Alkuteos ilmestynyt 1986. Runot: Michael Williams. Kuvitus: Valerie Valusek. Suomentanut Mika Renvall. Päällys: Larry Elmore. 1. painos 1993. Nidottu. 3. painos 2002. Uusi kansikuva: Matt Stawicki. Sidottu.

Peitsen sota on päättynyt. Pimeys on väistynyt. Vai onko sittenkään?

Yksi mies, mahtava arkkivelho Raistlin, aikoo kutsua pimeyden takaisin.

Vain kaksi ihmistä voi pysäyttää hänet. Toinen heistä on valon vihitty Crysania, jota Raistlin vetää puoleensa kuin liekki koiperhosta. Toinen on hänen kaksoiveljensä Caramon, jonka on tehtävä rauha itsensä kanssa ennen kuin hän voi vastustaa veljeään.

Yhdessä kentti Tasslehoffin kanssa nämä kolme lähtevät vaaralliselle aikamatkalle Suurta Mullistusta edeltäneisiin viimeisiin päiviin.

Istarin tuomitussa kaupungissa, hirveän tuhon partaalla, musta magia ja sitäkin mustempi kunnianhimo kamppailevat rakkautta ja uhrautuvaisuutta vastaan taistelussa, jossa panoksena ei ole yksin maailman, vaan myös sielun pelastaminen.

Julkaistu
1993 (Jalava)
Suomentanut
Mika Renvall
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella.
Dragonlance: Legendat

Kirjasarja

Kaikki sarjatiedot →
Risingshadow

Arvosanajakauma

Näin lukijoiden antamat arvosanat jakautuvat asteikolla 1–10.

1054
911
8108
78
656
51
411
30
23
11
Risingshadow

Mitä sinä ajattelit kirjasta?

Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.

Risingshadow

Lukijoiden arviot

2 arviota

Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta

10/10

Nykyfantasia on usein täynnä tympeää nihilismiä ja yksiulotteisia hahmoja (esim. George Martin).

Näin ei kuitenkaan ole Dragonlance Legendoissa.

Raistlin ja Caramon Majere ovat fantasian parhaiten mieleenjääviä henkilöhahmoja joiden sisäiset konfliktit ja pyrkimykset luovat todellisentuntuista hahmovetoista draamaa.

Trilogian toinen osa Kaksosten Sota on koko Dragonlance- sarjan paras, ja viimeisen osan loppuhuipennus käy tunteisiin pahemman kerran. 

Kaksosten Aika, Sota ja Koetus ansaitsevat kaikki täyden kympin.

8/10

Vaikka innostukseni perinteisempään fantasiaan ei ole enää niin voimakasta kuin esimerkiksi pari vuotta sitten, päätin kuitenkin palata vielä joksikin aikaa Dragonlancen pariin ja tarttua viimein Legendoihin, jotka ovat olleet minulla lukematta jo suorastaan häpeällisen pitkään. Kronikat tarjosivat kuitenkin monia mukavia lukuhetkiä, ja kaiken lisäksi Legendojakin voidaan pitää ainakin jonkinlaisena fantasian klassikosarjana. Tämän ensimmäisen osan perusteella oli erittäin ilhaduttavaa huomata, että kyseessä on todellakin eri sarja eikä mikään väkinäinen vanhan toisinto, vaikka samoja aineksia tietysti mukana onkin. Aloitusosan perusteella voisi jopa sanoa, että Legendat saattaa hyvinkin muodostua Kronikoita paremmaksi tai ainakin saman veroiseksi, sillä tarina tuntuu reilusti moniulotteisemmalta ja hahmot kehittyneemmiltä. Myös tieteyllä tavalla synkemmästä tunnelmasta annan pluspisteitä.

Risingshadow

Lukijoiden suosikkeja