nähnyt, mutta muutoin olen yrittänyt säästää esityksen tähän iltaan.
Villein kuulemani viisuteoria taisi olla, kun yhden henkilön kanssa tuli puhetta euroviisuista ja hän kertoi uskovansa Suomen voittoon - koska Suomi liittyi Natoon ja euroviisujen äänestyshän on poliittista. Öh, noh, teoria sekin. Kaikki teoriat kelpaa, jos lopputuloksena on Käärijän voitto. (Niin että kenties jossain sotilastukikohdassa tänäkin iltana jaetaan vanhoja nokialaisia ja ohjeet Käärijän äänestämiseen. Kunhan eivät harhautuisi pelaamaan matopeliä!)
Mitään erityisiä valmisteluja en ole tehnyt kisakatsomoa varten. Kurkkua, porkkanaa ja dippikastiketta sekä pätkispalapussi on. Kannatuksen vuoksi voisi lakata kynnet vihreiksi. Ei kyllä ehkä ole kynsilakanpoistoainetta, mutta hei, minähän olen lomalla.
Saattaa olla, että tämä euroviisuvouhotus on mennyt jo liiallisuuksiin (suunnilleen kuten jokin lehti siteerasi jonkun huolestuneen kansalaisen kommentoineen). Tai siis itselläni ainakin, koska:
Todiste nro 1: Kuulen päässäni ääniä.
Eli siis viikonloppuna soi sitkeästi päässä Puolan edustuskappale. Ja nyt tietenkin taas soi, kun asiaa ajattelin. Kunhan ei nyt kaikkien tämän illan esitysten aikana soisi.
Todiste nro 2: Musteläiskätestissä tulee outoja vastauksia.
Pitkähkö selitys, mutta siis tänään töistä ulos kävellessä huuteli kadun varressa kaksi pikkulasta, että tulisin käymään heidän kirppiksellään, heillä oli siinä myyntipöytä. Huikkasin, että en minä kiitos nyt tule. Mikä tietenkin on tyhmimpiä asioita, joita lapsille voi sanoa, koska selän takaa sitten kuului, kuinka toinen lapsi sanoi toiselle, että se tulee kohta. Ei auttanut kuin kantaa tavarat autoon, kaivaa lompakko esille ja palata ostoksille. Myyntiartikkelit olivat heidän itse tekemiään piirroksia ja askarteluja. Kolmella eurolla olisi saanut hienon sateenkaarimaalauksen, mutta minulla oli kolikoita vain kahden euron edestä. Sillä rahalla valitsin teoksen, jossa lämpimän keltaiselle kartongille painotekniikalla ja kauniin verenpunaisella maalilla toteutettu räjähdyksiä. (Saattavat tosin olla myös kukkasia.) Ja kyseisen teoksen valitsin siksi, että siitä tuli minulla mieleen Saksan euroviisuesitys. Siis tietenkin.
Todiste nro 3: Läheiset huolestuvat ja parisuhde kärsii.
Tai siis Googlen algoritmi huolestuu ja suhde mielikuvituspoikakaverin kanssa ajautuu kriisin partaalle. Youtubesta on tullut katsottua ehkä jokunen viisuihin liittyvä video, mutta lauantaina se alkoi suositella minulle niiden lisäksi runsaasti brittikomediaa (Little Britain jne.). Ikään kuin että olisi aika aloittaa jonkinlainen lempeä vieroittuminen viisujutuista, koska viisut ovat reilun viikon päästä kuitenkin ohi. Komediapätkien lisäksi se suositteli vanhoja Eric Northman -fanivideoita (pätkiä True Blood -sarjasta, taustalla jokin musiikki). Niin että aika unohtaa kaikenlaiset viisuhössötykset ja palata tervehenkiseen arkeen?
Karsiutumista ei tänä vuonna tarvitse pelätä, mutta jänskää päästä näkemään lopullinen esitys. Joitain kuvia ja lyhyen pätkää harjoituksista kuvattua videota olen nähnyt, mutta muutoin olen yrittänyt säästää esityksen tähän iltaan. Villein kuulemani viisuteoria taisi olla, kun yhden henkilön kanssa tuli puhetta euroviisuista ja hän kertoi uskovansa Suomen voittoon - koska Suomi liittyi Natoon ja euroviisujen äänestyshän on poliittista. Öh, noh, teoria sekin. Kaikki teoriat kelpaa, jos lopputuloksena on Käärijän voitto.
(Niin että kenties jossain sotilastukikohdassa tänäkin iltana jaetaan vanhoja nokialaisia ja ohjeet Käärijän äänestämiseen. Kunhan eivät harhautuisi pelaamaan matopeliä!)Mitään erityisiä valmisteluja en ole tehnyt kisakatsomoa varten. Kurkkua, porkkanaa ja dippikastiketta sekä pätkispalapussi on. Kannatuksen vuoksi voisi lakata kynnet vihreiksi. Ei kyllä ehkä ole kynsilakanpoistoainetta, mutta hei, minähän olen lomalla.
Saattaa olla, että tämä euroviisuvouhotus on mennyt jo liiallisuuksiin (suunnilleen kuten jokin lehti siteerasi jonkun huolestuneen kansalaisen kommentoineen). Tai siis itselläni ainakin, koska:
Todiste nro 1: Kuulen päässäni ääniä.
Eli siis viikonloppuna soi sitkeästi päässä Puolan edustuskappale. Ja nyt tietenkin taas soi, kun asiaa ajattelin. Kunhan ei nyt kaikkien tämän illan esitysten aikana soisi.
Todiste nro 2: Musteläiskätestissä tulee outoja vastauksia.
Pitkähkö selitys, mutta siis tänään töistä ulos kävellessä huuteli kadun varressa kaksi pikkulasta, että tulisin käymään heidän kirppiksellään, heillä oli siinä myyntipöytä. Huikkasin, että en minä kiitos nyt tule. Mikä tietenkin on tyhmimpiä asioita, joita lapsille voi sanoa, koska selän takaa sitten kuului, kuinka toinen lapsi sanoi toiselle, että se tulee kohta. Ei auttanut kuin kantaa tavarat autoon, kaivaa lompakko esille ja palata ostoksille. Myyntiartikkelit olivat heidän itse tekemiään piirroksia ja askarteluja. Kolmella eurolla olisi saanut hienon sateenkaarimaalauksen, mutta minulla oli kolikoita vain kahden euron edestä. Sillä rahalla valitsin teoksen, jossa lämpimän keltaiselle kartongille painotekniikalla ja kauniin verenpunaisella maalilla toteutettu räjähdyksiä. (Saattavat tosin olla myös kukkasia.) Ja kyseisen teoksen valitsin siksi, että siitä tuli minulla mieleen Saksan euroviisuesitys. Siis tietenkin.
Todiste nro 3: Läheiset huolestuvat ja parisuhde kärsii.
