Pihvit

Tässä ketjussa voi keskustella pihveistä. Itse tykkään syödä pihvejä, raakana. Raaka pihvihän tarkoittaa sitä, että pihvin pinta on paistettu, mutta se on verinen sisältä. Kun paistan itse pihvejä, käytän naudan ulkofilettä, koska se on sisäfilettä halvempaa ja ainoastaan maustan sen Santa Marian pippurisekoituksella. Ravintoloissa tilaan yleensä pihvit sienikastikkeella.   Paras pihviannos on Santa Fe -ravintolan Pedron pihvi. Se on pinnalta mustaksi käristetty (sitä saa myös raakana sisältä pinnan mustuudesta huolimatta.) Siinä on sopivasti chiliä. Sen seurana on pari dippikastiketta ja sellaisia kuivaksi paistettuja perunasiivuja.

Pihvit kuuluvat elämän suuriin nautintoihin, mutta valitettavasti minulla ei ole useinkaan kärsivällisyyttä valmistaa niitä itse. Syön pihvini aina täysin kypsinä, raakaa tai puoliraakaa en ole varmaan ikinä kokeillutkaan. Kaupasta ostetut pihvit ovat ihan hyviä (pakasteita lukuunottamatta), ainakin jos lisää niihin omat mausteet.   Tavanomaisia jauhelihapihvejä tulee tehtyä silloin tällöin, kun jaksaa, eli aivan liian harvoin. Paistan ne yleensä pannulla, uunissa niistä ei tule yhtä hyviä jostain syystä. Mausteina käytän yksinkertaisesti suolaa ja mustapippuria, joskus myös paprikajauhetta tai chiliä.   Ravintoloissa pihvi kuin pihvi maistuu yleensä hyvältä, minulle on oikeastaan se ja sama, minkä pihvin ruokalistalta valitsee.

Punainen liha on... vaikeaa. Välillä sitä tulee syötyä, enimmäkseen ei. Ravintolassa saatan tilata naudan sisäfilettä (medium miinus, eli hyvin punertava sisältä, mutta kyllä kauemmin pannua nähnyt kuin raaka). Itse valmistan aika harvoin mitään punaisesta lihasta, silloinkin lähinnä naudan jauhelihasta -- possu on pahaa.

Itsellä harvemmin tulee pihvejä tehtyä, paitsi silloin kun tehdään itse hampurialaisia, jolloin isäntä tekee niihin kunnon jauhelihapihvit, jotka ovat kertakaikkisen hyviä; pannulla pyöräytetty ja uunissa kypsytetty; nam! Einestiskin jauhelipihveihin en koske!   Ravintolassa, jos tilaa pihvin, niin naudan filettä sen olla pitää - ja medium; ehdottomasti. Paras pihvi ikuna tuli syötyä pari kuukautta sitten Silja Serenaden pihviravintolassa El Capitan, oli niin [i]perfectomundo![/i] naudan sisäfilepihvi, että lähetettiin pois lähtiessämme kokille erikoiskiitokset.   Grilliin sopii possupihvit, vähän eri variaatioissaan, Vappuna oli kasslerpihvejä. Possupihvit ovatkin parhaita grillattuina, pannulla/uunissa tehtynä niistä vain jää puuttumaan se jokin, vaikka ihan syötäviä muuten olisivatkin.

[quote="punnort" post=32259] Paras pihviannos on Santa Fe -ravintolan Pedron pihvi. Se on pinnalta mustaksi käristetty (sitä saa myös raakana sisältä pinnan mustuudesta huolimatta.) Siinä on sopivasti chiliä. Sen seurana on pari dippikastiketta ja sellaisia kuivaksi paistettuja perunasiivuja.[/quote]   Jos maha ei olisi jo täynnä, tulisin varmasti erittäin nälkäiseksi tästä kuvailusta.   Pidän pihveistä kovasti. Suosikkini on naudan sisäfilee mediumina. Mausteeksi suolaa ja pippuria. Yleensä en tee kastikkeita, hieman maustetummat perunat sopivat melkoisen hyvin. Tämän lisäksi sydämestäni paikan on saanut black angus- ulkofilee, josta äitini on tehnyt erinomaisia pihvejä! :cheesy:   Lapsena suosikkini oli lehtipihvi maustevoilla. Kuluneen vuoden aikana olenkin syönyt muutaman tällaisen, ihan valmiin kaupasta ostetun. Ehdottoman hyväksi on todettu pihvi ennen sitsejä, niillä kun yleensä saa niin olemattoman vähän ruokaa, vaikka juomia on tarjolla useampaa lajia.

Mmmm... Nyt ollaan herkkujen äärellä!   Harvoin ostan sisäfileetä, ulkofileekin on pääasiassa possua. Maustamisen suhteen mennään vähän fiilisten ja nopeuden mukaan, eli seuraavalle päivälle suunnitellussa valmistuksessa teen usein jonkinlaisen marinadin (variaatioissa vain mielikuvitus on rajana), jossa liha saa maustua yön yli. Hektisemmässä tilanteessa maustan pihvin suolalla ja pippurilla pihvin kääntämisen jälkeen, kun toinen puoli vielä paistuu. Pakastimessa on paria erilaista maustevoita, luonnollisesti itse tehtyä: valkosipulilla maustettua ja sitten tulisempaa ja enemmän mausteista. Marinoidut pihvit valmistan yleensä nuijimatta, pannulla maustettavat saatan nuijia ohuemmiksi, mutta välttämätöntä se ei ole. Kypsyysastevalintani on medium.   Jauhelihapihvejä teen nykyään useammin, pääasiassa hampurilaisiin. Näissä suosin vähärasvaista jauhelihaa ja varsinaista taikinaa teen harvoin. Joskus lisään jauhelihan joukkoon grillimaustetta, usein kuitenkin maustan pihvit perinteiseen tapaan vasta pannulla suolalla ja mustapippurilla. Toinen suosikkilisukkeeni jauhelihan joukkoon on monitoimikoneella hienonnettu pekoni. Muotoilen pihvit ennen paistoa öljytyin käsin, jolloin jauheliha ei tartu käsiin. Hampurilaisiin teen aika paksuja (noin parisenttisiä) pihvejä, jotka pysyvät paistettaessa hyvän muotoisina kun niihin painaa kuopan keskelle pihviä. Tällöin pihvi ei kypsänä ole keskeltä paksu ja reunoilta ohut.   Jauhelihasta saa myös erinomaisia "lehtipihvejä": kahden voipaperin välissä oleva jauheliha kaulitaan todella ohueksi ja laitetaan pakastimeen. Jäätynyt pihviarkki nakataan suoraan kuumalle pannulle, maustetaan ja pihvi kypsyy alta minuutin. Voilà!   Kastikkeiden suhteen pitää mennä muun aterian mukaan. Hampurilaispihvien kanssa majoneesia, BBQ-kastiketta jne, perunoiden kanssa voikin sitten valmistaa jotakin "oikeaa" kastiketta. Pippuri- ja juustokastikkeet ovat helppoja ja hyviä, välillä on mukava kuitenkin tehdä jotain kunnianhimoisempaa kuten konjakki-kermakastiketta tai bearnaisekastiketta.