Myrsky
- Julkaistu
- 1892 (WSOY)
- Alkuperäinen nimi
- The Tempest (1623) →
- Suomentanut
- Eeva-Liisa Manner · Matti Rossi · Paavo Cajander
Kirjasta
Alkuteoksen ensiesitys noin 1611.
1. laitos: Suomen Kirjallisuuden Seura, 1892. Teoksessa Dramoja 10. Suomentanut Paavo Cajander.
2. laitos: WSOY, 1944.
3. laitos: Tammi, 1986. Suomentanut Eeva-Liisa Manner.
4. laitos: WSOY, 2010. Suomentanut Matti Rossi. Esipuhe Marjo Kaartinen. Päällyksen kuva on yksityiskohta Joos (Jesse) de Momperin (1564–1635) maalauksesta Meri- ja vuoristomaisema. Graafinen suunnittelu: Martti Ruokonen. Sidottu, kansipaperi.
PROSPERO
–– niin kuin tuon näyn olematon kudelma,
myös pilviin ulottuvat tornit, suurenmoiset
palatsit ja juhlalliset temppelit
ja koko tämä suuri pallo tulevine asukkaineen
katoavat aineettoman kuvitelman tavoin,
usvan henkäystäkään ei siitä jää.
Meidän tomustamme kudottuja ovat unelmat,
ja uni saartaa pientä elämäämme.
Lumoava Myrsky on moniin tulkintoihin houkutteleva näytelmä vieraudesta, rakkaudesta ja taikakeinoin hankitusta hyvityksestä. Milanon herttua Prospero elää karkotettuna syrjäisellä saarella tyttärensä Mirandan kanssa. Kun Prospero nostattaa myrskyn ja ajaa veljensä laivan karille saaren edustalla, Miranda kohtaa ensi kertaa ihmisiä ja rakastuu nuoreen Ferdinandiin. Onni ei kuitenkaan täyty ennen kuin vehkeilyt on torjuttu ja vääryydet hyvitetty.
Prosperon voimaa peilaavat hänen palvelijansa, ilmanhenki Ariel ja hirviömäisen rujo Caliban, noidan poika. ”Myrsky esittelee rajanvetoa ihmisen ja eläimen välillä. (…) Caliban edustaa tuota rajaa, ihmisenä olemisen reuna-aluetta”, kirjoittaa dosentti Marjo Kaartinen esipuheessaan.