Tai siis Googlen algoritmi huolestuu ja suhde mielikuvituspoikakaverin kanssa ajautuu kriisin partaalle. Youtubesta on tullut katsottua ehkä jokunen viisuihin liittyvä video, mutta lauantaina se alkoi suositella minulle niiden lisäksi runsaasti brittikomediaa (Little Britain jne.). Ikään kuin että olisi aika aloittaa jonkinlainen lempeä vieroittuminen viisujutuista, koska viisut ovat reilun viikon päästä kuitenkin ohi. Komediapätkien lisäksi se suositteli vanhoja Eric Northman -fanivideoita (pätkiä True Blood -sarjasta, taustalla jokin musiikki). Niin että aika unohtaa kaikenlaiset viisuhössötykset ja palata tervehenkiseen arkeen?
11.05.2023
"kyty post=66933"No, ovathan aktiivisimmat viisuilijat aktiivisia melkein vuoden ympäri? Vähintään jos Suomi nyt sattuisi voittamaan ja seuraavat viisut järjestettäisiinkin täällä. Sitä en kaikesta Käärijä-huumasta huolimatta kuitenkaan uskalla veikata. Mutta olisihan se jännää kun edellisen voiton aikaan en seurannut koko asiaa juuri lainkaan. Muistan vain miten Lordin kappale tuli radiosta vähän väliä.Kyllä liika on liikaa viisuiluakin, luulisin.
Tosin vihreitä käärijävillasukkia tulen käyttämään vähintään seuraavan vuoden, koska äiti on kutonut minulle sellaiset. (Oli harmissaan, kun vasta sunnuntaina käyn siellä, eivätkä sukat nyt siksi ehtineet viisuja katsoessa jalkaan. Lohdutin, että jos Käärijä voittaa, voin sitten juhlia ne villasukat jalassa. Ja sukat jalassa mennään, kävi miten kävi.)Lordin voittaessa katsoin finaalilähetyksen. Muistan myös, kuinka laitoin silloin yöllä kaverille tekstaria asiasta, mutta seuraavana maanantaina koulussa hän oli edelleen kuin ei olisi oikein edes tietoinen viisuvoitosta. Minun jeejee-viestistänikin oli kuulemma ymmärtänyt vain sen verran, että Suomi ilmeisesti silloin yöllä voitti jonkin jääkiekkopelin. (Tai sitten hän mukavana tyyppinä vain kettuili.) Muistan myös, kuinka äiti sitten osti Lordin levyn ja soitti sitä automatkoilla ja oli sitä mieltä, että siinäpä vasta kunnon musiikkia, vaikkei hän muutoin tykännyt eikä tykkää mistään vastaavanlaisesta musiikista, metallista, rockista, mistään. Se oli teini-ikäisestä minusta tietenkin hyvin noloa.
"kyty post=66933"Mutta pääsihän se Käärijä finaaliin, noin "yllättäen". Lavashow oli kiva, samat elementit kuin aiemmassa mutta paranneltuna. Yllättävän paljon juoksemista siinä tosin oli, ja en tiedä kuvittelenko vai oliko laulussa loppupuolella pientä säröilyä? Juostiinko siinä liikaa tai oliko hermostusta, vai olenko vain liian tottunut viralliseen levyversioon niin että live kuulostaa korviini heti oudolta? No, finaalissa ei ainakaan tarvitse hermoilla, kävi Suomen miten kävi niin selvää on että sijoitutaan korkeammalle kuin yleensä.Minustakin oli kiva! Olin iloinen tehdyistä paranteluista, koska on nyt isompi ja näyttävämpi, ja varmasti likinäköisempikin katsoja tai tuomari huomaa, ettei viisuihin ole lähdetty mitään läpällä pelleilemään, vaan oikeasti on panostettu kunnon viihdespektaakkeliin. Jotain jos nyt viime hetkellä vielä lisää, niin loppuun enemmän rentoutta ja hymyä, koska ihmiset rakastavat Käärijää. Haluan myös luottaa siihen, että myös tuomaristot, esityksen muiden ansioiden lisäksi, oivaltavat, ettei viihdyttäminen ei ole mikään helppo laji. Täytyisi mielestäni arvostaa, kun joku siinä noin upeasti onnistuu ja saavuttaa tuollaisen kansansuosion.
Joistain muista esityksistä saattaa tulla sellainen olo, että niissä halutaan vain esitellä, kuinka hieno kyseinen esitys on. Mutta Käärijän menoa lavalla (ja edustamista lavan ulkopuolella) katsoessa tuntuu, että siinä artisti (taustatiimeineen) ihan oikeasti haluaa, itseään yhtään mitenkään säästelemättä, antaa yleisölleen iloa ja elämystä. Hassunhauskat tanssiliikkeet, joita ihmiset sitten toistelevat, eivät yleensä ole minun juttuni (lue: en tykkää), mutta ne ovat tätä päivää, ja Käärijän tekeminä oikeasti minunkin mielestäni hauskoja. Kuten kaikki muukin, koska hän on niin vilpittömän oloinen hahmo. (Voihan tietenkin olla, että heillä on hotellihuoneen seinäkin raapustettuna täyteen matemaattisia kaavoja, kuinka hassutella itsensä ihmisten sydämiin, mutta uskon mieluummin vantaalaiseen luonnonlapseen.)
Tuli mitä sijoitusta tahansa, Käärijä on ollut Suomen edustajana oikea kultakimpale. Toivon, että tästä viisukeväästä poikii hänelle vielä paljon rahaa! (Ja siis unohtumattomia elämyksiä ja ystäviä jne. On vain viisuvideoillaan valitellut rahan puutetta, niin tuli nyt ensimmäisenä toivotuksena mieleen, mitä hyvää miehelle voi toivoa.
) Kirjoitin nyt näköjään hehtaarin mittaisen viestin, mitä kaikkea mahdollista ajattelin ensimmäisen semin esityksistä:
Norja: Pelkäsin jopa, että tämä karsiutuu, mutta onneksi ei. Pirteä kappale, mutta esitys oli siihen nähden vähän vaisu tai staattinen. Laulaja on kovin kiltin ja mukavan oloinen, mikä ei muutoin ongelma, mutta viikinkikuningattarelle voisi kuitenkin olla enemmän sellaista asennetta, että päivää, tulin valloittamaan saaresi ja syömään maksasi. (Niin kuin Ukrainalla toissavuonna, siinä oli tuima nainen, muistelen lämmöllä.)
Malta: Tämän karsiutuminen hieman harmitti, vaikka kaiken kaikkiaan olin (harvinaisen?) tyytyväinen äänestystuloksiin. Oli niin hyväntuulista esiintymistä.
Serbia: Tälle annoin oman ääneni. Aiemmin nähtyyn musiikkivideoon verrattuna ei suuria muutoksia, mutta mitä sitä hyvää muuttamaan. Arvostan, että vaikka lavalla tapahtuu ja näkyy kaikenlaista ihmeellistä, kykenee artisti itse olemaan esityksensä ehdoton tähti. (Tai oikeastaan sellainen kaiken vangitseva ja aikaa vääristävä musta aukko, mutta en keksinyt, miten ihmistä voisi kutsua mustaksi aukoksi ilman että se kuulostaisi tosi oudolta, hmm… “Olet kuin singulariteetti”? Joo, sehän kuulostaa kauniilta.) Jotain nettikommentteja luin, että serbialaiset olisivat jopa harkinneet kilpailusta vetäytymistä, koska maassa tapahtui viime viikolla kaksi ihmisiä syvästi järkyttänyttä joukkosurmaa. Jatkoivat sitten kuitenkin mukana. (En ihan puhtaasti sympatiasta minkään maan edustajaa äänestäisi, mutta kun nyt muutoinkin olin äänestämässä, oli siinä äänessä mukana kyllä myös osaaottavaa ajatusta.)
