Aurinkopaikka hämärille tyypeille on Mariana Enríquezin kolmas suomennettu kauhunovellikokoelma, jossa on samoja aiheita kuin edellisessä kokoelmassa Sängyssä tupakoimisen vaarat. Kokoelma alkaa vahvasti kolmella ensimmäisellä tarinalla ja päättyy vielä tehokkaammin kolmella viimeisellä tarinalla. Keskivaiheen tarinat eivät olleet niin vaikuttavia.
Kuolleita sieluja esiintyy kokoelman ensimmäisessä ja viimeisessä tarinassa. Surulliset vainajani kertoo Buenos Airesin slummeista ja siellä vallitsevasta rikollisuudesta. Rikosten uhrit jäivät seudulle rauhattomina sieluina, vaatimuksia esittävinä aaveina. Mustat silmät on selkäpiitä karmiva tarina kuolleista lapsista, jotka anovat päästä sisälle.
Keholliseen kauhuun viittaavaa esiintyy useammassa tarinassa. Yön linnut on omaperäinen tarina, jota kertoo mätänemisprosessia käyvä tyttö. Kasvokatastrofi kertoo suvun naisista, jotka menettävät kirjaimellisesti kasvonsa. Metamorfoosissa leikattu myooma on tarinan keskiössä sekä Kyynelten sävyiset värit novellissa vintage puvut aiheuttivat niiden kantajien kehoille vaarallisia vammoja.
Kirjailija jättää usein tarinan lopetuksen jopa hieman ärsyttävästi avoimeksi tai epäselväksi. Tällainen on Jääkaappien hautausmaa, joka on varsin kiinnostava tarina lasten leikeistä hylätyn tehtaan pihalla. Avoin lopetus on myös pahaenteisessä Kylätaiteilja novellissa, jossa kylä osoittautui varsin oudoksi paikaksi. Huh, mikä tarina.