Mustat ratsastajat
Alkuteos ilmestynyt 2002. Suomentanut Tiina Ohinmaa. Kuvitus: Marcus Sedgwick. Päällyksen kuva: Geoff Taylor. Päällyksen typografia: Sari Marttiini. Sidottu.
Guardian-lastenkirjallisuuspalkinnon ehdokas 2003.
Vaikuttava tarina urheudesta, uskollisuudesta ja ystävyydestä.
Kaukaisena aikana, kaukaisessa pohjolassa, Stornin kylässä eletään rauhassa kalastaen ja viljellen. Eräänä päivänä nuori Sigurd pelastaa susiluolan suulta heiveröisen tytön ja vie hänet heimon pariin. Pian selviää, että tytöllä on yliluonnollisia kykyjä, jotka pelottavat kylän asukkaita.
Tyttöä kutsutaan Hiireksi, mutta kuka hän todella on? Entä mitä on lippaassa, jonka vain tuo muukalainen kykenee aukaisemaan? Vuosia myöhemmin arvoitukset selviävät, mutta totuus tytön menneisyydestä herättää eloon pelätyn tarinan mustista ratsastajista ja vie Sigurdin taisteluun, josta ei ole paluuta entiseen.
”Tiivis ja mielikuvituksellinen, karuun ja eristyneeseen maahan sijoittuva kertomus ihmisyyden etsimisestä.” – The Guardian
Käyttäjät lukeneet myös
Marcus Sedgwick
Marcus Sedgwick on vuonna 1968 syntynyt englantilainen nuortenkirjailija. Marcus Sedgwickin perheeseen kuuluvat vaimo Pippa ja tytär Alice. Vapaa-aikanaan Marcus soittaa rumpuja kahdessa yhtyeessä.
Miekkani laulaa -kirjan jatko-osaa The Kiss of Death (2008) ei suomennettu.
Muita teoksia kirjailijalta Marcus Sedgwick
Kirja-arviot ja kommentit
Hieman unenomaisesti kirjoitettu historiallinen kertomus pienen kylän koettelemuksista. Melko pieneen sivumäärään on mahdutettu suuri tarina, joka loppuu juuri kun se vasta tuntuu alkavan. Kirja on pitkälti yli puolenvälin pelkkää loppukohtauksen taustoitusta. Kun juoni sitten tuntuu lähtevän etenemään, kirja loppuukin yhtäkkiä. Tarina on kirjoitettu niin, että joka toinen kappale kertoo nykyajasta ja joka toinen on päähenkilön myöhemmin muisteltua. En ole aivan varma kerrontaratkaisusta. Tämä on näitä kirjoja, joita ei tule innostus lukea uudestaan.
Kirjan juoni oli melko hyvä, mutta kuitenkin ennalta-arvattava. Se eteni loogisesti eteenpäin, vaikka kertojan näkökulma vaihteli parin sivun välein. Kirja oli melko turhaan jaettu kahteen osaan, sillä se on melko lyhyt ja erittäin nopealukuinen. Tapahtumia voisi myös olla tasaisemmin läpi kirjan, nyt alku on melko tylsää arkielämän kuvausta. Kirjassa oli hieman liikaa seurattavia henkilöhahmoja. Itse päähenkilöt jäivät myös melko pinnallisiksi, tunteita ei hirveästi kirjassa mukana ollut. Olisin toivonut myös mustan ratsastajan heimoa enemmän kirjaan mukaan, nyt heistä mainittiinkin ensimmäisen kerran vasta kirjan loppuvaiheilla. Kirjan lopetus oli melko töksähtävä. Kirjailija kirjoittaa muutenkin melko töksähtävästi ja välillä tuli semmoinen olo, että kirjailija ei ole jaksanut miettiä, mitä seuraavaksi voisi tapahtua. Alussa kirja oli melko lastenkirjamainen, mutta sitten taas loppu oli tapahtumiltaan melko raaka. Kaiken kaikkiaan kirja oli ihan semihyvä, vaikka en hirveän vanhoille lukijoille sitä suosittelekaan.