Latvia: Ehkä illan suosikkini lavastuksen, valojen ja kuvauksen osalta. Näytti siis mielestäni hyvältä. Itse kappaleesta minulle ei jäänyt kerrassaan minkäänlaista muistijälkeä. Valikoiva muisti…
Portugali: Ennakkovideon perusteella ei ollut mielipidettä oikein suuntaan eikä toiseen, mutta lavalla tämä olikin mielestäni oikein kiva. Laulajalle tehty hieman homssuinen ulkonäkö toimi, oli kuin railakkaasti elänyt tanssijatar jossain musikaalinäytelmässä.
Irlanti: Hämmensi ja huolestutti, olisiko sen kultahaalarisen henkilön kuulunut laulaa ja oli nyt ongelmia äänen kanssa, vai mistä oli kyse. Kuultu lauluääni ei nimittäin lähtenyt hänestä (oli pitkiä toveja kokonaan laulamattakin) vaan kosketinsoittajasta tai taustanauhalta tai jostain. Olisi voinut kääntää hauskaksi jutuksi niin, että haalarityyppi olisi jättänyt mikin ḱokonaan pois ja keskittynyt vain hengaamaan lavalla, laulanut välillä vaikka näkymättömään mikrofoniin. Myös rumpalia olisi voinut kuvata enemmän, oli niin hymyileväinen.
Kroatia: Haluan olla isona kuin kroatialainen protestimuusikkosetä! Tai siis… en nyt aivan kirjaimellisesti samanlainen, mutta silleen henkisesti!
Ja ainakin samanlaista takkia voisin käyttää. Olen iloinen, että pääsivät sanomaan asiansa ja pääsivät jatkoon. Sveitsi: En tahdo olla mielensäpahoittaja, mutta sanoitus tökkii minua. Vähän kuin Suomen edustaja menisi viisuihin laulamaan, ettei halua kuolla nälänhätään. Epätodennäköisistä uhkakuvista ahdistuminen on sekin tietenkin hyvin ikävä vaiva, mutta joo… Muutoin kappale oli mielestäni hieno, taitavasti laulettu ja tyylikkäästi esitetty.
Israel: Tämän lavaesitys oli pettymys. Alun kuutio jäi irralliseksi muusta esityksestä ja sitten laulaja tuntui pitkäksi aikaa hukkuvan siihen taustatanssijoiden lössiin, kun asutkin hyvin samankaltaiset. Ei ollut sellainen uljaana ja itsenäisenä ylhäisessä yksinäisyydessään seisova taruolento.
Moldova: Kaverin suosikki illan esityksistä. Tykkäsin ihan itsekin, mystinen tunnelma ja tarttuva kappale. Jostain syystä tuli mieleen, että jos Anssi Kelalla kilahtaisi, voisi hän tehdä samanlaisen esityksen. (Jos niin tapahtuu, täytynee viedä kaveri katsomaan. Kaksi ennakkolippua varaukseen!)
Ruotsi: En tiedä, miten voisi ilmaista, että en minä tästä ihan kauhean paljoa tykkää, ilman että kuulostaisin vain kateelliselta suomalaiselta... Loreen tietenkin osaa laulaa ja esiintyä, mutta vähän paremman kappaleen olisi voinut joku hänelle kirjoittaa, ehkä? Tai ei se ainakaan mitään suuria tunteita herätä, minussa. Esim. toisen vertaaminen tatuointiin kuulostaa hassulta, koska onhan sitä kaikenlaisia pariskunta- ja rakkaustatuointeja, jolloin se vertauskuva ei olekaan enää varsinaisesti vertauskuvallinen. “Voi Noora [nimi keksitty], olet kuin tämä pakarassani oleva tatuointi, jossa lukee Noora.” (Ei auttaisi kyseistä runebergiä, vaikka seuraavassa pakarassa lukisi, että “Olet singulariteettini.” Tai no… voisi se vähän auttaa?) Lisäksi vaaleanruskea väri on inhokkini kaikenlaisessa sisustuksessa ja vaatetuksessa. Jos lavalla leijuva savu olisi, sanotaan nyt vaikka neonvihreää, ja sitten valot välkkyisivät ja kieppuisivat kirkkaissa sateenkaaren väreissä, olisin hyvin mahdollisesti että vau, tämä on suurta neroutta!
Azerbaidžan: Yllättävän tyylikäs esitys. Herttaisella vähäeleisyydellä ei nyt valitettavasti päässyt jatkoon.
Tšekki: Tämä oli illan positiivisin yllätys. Muu esitys tuki laulun sanomaa, mutta toisaalta laulu oli vain yksi osanen sitä kokonaisvaltaista esitystä. Ihanan dystooppinen toteutus, esimerkiksi ne pinkit univormut (tai kenties jonkinlaiset vankiasut?), muutoinkin esiintyjien identtisyys toimi. Musiikkivideollahan laulajilla oli kullakin hyvin persoonallinen vaatetus ja ehostus, mistä tykkäsin, mutta lavalla olisi voinut olla ongelmana, että miten se tämä hahmo esiintyy ja miten tämä ja miten tämä ja ketä kuvataan milloinkin jne. Ei tule sellaisia ongelmia, kun sama kolttu päälle kaikille ja jonomarssia sama ilme naamalla. Taustan videot olivat hienot, tosin toivoin, että aivan loppuun olisi tullut jokin positiivinen tarinallinen käänne, esim. lasi olisikin iskujen voimasta särkynyt säpäleiksi (ja kuulunut kirkaisu ja lava samalla äkisti pimennyt, kuin kunnon kauhuleffassa! Eikun joo, siis, jokin positiivinen käänne…) Olisin ehkä äänestänyt, jollei olisi ollut mitään ennakkokäsitystä omasta suosikista.
Alankomaat: Jätti valitettavasti kylmäksi. Kappale ehkä sellainen, että vaatisi esiintyjien välistä magneettista vetovoimaa. Paha vain, että olivat nyt sellaiset toisiaan hylkivät magneetit… Jos eivät ennestään edes tunteneet toisiaan (vai mitä Mikko selostuksessaan sanoikaan...), niin ei mikään ihme.
Isoilta mailta nähdyistä videoista:
Ranska: Tämän onnistuminen eli mahdollinen epäonnistuminen huolestuttaa, koska laulaja näytti videopätkällä huolestuneelta. Eikä ihme, kun laitettu sellaisen pylvään päähän seisomaan. Luulisi, että esityksen suunnittelu lähtee siitä, että esiintyvällä artistilla on mahdollisimman hyvä ja itsevarma olo lavalla, koska kyllähän se sitten välittyy katsojillekin. Jos nyt jotain on täytynyt sinne tolpan nokkaan saada, olisivat laittaneet vaikka scifi-leffatyylisen La Zarra -hologrammin, niin että elävä laulajatar olisi voinut esiintyä tukevalla tasamaalla.
