Maan veli

Kannen kuva: Heli Hieta. Kannen suunnittelu: Markko Taina. Sidottu.

Austraasia, onnen maa, ei ole enää entisensä. Kun Tomi, Timo ja Laura ystävineen hakevat ihmisten varjot takaisin Austraasiaan, he menettävät samalla siipensä. Mutta muutakin tapahtuu. Tuholaisparvet saapuvat Austraasian viljapelloille, makea vesi alkaa ehtyä, ihmiset tulevat riitaisiksi ja alkavat kaivata takaisin Maahan. Ja meren takana, kaukaisessa Hamartiassa, vihollinen ehkä valmistelee uutta hyökkäystä.

Mutta ensimmäinen vihollinen on lähempänä kuin nuoriksi varttuneet lapset osaavat edes kuvitella: heidän omassa kylässään! Varjonhakijoista ei siis tulekaan Austraasian sankareita. Kyläläiset syyttävät Tomia, Timoa ja Lauraa sekä heidän ystäviään Austraasiaa vaivaavista vitsauksista. Jopa Tomin ja Timon isä, Austraasian tirehtööri, kääntyy poikiaan vastaan. Onneksi nuorukaisilla on myös tukijoita. Vanha karvainen merirosvo Puuttuva Peukalo ja hänen vuosisatojen takainen rakastettunsa, salaperäinen Isadora, ovat nuorten apuna, kun he alkavat etsiä tietä takaisin Maahan. Yritys tuntuu toivottomalta, kunnes he saavat viestin Maapallolta, yllättävältä taholta, salaiselta veljeltä. Ehkä he sittenkin voisivat päästä takaisin vanhalle kotiplaneetalleen?

Maan veli on seikkailuntäyteinen kertomus nuorista, jotka heidän yhteisönsä hylkää, mutta jotka siitä huolimatta taistelevat ihmisyyden puolesta, paremman elämän puolesta. Kirja kertoo kuvitelmien rapistumisesta ja todellisuuden kaipuusta. Se on myös kertomus unohdetuista ja hylätyistä. Ja rakkaudesta, joka tekee todeksi.

Maan veli on Tomi Kontion kirjoittaman trilogian päätösosa. Trilogian aloittanut teos Keväällä isä sai siivet voitti vuonna 2000 Finlandia Junior -palkinnon. Sen jatko-osa on nimeltään Austraasian viimeiset lapset (2002).

Suomen Kansallisteatterin näytelmädramatisointi teoksesta Keväällä isä sai siivet on ollut suuri yleisö- ja arvostelumenestys vuosina 2004–2005.

”Teoksessa kuuluu lämmin ja turvallinen kertojan ääni: minäkertoja ottaa lukijan suojiinsa jo alusta lähtien ja saa hänet tuntemaan, että tästä seikkailusta selvitään. Vaikka matka on täynnä vaikeuksia ja epäonnea ja vihanpitoa, lukija ei joudu epätoivoon. Tässä mielessä teos jatkaa tarinan kertomisen ikivanhaa perinnettä: kertoja ja kuulija kokevat yhteisyyttä, jota nykyaikana tarvitaan. Teosta voi suositella myös ääneen luettavaksi ja kuunneltavaksi. Teksti on ajaton.” (Riitta Uosukainen Keväällä isä sai siivet -kirjasta Finlandia Junior-palkinnon jakotilaisuudessa)