Sormuksen ritarit

Sormuksen ritarit sisältää kaksi ensimmäistä osaa kaikkien aikojen suosikkifantasiaromaanistani. Erityisesti ensimmäisellä osalla on erikoista lumovoimaa, sillä se poikkeaa sävyltään huomattavasti viidestä muusta osasta. Seikkailutarinana alkanut juoni muuttuu synkemmäksi ja syvemmäksi, ja Hobitti-teoksen tunnelmista siirrytään maailmaan, jonka suuruus ja kerroksisuus alkaa valottua. 

Edelleen tyylissä vetoavat erityisesti luontokuvaus, runous - sanon näin siis lukijana, joka ei tavallisesti paljon runoista välitä - sekä luonteikas kerronta, joka taipuu niin kauniiseen surumielisyyteen kuin iloiseen veitikkamaisuuteen sekä kaikkeen siltä väliltä. 

Nämä kaksi ensimmäistä osaa, kuten koko teos, saavat minulta täydet viisi tähteä ja vielä kuudennenkin, jos asteikkoa riittäisi. 

Sainpas sen luettua! Tämä kirja on ehkä ainoa joka on minussa herättänyt näin paljon ristiriitaisia tunteita. Välillä juoni eteni vauhdikkaasti ja oli helppoa päästä eteenpäin, mutta välillä taas oli aivan kuolettavan tylsää tekstiä ettei mitään rajaa. Vasta 200 sivun jälkeen alkoi tapahtua.

Vaikeat, pitkät lauserakenteet ja varsinkin haltioiden käyttämä hienostunut kirjakieli rasittivat ja hankaloittivat lukemista. Välillä juuri lukemani meni ihan ohi.

Tykkään kuitenkin juonesta ja kirjan maailmasta. Kyllä muutkin osat tulen lukemaan ... joskus. Nyt kiinnostaa nähdä leffaversio!

Taru sormusten herrasta elokuvat on hyviä, mutta nää kirjat on niin raskasluontoista luettavaa. Mua ei siis haittaa kirjan paksuus vaan sen kirjoitustyyli.

Kirja oli aivan ihana. Luin sen niin nopeasti kuin pystyin.
Tietenkin olen suuri LotR-fani. Elokuvakin oli todella hyvä.

Tosi hyvä! Tämän voi aina lukea uudestaan ja uudesta. Aina löytyy uusia puolia. Aina tykkää. Ihailen Tolkienin mielikuvitusta suuresti

Huhhuh että minulla kesti tämän lukemisessa. Olen nopea lukija eikä minulla yleensä ole suurempia ongelmia lähes minkään kirjan kanssa. Mutta tämä... Onnistuin vasta kolmannella yrttämällä. Täytyy kuitenkin sanoa, että oli sen arvoinen!

Mielestäni Sormuksen ritarit on kieltämättä loistava kirja, mutta aivan suosikkeihini se ei yllä. Tolkienin teksti on aika raskasta ja jotenkin puuduttavaa lukea. Pääsin vauhtiin vasta noin 150:n sivun jälkeen.

Olen kyllä iloinen että tartuin tähän, silä onhan koko Taru sormusten herrasta todellinen fantasiakirjallisuuden klassikko.

Omasta mielestäni vuosituhannen ykkös-fantasia-trilogia. Parempaa ei vain voi löytää. Tietysti melko vanhaa tekstiä, joten alku oli hieman tylsä, mutta kun pääsi vauhtiin, se oli siinä sitten. Turha enää edes yrittää päästä irti kirjasta, joka oli muuttunut huumeeksi. Loppujen lopuksi kävikin niin, että itse elin kirjan tunteissa. Minä itkin kun kirjan henkilöt itkivät, minä iloitsin kun kirjan henkilöt iloitsivat, ja minä ahdistuin kun kirjan henkilös ahdistuivat. Kaiken kaikkiaan upea kirja, kuten jatko-osansakin.

Ihanaa vanhanajan kerrontaa. Tolkien luo upean maailman ja kertoo monipuolisesti henkilöistä. Kirjassa on jännitystä ja huumoria juuri sopivasti!

Ihan kelvollinen fantasia, hahmot ja tapahtumapaikat on oikein mielenkiintoisia. Vikana vain se, että teksti on etenkin alkupuolella paikoittain todella tylsää, paikoittain teksti taas luistaa eteenpäin salamanvauhtia. Joka tapauksessa ihan hyvä kirja, ei nyt mikään loistava.

Olen lukenut Sormusten Ritarit koko trilogian käsittävästä yhteisniteestä aikaa sitten, mutta sanon, että kyllä tämä ihan kelvollista fantasiaa oli. Tolkienin teksti on ehkä hivenen raskaslukuista ja yksityiskohtiin se pysähtyy välillä aika pitkäksikin aikaa (kerran jossain Morian lähettyvillä taidettiin kuvailla maisemaa melkein sivun verran!), mutta sainhan minä sen ekan osan luettua. En anna neljää tähteä, se voisi antaa väärän kuvan. Mutta onhan kolmonenkin ihan kelvollinen.