Saksa: Käärijän omistautuminen ja heittäytyminen viisuprojektiin on tietenkin omaa luokkaansa, mutta kyllä sitä on tälläkin yhtyeellä (mm. ovat coveroineet muiden edustajien kappaleita, erityisesti kokonaan ja siis suomeksi vedetty Cha Cha Cha ihan huippu). Jos olisivat halunneet, olisi yhtye voinut tulla viisuihin ihan vain silleen että töttöröö, olemme naurettavan lahjakkaita muusikoita ja tulimme nyt näyttämään teille viisuhörhöille, millaista on kunnon musiikki. Vaan ei. Siellä ne ns. hörhöilevät täysillä mukana. Ja onnistuvat samaan aikaan vaikuttamaan siltä, että olisi heillä ilman viisujakin saattanut (hyvällä tavalla) kilahtaa, tyyliin vuosihoroskoopissa lukea, että nyt kannattaa pukeutua punaiseen lateksiin, glitteriin ja kultamaaliin, ja sitten olisivat vain tehneet niin. Toivon, että finaalin yleisöäänistä tulee pisteitä.
Italia: Lauluääni (siis äänenä, mitenkään tekniseen osaamiseen kantaa ottamatta, kun enhän minä sellaisesta edes ymmärrä) ei ole minun makuuni, mikä balladia kuunnellessa on ongelmallista. Uskoisin kuitenkin, että olen makuni kanssa hyvin pienessä vähemmistössä. Mikä on hyvä asia, koska laulaja vaikutti niin herttaisen liki liikuttuneelta. (Tuli olo, että kyllähän hänet pitäisi kutsua joka vuosi Euroviisuihin vähän jotain laulamaan, jos hän tulee siitä noin onnelliseksi.)
13.05.2023
Nyt vasta jännää onkin... Pitäisi malttaa mennä vielä reiluksi tunniksi nukkumaan, jotta jaksan katsella lähetyksen (plus aamulla aikainen herätys). Upea viisukevät ollut, ei parane tässä vaiheessa simahtaa. Eväspuoli dippivihannesten osalta sama kuin viikolla. Lisäksi vihreitä macaron-leivoksia ja pinkkikääreisiä (mansikka) lindor-konvehteja. Vaatetuksen osalta suosin kotikatsomossa yleensä yöasua, jotta voi television suljettuaan painua suoraan nukkumaan (kyllä, uni on ihmiselle tärkeää), mutta ostin nyt kirpparilta kahdella eurolla kullanhohtoisen paitulin. Viisuseuraa etänä pitävä kaveri enemmän arvostaa katsomopukeutumista, joten ei viitsi täysin alipukeutuneena kisakaverina täällä olla.
Käärijän esityksestä unohtui sanoa, että siitä laatikosta Käärijä-tarroineen tulee mieleen Rare Exports -leffa ja joulupukin kuljetuslaatikot. Helander on varmasti hyvin kiireinen, mutta olisihan se tosi khuul, jos tekisivät leffaa mukaillen videopätkän, jossa Käärijä kouluttaa joukkoa käärijöitä kunnon käärijöiksi ja sitten heidät pakataan laatikoihin ja lähetetään maailmalle.
Tässä mietteet vielä muistakin toisen semin esityksistä:
Tanska: Melkoisella varmuudella voin sanoa, etten ollut esityksen kohdeyleisöä, vaikka olikin mukava viettää kolme minuuttia siellä herttaisessa pastellimaailmassa.
Armenia: Kuulosti aivan yhtä hyvältä kuin ennakkovideolla, eikä esityskään ollut paha taidepläjäys. Pidin siitä, kuinka varjoja ja valoa oli käytetty ja että artisti esiintyi alusta loppuun yksin. Hieno stailauskin hänellä. Loppuun olisin ehkä kaivannut jotain lisää, koska sama värinäytös oli nähty jo alussa. Arvostan, että artisti on itse tehnyt kappaleensa, lahjakas nuori ihminen. Toivon, että onnistuisi finaalissakin ja saisi ääniä.
Romania: Haiskahti vähän epätoivoiselta yritykseltä tehdä live-esityksestä kelvollinen, mutta ainakin minulla visuaalinen puoli vei suotta huomiota pois varsinaisesta laulun kuuntelusta. Taustan kuvissa näkynyt valkoinen vaatetus olisi voinut toimia pinkkiä paremmin punaista laavataustaa vasten. Esityksen päättyessä olivat päällimmäisenä mielessä ihmetys ja Ismo Alangon sanat kappaleesta Rakas, rämä elämä: “Ja paskaa, ihmisen paskaa kaikkialla”. Mikä ei automaattisesti paha asia, mutta ei se tässä tapauksessa oikein hyväkään ollut.
Viro: Oli mukava huomata, että näin pelkistetylläkin lavaesityksellä pärjää, kun laulanta vakuuttaa. Valoja heilutteleva katsomo oli kaunis näky. Minulla tässä oli sama kuin Italian kohdalla, etten oikein pidä laulajan äänestä, eivätkä sanatkaan oikein koskettaneet. Mutta sitten joskus kun viisuissa on se minulle mieluinen balladi, voin rauhassa sulaa sohvan nurkkaan ja luottaa siihen, että kyllä ihmiset ymmärtävät hyvän päälle.
Belgia: Hienon graafinen ulkoasu. Kappale saattaisi alkaa ärsyttää minua, jos soisi jatkuvasti jossain (kuten kenties moni muukin kappale, ei sillä), mutta tällaisena viisuannoksena sopiva. Tämän vuoden esitysten joukossa raikasta vaihtelua, että joku muu kuin laulaja itse hoitaa tanssimisen.
Kypros: Olisin pettynyt, jos mukana ei olisi yhtään tällaista viisukappaletta, koska juuri jokin tällainen yhdistyy minun päässäni euroviisuihin.
Islanti: Esiintyjä itsestään oli niin energinen, että lopputulos oli mielestäni todella rauhaton, kun kamera sitten vielä pyöri ympärillä ja kuvasi useasti häntä laulamassa milloin mihinkin eri suuntaan. Myös taustan jatkuvasti vaihtuvat grafiikat häiritsivät, vaikka kasviteemassa pysyttiinkin.
Kreikka: Tätä se ehkä sitten teettää, kun nykynuoriso joutuu kilpailemaan somehuomiosta kaikenlaisten kuorsaavien kolibrien ja nahistelevien koalakarhujen kanssa? Ei nuorisolainen enää itsekään usko, että kukaan jaksaisi keskittyä seuraamaan hänen esitystään kokonaiset kolme minuuttia. Siispä yleisön mielenkiintoa täytyy ylläpitää hypähtelemällä jatkuvasti paikoillaan. (Ja lattiaan sekä taustalle vielä videokuvia artistista, jotka nekin hääräävät jotain levotonta. Tuli olo, että argh, pysykää edes joku teistä nyt hetki paikallaan.) … Näin minä tämän itselleni selitin. Esikatseluvideolla kuulosti hyvältä.
