Kallokaiini
Alkuteos ilmestynyt 1940. 1. laitos: Suomentanut Maija Savutie. Työväen kirjarengas. Työväen sivistysliitto, 1943. 2. laitos: Suomentanut Olli Virtanen. Kiuas Kustannus, 2021. Nidottu.
Retro-Hugo-palkintoehdokas 1941/2016.
Kallokaiinin tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuden Maailmanvaltioon, joka valvoo kansalaisiaan herkeämättä ja käy jatkuvaa sotaa naapurivaltionsa kanssa. Kansalaiset kuuluvat valtiolle, heidät erotetaan lapsena perheistään, kasvatetaan valtion laitoksissa ja sijoitetaan työskentelemään johonkin tuotannonalaan erikoistuneeseen kaupunkiin. Toisinajattelu kitketään ilmiantoverkostoin ja itsekritiikkiseremonioin.
Yksi Maailmanvaltion asukkaista on Leo Kall, järjestelmään vakaasti uskova kemisti. Hän on kehittänyt ruiskeen, joka saa ihmiset paljastamaan sisimmät tuntonsa ja salaisuutensa. Turvallisuusviranomaiset kiinnostuvat Kallin keksinnöstä, koska se tarjoaa mahdollisuuden kriminalisoida tekojen lisäksi myös väärät ajatukset. Kokeet aineella aloitetaan, mutta seuraukset ovat arvaamattomat, sillä kaikilla on jotain salattavaa…
Vuonna 1940 ilmestynyt Kallokaiini on ruotsalaisen Karin Boyen (1900–1941) tunnetuin romaani. Se on tieteis- ja dystopiakirjallisuuden klassikko, joka ennakoi muun muassa George Orwellin visioita. Se heijasteli ilmestymisaikanaan 1900-luvun totalitaaristen valtioiden kehitystä, mutta sen ajankohtaisuus on myöhemmin vain kasvanut. Yli kymmenelle kielelle käännetty Kallokaiini ilmestyy nyt Olli Virtasen uutena suomennoksena.
Käyttäjät lukeneet myös
Karin Boye
Karin Boye (Ruotsi, 1900–1941) oli runoilija ja romaanikirjailija. Hän sai innoituksen antiutopialleen Kallokaiini (1940) matkusteltuaan Neuvostoliitossa ja Saksassa. Romaanin päähenkilö, tutkija Leo Kall, kehittää kemiallisen aineen, jolla jokainen saadaan paljastamaan todelliset ajatuksensa.
Kirja-arviot ja kommentit
Tarinan minäkertoja Leo Kall on keksinyt totuus seerumin, jonka avulla Valtio voi saada kiinni toisinajattelijat rangaistavaksi ennen heidän mahdollisia ”rikollisia” tekojaan. Kallokaiini kuuluu samaan kategoriaan kuin erinomaiset teokset Vuonna 1984 (Orwell) ja Me (Samjatin). Se ei ihan yltänyt edellä mainittujen tasolle omassa asteikossani, mutta hyvä se oli silti. (1.8.2021)