Keplo
Alkuteos ilmestynyt 2001. Suomentanut Laura Lahdensuu. Ulkoasu ja taitto: Niko Aula. Kansi: Anne-Marie Paakkari. Sidottu, kansipaperi.
Bennin hulvaton ”elämäkertaromaani”, humoristinen seikkailu, jossa todellisuus ja puhdas fiktio sekoittuvat herkulliseksi keitokseksi. Italiassa alkuteos Saltatempo oli syksyn 2001 toiseksi myydyin teos, kustantajansa kärkikirja, suurmenestys!
Keplo kasvaa omalaatuisessa vuoristokylässä, jossa värikkäistä ystävistä, vihollisista ja naapureista ei ole puutetta. Vanhempana hän lähtee Bolognaan opiskellakseen yliopistossa ja osallistuu vuoden 1968 opiskelijakapinaan, mutta hänen tilanteensa on jokseenkin toisenlainen kuin hänen opiskelutovereittensa: hänellä on taskukello, jonka avulla voi kurkkia tulevaisuuteen. Sen hän on saanut poikasena koulumatkalla tapaamaltaan jumalalta, joka on – kuten muutkin kirjan henkilöt – hyvin toisenlainen kuin totutut... Bennin teos on yhtä aikaa mukaansatempaava romaani, kielellinen taidonnäyte ja pirullinen kannanotto niin sodanjälkeisen Italian oloihin kuin nykyajan materialismiin.
Stefano Benni
Stefano Benni (Italia, s. 1947) on kirjailija, runoilija, näytelmäkirjailija, elokuvakäsikirjoittaja ja toimittaja. Hänen tekstejään on sovittanut näyttämölle muun muassa Dario Fo. Bennin teoksia on käännetty parillekymmenelle kielelle. Benni asuu Bolognassa.
Bennin satiirin kohteeksi joutuvat erilaiset nyky-yhteiskunnalle ominaiset ilmiöt. Komiikkansa ja mielikuvituksensa avulla hän luo eriskummallisia maailmoja.
Bennin romaani Baol (1990) palkittiin Tähtivaeltaja-palkinnolla vuoden 1998 parhaana suomeksi ilmestyneenä science fiction -kirjana, mikä ihmetytti Benniä, joka ei mielestään koskaan ole kirjoittanut tieteiskirjallisuutta. Benniä ei juuri voi lokeroida jonkin lajityypin edustajaksi.
Kirjallisuutta
Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Toimittanut Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2003.
Muita teoksia kirjailijalta Stefano Benni
Kirja-arvioita
Keplo on maagisen realismin sävyttämä nuoren pojan kasvutarina. Tavallinen italialainen pikkukaupunki kansoittuu ties millä omalaatuisilla olennoilla, jotka seuraavat päähenkilön aikuistumista lomittuen sujuvasti "todellisuuden" kanssa. Teos voisi tällaisenaan sopia erityisesti teini-ikäisille, ja esimerkiksi sata ensimmäistä sivua kirjassa (eli sen ensimmäinen osa) voisi olla ihan hyvää koululukemistakin. Näkökulma on painottuneesti juuri pojan - nais- ja tyttökuvaus on aika kapeaa, mikä lienee osin kulttuurisidonnaistakin. Ehkäpä sen takia en itse oikein uppoutunut teokseen, vaikka sillä kirjallisia arvoja olikin. Yleisinhimillisyys pilkahteli vain toisinaan, vaikka elämän väistämättömään etenemiseen ja nuoren kasvukipuiluun suhtaudutaankin varsin armahtavasti.