Puola: Tarttuva kappale ja kaikenlaista värikästä. Erityisesti se meren huuhtoma hiekkakannas lattiassa oli mielestäni kiva. Tuomaristo tuskin antaa ääniä, mutta uskoisin, että katsojilta tulee sen verran, ettei tämä ihan viimeisten joukossa ole.
Slovenia: Tätä katsellessa tuli hyvälle mielelle. Ihmisten on ehkä helppo samaistua, koska vaikuttivat enemmän symppikseltä kaveriporukalta, joka on bändinsä kanssa soittamassa kunhan nyt jossain, kuin miltään viimeisen päälle hiotulta ja harkitulta suorittamiselta. Jos jollain itselläänkin jonkinlaista bändiharrastusta, esitystä katsoessa saattoi ehkä ajatella, että ei hitsi, tuolla mekin voitaisiin olla, kun nyt vielä vähän treenataan.
Georgia: Yllätyin, ettei tämä päässyt jatkoon. Itse tykkäsin erityisesti niistä hassulta kuulostaneista ilmeisesti mitään tarkoittamattomista osuuksista, koska tuli mieleen takavuosien What Does the Fox Say. Kaunis asu ja timangit.
San Marino: Minä pidin tästä, Armenian jälkeen ihan suosikkini tästä semifinaalista. Esitys oli mielestäni tyylikäs ja hauska. Voisin kuvitella, että sanoitukset olivat ehkä joidenkin mielestä oudot tai mauttomat, mutta minä pidin niistäkin. (Minulla on parhaillaan kesken Gene Wolfen Soturi sumussa, joten kreikkalainen jumalatar, jolla on silmät kuin käärmeellä ja pureva kieli, ei ehkä senkään takia kuulostanut erityisen oudolta. Ja mukavaa, kun lyriikoissa muutakin kuin aina jotain samoja kliseitä.) Jossain puolivälin tienoilla aloin vain nauraa, kun laulajalla oli niin verraton virne, ja nauroin sitten esityksen loppuun saakka. Mutta se oli sellaista tykästynyttä naurua.
Albania: Tuli vaikutelma, ettei kappale käsitellyt mitään perheen sisäistä draamaa, vaan sisälsi jotain vahvaa symboliikkaa ja viittausta johonkin kenties historialliseen tapahtumaan… Mutten yhtään tiedä, mihin. Sillä tavoin ulkopuolinen olo siis jäi, vaikka komealta kuulostikin. Varmastikin hieno kokemus perheelle olla yhdessä esiintymässä. Puhuttelee varmasti monia, mutta ihan kärkipaikoille en silti toivo.
Liettua: Jäi valitettavasti taustamusaksi, kun luin Wikipediasta Albanian historiaa (tulematta sen viisaammaksi heidän edustuskappaleensa suhteen). Mutta saatoin hyräillä mukana.
Australia: Sinipunainen värimaailma oli hieno. Kappalekin kuulosti hyvältä, vaikkei olekaan sellaista tyyliä, jota muutoin kuuntelisin. Plussaa, että myös soittaja lauloi muutakin kuin vain ihan taustaa. Miinusta esiintymisestä omassa katsomopöydässään, sellainen "Hei, olemme rokkibändi, siispä juomme alkoholia" -vitsailu on vaan niin kulunutta. (Taustatietona, että olen 13-vuotiaasta lähtien tykännyt Kotiteollisuudesta ja tullut todistaneeksi kaikenlaisia Hynysen ja kumppaneiden julkituloja. Niin että sekin kenties selittää, miksi jotkin jutut tuntuvat hiukka väsyneiltä, vaikka huumorille onkin hyvä sietokyky.)
Suoraan finaalissa olevien maiden videopätkistä:
Espanja:Luulisin, että illan vaikuttavimpia esityksiä, vaikkei siitä tykkäisikään. Olen pettynyt, jos vain jotenkin hukkuu massaan.
Ukraina: Pidän tästä musiikista, mutta kappale ei oikein asetu kolmeen minuuttiin, tuntuu loppuvan kesken. Lavaesityksen kuvasto saattaa olla liian futuristinen joillekin, mutta selostajat varmaankin selittävät yhteyden Ukrainan tapahtumiin. Tähtäimen ristikkoa muistuttava risti laulajan takana oli pysäyttävä, jossain kohdin se muistutti myös ristiinnaulitun ristiä. En huomannut katsoa, olivatko lähetyksen haastattelussa nähdyt asut samat kuin esityksessä, ne rinnan sydänkirjailut olivat hienot.
Iso-Britannia: Kehittelin tästä itselleni tarinan, että itse asiassa kyseessä onkin hyvin ovelasti juonittu kosto laulajan exälle. Ei riitä, että kappaleessa haukkuu entisen kumppaninsa, vaan lisäksi esityksen täytyy olla aivan katastrofi, niin että exää hävettää kaksin verroin kamalammin, kun joku sunnuntaina kysäisee häneltä tyyliin oliko se viime yönä BBC:llä esiintynyt nuori nainen sattumoisin hänen entinen kihlattunsa. Niin että siitäs sai, mokomakin! (Eli kyllä, olen syvästi huolissani esityksestä ja artistin puolesta.)
Eväspuoli dippivihannesten osalta sama kuin viikolla. Lisäksi vihreitä macaron-leivoksia ja pinkkikääreisiä (mansikka) lindor-konvehteja. Vaatetuksen osalta suosin kotikatsomossa yleensä yöasua, jotta voi television suljettuaan painua suoraan nukkumaan (kyllä, uni on ihmiselle tärkeää), mutta ostin nyt kirpparilta kahdella eurolla kullanhohtoisen paitulin. Viisuseuraa etänä pitävä kaveri enemmän arvostaa katsomopukeutumista, joten ei viitsi täysin alipukeutuneena kisakaverina täällä olla. Käärijän esityksestä unohtui sanoa, että siitä laatikosta Käärijä-tarroineen tulee mieleen Rare Exports -leffa ja joulupukin kuljetuslaatikot. Helander on varmasti hyvin kiireinen, mutta olisihan se tosi khuul, jos tekisivät leffaa mukaillen videopätkän, jossa Käärijä kouluttaa joukkoa käärijöitä kunnon käärijöiksi ja sitten heidät pakataan laatikoihin ja lähetetään maailmalle.
"kyty post=66944"Jotain muuta olisin minäkin odottanut Itävallan lavaesitykseltä. Ihan sekin olisi voinut auttaa, että olisivat kuvanneet enemmän laulajia itseään? Oli harmittavan paljon kuvattu etäältä, niin ettei näkynyt oikeastaan kuin se taustan video, joka oli aika turhake. En valitettavasti jaksa uskoa kovin hyvään menestykseen, kun joutuvat tänään esiintymään heti ensimmäisinä.
Eilisestä semifinaalista Itävalta pääsi onneksi finaaliin. Tai no, taisihan sekin olla aika odotettua. Kiva että myös luova ala saa äänensä lavalla näkyvästi kuuluviin, koska kappaleen sanoman voi ulottaa myös musabisneksen ulkopuolelle. Tosin luulen että suurimmalle osalle yleisöstä tärkeintä on vain "PO PO PO POPO PO PO PO POPO" ja kaikki muu jää pimentoon. Suurin osa varmaankin oppii lähinnä sen kuka oli Edgar Allan Poe. Onneksi selostaja selitti sekä tuon että kappaleen sanoman erikseen. Mutta itse lavaesitys oli vähän meh, se ikään kuin otti itsensä jotenkin liian vakavasti ja mustanpunainen värimaailma oli aika pelkistetyn kova, aivan kuin ei olisi luotettu että kappale pärjää jos siinä ei ole ns. tyylikästä visuaalista ilmettä? Jäin kaipaamaan musavideon hassua retrofiilistä, joka sopi hassuun kappaleeseen mielestäni paremmin.
