Kivi, joka tahtoi takaisin järveen

Kannen kuva: Mika Launis. Kannen ja ulkoasun suunnittelu: Laura Lyytinen. Sidottu.

Lasten Luku-Varkaus -palkinto 2003.

Kaukana Keski-Suomessa sijaitsee Syväjärven talo, jonka aika on unohtanut. Siellä ei ole sähköä, sinne ei ole tietä, naapuritalot ovat autioituneet ajat sitten. Aino-tyttö matkustaa sinne kesänviettoon, sillä talon väki on hänelle kaukaista sukua.

Pian Aino huomaa, että läheisessä järvessä on jotain kummallista: sinne päinkään ei saa katsoa. Talon lörppö kissa kertoo lopulta mikä on järven salaisuus. Emäntä, Velma-täti, oli aikoinaan järvenvartijan morsian, mutta ihastui komeaan Pellervo-setään ja jätti entisen elämänsä. Siitä lähtien on järvenvartijan kirous hallinnut järveä ja koko rantapeltoa. Ja nyt kirous alkaa toteutua. Mutta mitä tekemistä Ainon löytämillä oudoilla kivillä on talon ja järven kanssa?

Marja Luukkosen huikea fantasiaromaani hyödyntää taitavasti suomalaisen muinaisuskon elementtejä ja kalevalaista perinnettä. Monipolvisessa tarinassa kaksi aikatasoa limittyvät pikkuhiljaa, ja pakahduttava loppuratkaisu lähestyy tarinan otteen kirpoamatta hetkeksikään.

Marja Luukkosen edellinen lastenromaani, Aarnilinnun tytär, sai vuoden 2001 Arvid Lydecken -palkinnon.