Alkupuoliskossa tarinaa kerrotaan epäjärjestyksessä: ensin kuvataan kohtaus ja vasta sen jälkeen selitetään, miten tilanteeseen päädyttiin. En ole aiemmin Kingiltä huomannut tällaista kerrontatapaa, eikä se tässä teoksessa erityisesti toiminut minulle. Tyyli teki juonenkuljetuksesta tarpeettoman sekavaa.
Huomionarvoista on myös se, että kirjassa toistetaan useita Kingille tyypillisiä elementtejä, joita on nähty jo moneen kertaan — esimerkiksi kiihkouskovaiset pahisten joukossa. Olisin kaivannut tarinaan omaperäisempää ja ennennäkemätöntä otetta.
Teos on perusjännäri ilman yliluonnollisia elementtejä, toisin kuin sarjaan liittyvä Ulkopuolinen, eikä siinä ole kauhuksi luokiteltavaa sisältöä kuten kirjassa Holly. Tämä ei sinänsä ole negatiivinen asia. Pidin paljon Mersumies-trilogian ensimmäisestä osasta Mersumies, joka ei sekään kuulu kauhun piiriin.