Tässä mietteet vielä muistakin toisen semin esityksistä:
Tanska: Melkoisella varmuudella voin sanoa, etten ollut esityksen kohdeyleisöä, vaikka olikin mukava viettää kolme minuuttia siellä herttaisessa pastellimaailmassa.
Armenia: Kuulosti aivan yhtä hyvältä kuin ennakkovideolla, eikä esityskään ollut paha taidepläjäys. Pidin siitä, kuinka varjoja ja valoa oli käytetty ja että artisti esiintyi alusta loppuun yksin. Hieno stailauskin hänellä. Loppuun olisin ehkä kaivannut jotain lisää, koska sama värinäytös oli nähty jo alussa. Arvostan, että artisti on itse tehnyt kappaleensa, lahjakas nuori ihminen. Toivon, että onnistuisi finaalissakin ja saisi ääniä.
Romania: Haiskahti vähän epätoivoiselta yritykseltä tehdä live-esityksestä kelvollinen, mutta ainakin minulla visuaalinen puoli vei suotta huomiota pois varsinaisesta laulun kuuntelusta. Taustan kuvissa näkynyt valkoinen vaatetus olisi voinut toimia pinkkiä paremmin punaista laavataustaa vasten. Esityksen päättyessä olivat päällimmäisenä mielessä ihmetys ja Ismo Alangon sanat kappaleesta Rakas, rämä elämä: “Ja paskaa, ihmisen paskaa kaikkialla”. Mikä ei automaattisesti paha asia, mutta ei se tässä tapauksessa oikein hyväkään ollut.
Viro: Oli mukava huomata, että näin pelkistetylläkin lavaesityksellä pärjää, kun laulanta vakuuttaa. Valoja heilutteleva katsomo oli kaunis näky. Minulla tässä oli sama kuin Italian kohdalla, etten oikein pidä laulajan äänestä, eivätkä sanatkaan oikein koskettaneet. Mutta sitten joskus kun viisuissa on se minulle mieluinen balladi, voin rauhassa sulaa sohvan nurkkaan ja luottaa siihen, että kyllä ihmiset ymmärtävät hyvän päälle.
Belgia: Hienon graafinen ulkoasu. Kappale saattaisi alkaa ärsyttää minua, jos soisi jatkuvasti jossain (kuten kenties moni muukin kappale, ei sillä), mutta tällaisena viisuannoksena sopiva. Tämän vuoden esitysten joukossa raikasta vaihtelua, että joku muu kuin laulaja itse hoitaa tanssimisen.
Kypros: Olisin pettynyt, jos mukana ei olisi yhtään tällaista viisukappaletta, koska juuri jokin tällainen yhdistyy minun päässäni euroviisuihin.
Islanti: Esiintyjä itsestään oli niin energinen, että lopputulos oli mielestäni todella rauhaton, kun kamera sitten vielä pyöri ympärillä ja kuvasi useasti häntä laulamassa milloin mihinkin eri suuntaan. Myös taustan jatkuvasti vaihtuvat grafiikat häiritsivät, vaikka kasviteemassa pysyttiinkin.
Kreikka: Tätä se ehkä sitten teettää, kun nykynuoriso joutuu kilpailemaan somehuomiosta kaikenlaisten kuorsaavien kolibrien ja nahistelevien koalakarhujen kanssa? Ei nuorisolainen enää itsekään usko, että kukaan jaksaisi keskittyä seuraamaan hänen esitystään kokonaiset kolme minuuttia. Siispä yleisön mielenkiintoa täytyy ylläpitää hypähtelemällä jatkuvasti paikoillaan. (Ja lattiaan sekä taustalle vielä videokuvia artistista, jotka nekin hääräävät jotain levotonta. Tuli olo, että argh, pysykää edes joku teistä nyt hetki paikallaan.) … Näin minä tämän itselleni selitin. Esikatseluvideolla kuulosti hyvältä.
Puola: Tarttuva kappale ja kaikenlaista värikästä. Erityisesti se meren huuhtoma hiekkakannas lattiassa oli mielestäni kiva. Tuomaristo tuskin antaa ääniä, mutta uskoisin, että katsojilta tulee sen verran, ettei tämä ihan viimeisten joukossa ole.
Slovenia: Tätä katsellessa tuli hyvälle mielelle. Ihmisten on ehkä helppo samaistua, koska vaikuttivat enemmän symppikseltä kaveriporukalta, joka on bändinsä kanssa soittamassa kunhan nyt jossain, kuin miltään viimeisen päälle hiotulta ja harkitulta suorittamiselta. Jos jollain itselläänkin jonkinlaista bändiharrastusta, esitystä katsoessa saattoi ehkä ajatella, että ei hitsi, tuolla mekin voitaisiin olla, kun nyt vielä vähän treenataan.
Georgia: Yllätyin, ettei tämä päässyt jatkoon. Itse tykkäsin erityisesti niistä hassulta kuulostaneista ilmeisesti mitään tarkoittamattomista osuuksista, koska tuli mieleen takavuosien What Does the Fox Say. Kaunis asu ja timangit.
San Marino: Minä pidin tästä, Armenian jälkeen ihan suosikkini tästä semifinaalista. Esitys oli mielestäni tyylikäs ja hauska. Voisin kuvitella, että sanoitukset olivat ehkä joidenkin mielestä oudot tai mauttomat, mutta minä pidin niistäkin. (Minulla on parhaillaan kesken Gene Wolfen Soturi sumussa, joten kreikkalainen jumalatar, jolla on silmät kuin käärmeellä ja pureva kieli, ei ehkä senkään takia kuulostanut erityisen oudolta. Ja mukavaa, kun lyriikoissa muutakin kuin aina jotain samoja kliseitä.) Jossain puolivälin tienoilla aloin vain nauraa, kun laulajalla oli niin verraton virne, ja nauroin sitten esityksen loppuun saakka. Mutta se oli sellaista tykästynyttä naurua.
Albania: Tuli vaikutelma, ettei kappale käsitellyt mitään perheen sisäistä draamaa, vaan sisälsi jotain vahvaa symboliikkaa ja viittausta johonkin kenties historialliseen tapahtumaan… Mutten yhtään tiedä, mihin. Sillä tavoin ulkopuolinen olo siis jäi, vaikka komealta kuulostikin. Varmastikin hieno kokemus perheelle olla yhdessä esiintymässä. Puhuttelee varmasti monia, mutta ihan kärkipaikoille en silti toivo.
Liettua: Jäi valitettavasti taustamusaksi, kun luin Wikipediasta Albanian historiaa (tulematta sen viisaammaksi heidän edustuskappaleensa suhteen). Mutta saatoin hyräillä mukana.
