Maan hylkäämät

Robert A. Heinlein, Lukemistolehdet ja taskukirjat

★ 5.78 / 14

Alkuteos ilmestynyt jatkosarjana lehdessä 1941, laajennettuna kirjana 1958. Lyhennetty suomennos. Toimittanut E. Leikoski. Nidottu.

Prometheus Award Hall of Fame 1997.

Perheiden jäsenet olivat tavallisia ihmisolentoja erästä hämmentävää ominaisuutta lukuun ottamatta: he olivat poikkeuksellisen pitkäikäisiä. Ja huippusivistyneenä aikana, A.D. 2125, sitä ei suvaittu. Heitä vainottiin salaisuuden vuoksi, jota he eivät tienneet omaavansa. Heidät pakotettiin tekemään valinta – joutua kateellisten lyhytikäisten kanssaihmistensä kiduttamiksi ja sukupuuttoon tuhoamiksi... tai paeta Maasta kokeilemattomalla tähtialuksella.

He valitsivat paon. Mutta kauhukseen he saivat huomata, että vieraat tähdet muodostivat vielä kauhistavamman uhkan kuin se, jonka vuoksi he olivat lähteneet Maasta...

Adlibris: tarkista saatavuus

Kirjan tilaus

Arvosana kirjalle

☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆

Omassa pääkirjahyllyssäni

Aiheeseen liittyviä keskusteluja

Aloita uusi keskustelu (Ei rekisteröitymistä - Vieraat tervetulleita)

Onko sinulla kysymyksiä kirjasta tai haluatko jakaa mielipiteesi? Liity keskusteluun!

Muokannut 14.05.2017

Luokitus: Scifi, Avaruusmatkat

Julkaistu: 1980 (Nykylehdet)

Alkuperäinen nimi Methuselah's Children

Robert A. Heinlein

Robert Anson Heinlein (Yhdysvallat, 1907–1988) alkoi kirjoittamaan amerikkalaisiin science fiction -lehtiin vuonna 1939 ja pysyi tieteiskirjallisuuden kentän vaikuttajana seuraavat neljäkymmentä vuotta. Hän tunnettiin yhtenä ”kolmesta suuresta” tieteiskirjailijasta Isaac Asimovin ja Arthur C. Clarken kanssa. Heinlein sai Hugo-palkinnon seitsemän kertaa ja vuonna 1975 hänelle myönnettiin elämäntyöstään Yhdysvaltain tieteiskirjailijoiden yhdistyksen ensimmäinen suurmestaripalkinto. Heinleinin kirjoja on myyty yli 50 miljoonaa kappaletta.

Lue lisää ...

Heinlein kasvoi Kansas Cityssä Missourissa, Yhdysvaltain ”raamattuvyöhykkeellä”, jonka käsityksiin hän otti myöhemmässä tuotannossaan kantaa. Nuorena hän myi sanomalehtiä ja avusti kirjastossa, niin että 15-vuotiaana hän tuli toimeen omillaan. Hän luki läpi kirjallisuuden klassikot, mutta säilytti intonsa Arthur Conan Doylen, Edgar Rice Burroughsin ja H. G. Wellsin kirjoja kohtaan. Armeijasta Heinlein sai puolestaan kirjoihinsa lujan luottamuksen amerikkalaiseen elämäntapaan, isänmaallisuuteen sekä kurin ja kohteliaisuuden tapaisiin hyveisiin.

Heinlein työskenteli Yhdysvaltain laivaston palveluksessa 1929–34, mutta joutui eläkkeelle vain 27-vuotiaana tuberkuloosin pilattua terveyden. Yritettyään muun muassa kiinteistövälittäjänä ja poliitikkona hän viimein yritti ansaita leipänsä kirjoittamalla. Hän alkoi tuottaa tekstiä säännöllisen aikataulun mukaan. Hän julkaisi suosittuja novelleja ja jatkokertomuksia John W. Campbellin toimittamassa Astounding-tieteislehdessä. Heinlein oli ensimmäisiä tieteiskirjailijoita, joka pystyi elättämään itsensä pelkästään kirjoittamisella. Yhdysvaltain liittyessä maailmansotaan Heinlein siirtyi tutkimustyöhön laivaston palvelukseen. Vuonna 1948 Heinlein meni naimisiin sota-aikana tapaamansa työtoverin, Virginia ”Ginny” Gerstenfeldin kanssa.

Päästyään jälleen kirjoittamaan vuonna 1947 Heinlein alkoi kirjoittaa tieteisromaaneja aikuisille sekä nuorisolle. Ennen sotaa Heinleinin kertomuksia oli ilmestynyt lähes yksinomaan sf-lehdissä, mutta nyt kustantajat uskaltautuivat julkaisemaan tieteiskirjoja. 1960-luvun alusta alkaen Heinlein kirjoitti yksilönvapauden, libertarismin ja vapaan rakkauden puolesta. Kuu on julma (1966) on Heinleinin keskikauden tunnetuimpia teoksia. Kuukkojen kamppailu itsenäisyydestä heijastaa amerikkalaisten vuoden 1776 vapaustaistelua.

Heinleinin kirjoitustahti hidastui 1970-luvulla, mihin vaikutti hänen heikentynyt terveydentilansa. Tältä ajalta hänet muistetaan kampanjastaan verenluovutuksen puolesta. Hänen viimeisten vuosikymmentensä kirjat olivat laadultaan vaihtelevia. Onnistuneimpia on Tuomiopäivän komedia (1984), jossa päähenkilö päätyy kohtaamaan niin taivaan kuin helvetinkin virkavallat saadakseen rakastamansa naisen takaisin.

Lähteitä

Sirpa Mustonen: ”Robert A. Heinlein”. Portti 2/1988.
Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.

Kuva: CC-BY-SA-3.0