Australia: Sinipunainen värimaailma oli hieno. Kappalekin kuulosti hyvältä, vaikkei olekaan sellaista tyyliä, jota muutoin kuuntelisin. Plussaa, että myös soittaja lauloi muutakin kuin vain ihan taustaa. Miinusta esiintymisestä omassa katsomopöydässään, sellainen "Hei, olemme rokkibändi, siispä juomme alkoholia" -vitsailu on vaan niin kulunutta. (Taustatietona, että olen 13-vuotiaasta lähtien tykännyt Kotiteollisuudesta ja tullut todistaneeksi kaikenlaisia Hynysen ja kumppaneiden julkituloja. Niin että sekin kenties selittää, miksi jotkin jutut tuntuvat hiukka väsyneiltä, vaikka huumorille onkin hyvä sietokyky.)
Suoraan finaalissa olevien maiden videopätkistä:
Espanja:Luulisin, että illan vaikuttavimpia esityksiä, vaikkei siitä tykkäisikään. Olen pettynyt, jos vain jotenkin hukkuu massaan.
Ukraina: Pidän tästä musiikista, mutta kappale ei oikein asetu kolmeen minuuttiin, tuntuu loppuvan kesken. Lavaesityksen kuvasto saattaa olla liian futuristinen joillekin, mutta selostajat varmaankin selittävät yhteyden Ukrainan tapahtumiin. Tähtäimen ristikkoa muistuttava risti laulajan takana oli pysäyttävä, jossain kohdin se muistutti myös ristiinnaulitun ristiä. En huomannut katsoa, olivatko lähetyksen haastattelussa nähdyt asut samat kuin esityksessä, ne rinnan sydänkirjailut olivat hienot.
Iso-Britannia: Kehittelin tästä itselleni tarinan, että itse asiassa kyseessä onkin hyvin ovelasti juonittu kosto laulajan exälle. Ei riitä, että kappaleessa haukkuu entisen kumppaninsa, vaan lisäksi esityksen täytyy olla aivan katastrofi, niin että exää hävettää kaksin verroin kamalammin, kun joku sunnuntaina kysäisee häneltä tyyliin oliko se viime yönä BBC:llä esiintynyt nuori nainen sattumoisin hänen entinen kihlattunsa. Niin että siitäs sai, mokomakin! (Eli kyllä, olen syvästi huolissani esityksestä ja artistin puolesta.)
14.05.2023
Suomen häviö johtui muiden maiden heikkoudesta. (Tai näin olen tämän itselleni selittänyt. "United by music" - "Kaikki on muiden syytä". ) Jos muiden esitykset olisivat kyenneet enemmän haastamaan Ruotsia raatipisteissä, ei sen raadeilta saama pistepotti olisi kasvanut niin murskaavaksi. Toki myös osa Käärijän pisteistä olisi voinut valua muualle, mutta uskon, että ilmiö nimeltä Käärijä olisi silti kantanut, vaikka suosittujen esitysten kärki olisi ollut laveampi. Tuli raadeilta Suomellekin kuitenkin ihan kohtuudella raatipisteitä ja suosio katsojien keskuudessa oli niin omaa luokkaansa. Nyt ei vain ollut mitään enempää tehtävissä. Käärijä oli paras mahdollinen edustaja. 
Vaikkei Loreenin voitto ollut mikään yllätys, sen verran hopeasija kirpaisi, että televisio sulkeutui ennen voittoesitystä. Suretti myös Saksan jääminen viimeiseksi, olisivat mielestäni ansainneet parempaa. (Niin että aika surkea ilta, jos tuloksia ajattelee. Yhden tavoite voittaa - ei voita. Toisten osalta toive, etteivät olisi viimeisiä - ovat viimeisiä.) Aamulla tarkempia pistetietoja katsoessa olin iloinen, että sentään Suomesta oli saksalaisille mennyt katsojaääniä (Suomen lisäksi Itävallasta ja Sveitsistä... mutta Suomesta ne tulivat ehkä enemmän ikään kuin rakkaudesta). Hyvä me!
Jollain nurinkurisella tavalla jopa vähän piristi mieltä, kun semifinaalien tuloksista kävi ilmi, että San Marino oli jäänyt omassa semissään nollaan pisteeseen. Siis kun minähän tosiaan tykkäsin heidän esityksestään. (Vaikka semin esityksessä kitara kuuluikin oudon hiljaisella.) Jotenkin kun tulee sellainen kurjuuden kulminaatiopiste, alkaa asiat nähdä valoisammin. Tyyliin että niin, onhan sellainenkin kenties mahdollista, että minulla vain on tosi paska musamaku.
Hetkellisesti finaalia katsoessa meni fiilikset aika nolliin, kun Silvennoinen ennen Australian esitystä kertoi yhtyeen toivovan yhteistyötä Nightwishin ja Children of Bodomin kanssa. (Muutoin Mikon selostukset ovat mielestäni ihan kivoimpia juttuja viisulähetyksissä, tuo vain oli tuollainen epäonninen heitto.) Onneksi Armenian esiintyi siinä melko pian - taideterapia pelasti viisufanin! Jäin kaipaamaan edustajien joukossa hengailua lähetyksen aikana. Erityisen mieluinen ohjelmanumero olivat Ukrainan aiempien edustajien vierailut.
) Jos muiden esitykset olisivat kyenneet enemmän haastamaan Ruotsia raatipisteissä, ei sen raadeilta saama pistepotti olisi kasvanut niin murskaavaksi. Toki myös osa Käärijän pisteistä olisi voinut valua muualle, mutta uskon, että ilmiö nimeltä Käärijä olisi silti kantanut, vaikka suosittujen esitysten kärki olisi ollut laveampi. Tuli raadeilta Suomellekin kuitenkin ihan kohtuudella raatipisteitä ja suosio katsojien keskuudessa oli niin omaa luokkaansa. Nyt ei vain ollut mitään enempää tehtävissä. Käärijä oli paras mahdollinen edustaja. Vaikkei Loreenin voitto ollut mikään yllätys, sen verran hopeasija kirpaisi, että televisio sulkeutui ennen voittoesitystä. Suretti myös Saksan jääminen viimeiseksi, olisivat mielestäni ansainneet parempaa. (Niin että aika surkea ilta, jos tuloksia ajattelee. Yhden tavoite voittaa - ei voita. Toisten osalta toive, etteivät olisi viimeisiä - ovat viimeisiä.) Aamulla tarkempia pistetietoja katsoessa olin iloinen, että sentään Suomesta oli saksalaisille mennyt katsojaääniä (Suomen lisäksi Itävallasta ja Sveitsistä... mutta Suomesta ne tulivat ehkä enemmän ikään kuin rakkaudesta). Hyvä me!
Jollain nurinkurisella tavalla jopa vähän piristi mieltä, kun semifinaalien tuloksista kävi ilmi, että San Marino oli jäänyt omassa semissään nollaan pisteeseen. Siis kun minähän tosiaan tykkäsin heidän esityksestään. (Vaikka semin esityksessä kitara kuuluikin oudon hiljaisella.) Jotenkin kun tulee sellainen kurjuuden kulminaatiopiste, alkaa asiat nähdä valoisammin. Tyyliin että niin, onhan sellainenkin kenties mahdollista, että minulla vain on tosi paska musamaku.
Hetkellisesti finaalia katsoessa meni fiilikset aika nolliin, kun Silvennoinen ennen Australian esitystä kertoi yhtyeen toivovan yhteistyötä Nightwishin ja Children of Bodomin kanssa. (Muutoin Mikon selostukset ovat mielestäni ihan kivoimpia juttuja viisulähetyksissä, tuo vain oli tuollainen epäonninen heitto.) Onneksi Armenian esiintyi siinä melko pian - taideterapia pelasti viisufanin!
Jäin kaipaamaan edustajien joukossa hengailua lähetyksen aikana. Erityisen mieluinen ohjelmanumero olivat Ukrainan aiempien edustajien vierailut. 19.05.2023
"kyty post=66973"Nyt on vähemmän yllättäen ollut runsaasti keskustelua siitä, pitäisikö Euroviisujen systeemi uudistaa. Näkisin että koko nyt vähän rahastukselta tuntuvan yleisöäänestyksen voisi poistaa jos yleisön mielipiteellä ei ole merkitystä, ja antaa ammattiraatien äänestää rauhassa kavereitaan tai valita se geneerisin biisi mitä kisasta löytyy. Tai sitten ammattiraatien äänillä ei saisi olla näin isoa roolia.Mielenkiintoista kyllä nähdä, tuleeko äänestyssysteemiin jotain muutoksia, yleisöäänien ja raatipisteiden painotuksissa! "Muun maailman" yleisöäänet olivat mielestäni tänä vuonna mukava lisä (etenkin kun Käärijä pärjäsi myös niissä). Ei käy kateeksi ruotsalaisia ensi vuoden viisuisäntinä. Voisin kuvitella, että siellä on jo ollut olemassa jonkinlaista ohjelmasuunnitelmaa nostalgiahuuruisesta katselmuksesta maan menestyksekkääseen viisuhistoriaan. Nyt joutuvat ehkä miettimään ohjelman sellaiseksi, etteivät ihmiset enempää ärsyyntyisi.
"kyty post=66973"Mutta kävi mielessä myös hurjempi mutta nykyään ei valitettavasti mitenkään täysin epätodennäköinen vaihtoehto: entäs jos Venäjän trollit ovat olleet mukana sotkemassa keskustelua viisujen jälkipyykistä? Venäjällehän Suomen ja vasta Natoon pyrkivän Ruotsin välien tulehtuminen sopisi varmasti hyvin, ja he ovat muutenkin jo aktiivisia somessa ja kommenteissa. Kai sitä kannattaa yrittää hämmentää viisusoppaa siinä missä kaikkea muutakin.En lainkaan epäile, etteikö tätä viisusoppaa olisi saatu keitettyä kasaan ihan ilman Venäjän trollejakin.
Mm. suomalaiset katsojat jättämällä Ruotsin ilman yleisöääniä ja mitä närkästynyttä lehtikirjoittelua siitä sitten Ruotsissa seurasi. Tuskin niitä lehtijuttuja oli Kremlistä sinne faksattu... Mutta pidän ihan turvallisena olettamuksena myös sitä, että Venäjä jollain tapaa sekaantuu enemmän tai vähemmän kaikkeen länsimaissa käytävään nettikeskusteluun. (Tai ainakin kannattaisi, koska onhan sellainen uskottavampaa kuin sekaantuminen vain johonkin kaikkein ilmeisimmän aihepiirin keskusteluun.)Otin itselleni oikein talteen yhden trollin (en tiedä ulkovaltojen vaiko ihan kotoperäisen) kommentin eräästä iltapäivälehden käärijähuumaa käsitelleen artikkelin keskustelusta. Nimimekki "Tukholmassa" kirjoitti: "Tässä touhussa ei enää ole terveyden merkkejä. Eikö ala jo hävettämään. Sairasta sanoisivat ruotsalaiset jos tietäisivät." Tuo ensimmäinen lause oli mielestäni niin mainio. Ei riitä, että jokin touhu on sairasta, vaan kun siinä ei ole enää havaittavissa edes terveyden merkkejä. Pahempi homma.
Omasta mielestäni kaikki Käärijään liittynyt innostus on ollut piristävä ja positiivinen ilmiö. Paitsi että on jokin ihmisiä asiatasolla yhdistävä aihe kuten Käärijän kannattaminen, luo sellainen julkinen yhteinen iloittelu kuten patsaiden pukeminen vihreään boleroon uskoakseni myös sellaista tunnetta, että täällä on turvallista ja sallittua olla ja hupsutella ja että kanssaihmisiltä löytyy huumorintajua sekä halua jakaa hyvää mieltä myös muille. Ihmisille tekisi mielestäni muutoinkin hyvää pölhöillä enemmän yhdessä. (Ei silleen pölhöillä-pölhöillä, että aiheutuu vahinkoa tai muuta haittaa, mutta sillä tavoin harmittomasti.)
Voisi kuvitella, että myös kansainvälinen kiinnostus Suomen edustajaa kohtaan on ensi vuonna ennätyksellisen korkealla. Ja kansalla ehkä kovat toiveet menestyksestä. Toivottavasti löytyy UMK:hon rohkeita osallistujia. Vähän jopa hirvittää UMK:n suosio, mitä siitä enää tuleekaan, jos se vain jatkaa kasvuaan ja viisukeväästä muodostuu samanlainen tai vielä isompi karnevaali kuin tänä vuonna... Vaan ehkei sellainen sentään ole mahdollista. Tai ainakaan tervettä.
21.05.2023
kyty
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1048 viestiä
Ruotsissakin on ilmeisesti huolta siitä missä ja miten viisut voidaan äänestää. En oikein jaksa uskoa että sääntöihin tehtäisiin kauheasti muutoksia, eikös Ruotsi ole siellä taustalla ja heillä on ollut aika selvät mielipiteet siitä mikä on hyvää musiikkia? Mutta saa nähdä. Asiasta on puhuttu niin pitkään, ehkä tämä viimein aiheutti niin paljon närää että pitää oikeasti miettiä miten edetä että kisat säilyvät hauskana eivätkä turhauta ja suututa liian isoa osaa yleisöstä.
"Hiistu post=66984"Joo ei Venäjä toki esimerkiksi Ruotsin lehtikirjoitteluun voi vaikuttaa, mutta muuten on tullut vastaan hieman epämääräisiäkin yleisökommentteja. Venäjähän ei ymmärrä että kaksi maata voi riidellä jostain asiasta ja olla silti muuten hyvissä väleissä. En yhtään ihmettelisi jos joka suuntaan räiskivät trollit yrittäisivät lietsoa tätäkin siinä toivossa että Suomi ei haluaisi enää tukea Ruotsin Natotaivalta. Siellähän kokeillaan kaikkea ja katsotaan mikä toimii. Vaikka luulen Kroatian ärsyttäneen Venäjää enemmän, trollitehtaalta tulikin aika katkeria kommentteja aiheesta.
En lainkaan epäile, etteikö tätä viisusoppaa olisi saatu keitettyä kasaan ihan ilman Venäjän trollejakin.